кабинет 112 ei pelastanutkaan vaihto-opiskelijaa

Saavuin Pietariin eilen iltapäivästä. Heti kun tavarat oli saatu Suomen asemalta kämpille joimme maljat saapumiseni kunniaksi ystävättäreni ja hänen isoäitinsä kanssa. Päivällisenä oli venäläistä salaattia ja täytyy heti kehua että oikein herkullista olikin!

Tavarat saivat vielä jäädä matkalaukkuun, sillä lähdimme kiertämään turistiopas-Pietaria mikä pilvisestä säästä huolimatta on henkeäsalpaavan kaunis! Ei uskoisi että turistioppaiden kuvat voivat olla niin vaisuja! No joka tapauksessa pikainen iltapäiväkävely toi tullessaan muun muassa Talvipalatsin, Eremitaasin, Iisakin kirkon ja aukion, Kazanin tuomiokirkon, Ylösnousemuskirkon (ja tietenkin sivumennen Nevski Prospektin), hotelli Astorian, ja lisäksi useita kanavia sekä muita nähtävyyksiä joiden nimistä en muista puoliakaan. Ihan hyvä saldo yhdeksi illaksi Pietarissa! Kun lopulta metro toi kotipysäkille olo oli kuitenkin varsin ryytynyt pitkän matkapäivän jäljiltä ja käpertyminen sänkyyn tuntui oikealta vaihtoehdolta viettää ensimmäinen yö Pietarin sykkeessä.

Tänään aamulla oli sitten vuorossa tutustuminen IMOP:iin ja yliopiston kansainväliseen yksikköön kokonaisuudessaan. Kyseessä on varsin hyvänkokoinen kompleksi joten näin viisaimmaksi ratkaisuksi kysyä portinvartijalta neuvoa. Lopulta minut ohjattiin osastolle jossa selkeästi rekisteröidään vain osa tulevista opiskelijoista. Kuvittelin hätänumeroa vastaavan huoneen 112 olleen oikea paikka minua varten mutta kun huoneesta 113 minut lopulta ohjattiin takaisin huoneeseen 112 päätin soittaa muille suomalaisille vaihtareille muiden selkeiden ohjeiden puuttuessa.

Tämän jälkeen kaikki menikin sitten todella kivuttomasti. Pääsin Academic Mobility Departmentiin jossa huoneessa 218 kaikki hoitui kuin vahingossa aivan mielettömän ystävällisen Экатеринa:n avustuksella. Rekisteröintiä varten toki tarvitsen vielä erilliset todistukset vuokranantajaltani sillä en asu yliopiston asuntolassa mutta muuten kaikki oli kunnossa. Minulle jopa luvattiin soittaa kun tieto siitä, missä luentoja ja millaisia luentoja minulle on syksyn mittaan tiedossa. Perjantaina on kielikoe, josta en tosin tiedä sen enempää (tosin muille suomalaisille vaihtareille ei kyseisestä kokeesta oltu kerrottu lainkaan joten..).

Yliopiston asuntolat, well, torakoita on jääkaapissa, jääkaappi on huonelämpötilaa lämpöisempi, ikkunoista vetää ja tietenkään vahtimestari ei puhu muuta kuin venäjää. Varsin extreme- tunnelma vallitsi IMOP:n 7 kerroksessa ja siivojatäti tuntui tunkeutuvan huoneisiin mitä omituisimpina hetkinä. Erittäin, noh, omituista!

Löydettyäni suomalaiset vaihtarit (yhden tytön piti vielä saapua tämän päivän aikana) suunnistimme keskustaan ja toistimme lähes saman turistikierroksen jonka kävimme läpi eilen ystävättäreni kanssa. Vaskiratsastajan patsaan juurella oli useita hääpareja kuvauttamassa itseään ja me turistithan sovimme sinne joukkoon vallan mainiosti. Lisäksi kävimme kahvilla paikallisessa coffee housessa ja suklaahippuja sisältänyt croissant vei kyllä kielen mennessään. Täkäläiset ymmärtävät kahvitauon tarkoituksen ja tekevät siitä kyllä todellakin taidetta. Aah <3

Illalla on vielä tarkoituksena käydä ulkona syömässä, ja hommata muille suomalaisille paikalliset puhelinliittymät ja mokkulat. Metropysäkki Akademitseskajan luona tuntui riittävän kauppakeskuksia joka lähtöön joten luultavasti suuntaamme sinne. Siellä oli kuulemma oma kauppakeskus kengillekin jonne voisin suunnata huomenna kiertelemään kunhan saan ensin toimitettua tarvittavat paperit yliopistolle. Turhaa kun selkeästi ressasin koulun alusta, sillä suurin osa professoroista on edelleen datsoillansa (kesämökeillään maalla) lomailemassa. Great, ompahan useampi päivä aikaa kierrellä, tutustua kaupunkiin ja shoppailla.

Viimeinen ilta Suomessa

Olen ollut pienestä pitäen varma, että vain eläkeläiset voivat tosissaan väittää, että aika kuluu kuin siivillä. Tuntuu, että vastahan se kesäloma alkoi ja jännitin ensimmäistä kesääni lakipuolen kesätöissä. Tänään on kuitenkin viimeinen iltani Suomen puolella ja pientä paniikkia voisi pikkuhiljaa alkaa kehittämään, ainakin pakkaamisen suhteen. Vielä kuukausi sitten taisin tuudittautua ajatukseen ajan riittävyydestä. Nyt kaiketi pitäisi huutaa jo, että IIK!! Noh, ehkä pääsen matkajännitykseen kiinni myöhemmin tänä iltana.

Joka tapauksessa huomenna alkaa sitten matka kohti minunlaistani Venäjää. Juna lähtee Lahdesta kohti Pietaria 08.25 aamulla eli tiedossa on aikainen herätys. En ole tainnut vielä oikein tajuta, että olen ihan oikeasti lähdössä vuodeksi ulkomaille. Pietari tuntuu olevan niin lähellä. Luultavasti vasta rautatieasemalla Pietarissa tulen huomaamaan, että päädyin sittenkin hieman kauemmaksi kuin kuvittelin. 

Pakkaaminen on vihdoin loppusuoralla. Olen valehtelematta pakannut ja purkanut matkalaukkuni puolen tusinaa kertaa pohtien mikä mahtuu mukaan ja mikä ei. Ja silti jokaisen pakkauskerran jälkeen olen joutunut toteamaan, ettei matkalaukku tule tälläkään kertaa mahtumaan kiinni. Luulen että tänään pääsen ainakin melko lähelle laukun sulkemista ja viimeistään aamuyöstä uskon laukun olevan kiinni. No panic!

Olen yrittänyt olla kehittämättä hirveän suuria odotuksia, jotta reissuta tulisi mahdollisiman ikimuistoinen. Olen päättänyt myös suosiolla hylätä perinteiset suomalaiset ennakkoluulot Venäjää kohtaan, sillä avoin mieli on varmasti paras matkalaukun täyte ulkomaille suunnattaessa. Viisas vaihtarisiskoni totesi Suomeen vaihtoon tullessaan ettei asiat ole paremmin tai huonommin, kaikki on vain erilaista! Toivon, että pystyn pitämään tuon mielessäni koko reissun ajan.

Vuoden päästä takaisin tulee luultavasti hieman muuttunut (ainakin venäläistynyt) suomalaistyttö, mutta toivoa sopii että muutos on parempaan suuntaan! Uusia elämyksiä ja elämänkokemusta kertyy matkalta varmasti rutkasti, samoin kuin uusia kansainvälisiä kontakteja. Ja jos matkalaukkuun mahtuu, niin samovaari ja matrjoska-nukkejahan on aivan välttämätöntä tuoda Suomeen tuliaisina! :)

Welcome on board kaikki blogia seuraavat; lähdetään yhdessä valloittamaan Venäjää!