Mistä tietää viettäneensä liikaa aikaa Venäjällä? Luultavasti siitä, että ulkona jalkakäytävät ja ajotiet tukkiva suola-loska-lumimassa tuntuu kotoisalta metrosta ulosastuessa. Eli Venäjälle on taas palattu viikon Suomen vierailun jäljiltä ja pikku hiljaa pitäisi alkaa ainakin henkisesti valmistautua lähestyvään toiseen lukukauteen. Ei sillä, että sitä varten jotain erikoista tarvisi valmistella, mutta kunhan nyt käy arpomassa taas muutaman kurssin venäjän oppituntien lisäksi istuttavaksi sekä shoppailee uusia kuvoituja vihkoja ja kyniä muistiinpanojen kirjotusta varten.
Suomessa vietin aivan mahtavan viikon sekä juhlien että rentoutuen. Lauantai- iltana 22.1 kävimme koko perheen voimin ulkona syömässä, mitä ei itse asiassa ollakaan harrastettu ihan hetkeen. Oli oikein leppoisaa ja tästä täytyy selkeästi tehdä joka vuotinen tapa. Tiistai-iltaan asti letkeilinkin sitten Pälkäneellä tenttiin "lukien" eli käytännössä kissoja hemmotellen ja kahvia juoden. Eläimiin tottuneena sitä kyllä ikävöi varsinkin omia kissojaan ihan kauheasti täällä ulkomailla ollessa. Eläimet ovat lisäksi siitä käteviä että niille voi lörpötellä ihan mitä vaan ja ne korkeintaan kantelevat toisillensa... Täydellisiä kavereita siis!
Tiistaina sitten lähdin noin viiden paikallisvuorolla kohti Tamperetta josta junan piti lähteä kohti Turkua 18.11. VR luotettavana suomalaisena brändinä oli kuitenkin jälleen kerran myöhässä. On käsittämätöntä, kuinka Suomen korkeaakin korkeammalla kaikissa tilastoissa keikkuvassa valtiossa voi Valtion Rautateiden toiminta olla näin luokatonta. Vaikka en aiva valtavasti Venäjällä ole junalla matkustellut, täytyy kuitenkin todeta, että ne kerrat kun junan kyytiin olen hypännyt ollaan sekä lähdetty, että perille päästy, AJOISSA!
Keskiviikkona kävin raapustamassa Velvoiteoikeuden tenttiä Turussa. Kuten kyseiselle kurssille ainakin Turun Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on tavallista, en voi heti tentin jälkeen kertoa kuinka tentti meni, sillä arvosteluperusteet ovat joka kerta olleet mitä erikoisemmat. Jään siis vain kiltisti odottelemaan mitenkä tällä kertaa tulee pisteitä kirjoittamistani vastauksista.
Tentistä selviytymisen kunniaksi pistimme keskiviikolle bileet pystyyn ja kovakuntoisimmat lähtivät vielä baariinkin! Keskiviikko Lynissä oli varsin mielenkiintoinen, sillä vaikka paikassa oli jonkinlaiset opiskelijabileet, oli väkeä varsin hillitysti paikalla. Kääntäjiksi valmistuvat opiskelijat olivat ovella kuitenkin varsin kohteliaita ja päädyimme tanssimaan Lynissä pilkkuun asti. Erityisesti Saaran ja Elsien kanssa vietimme unohtumattoman illan tanssien. Ja Ninnulle ja Lotalle pisteet loistavasti vedetystä Popedasta! Loistava ilta!! Näitä lisää!!!
Torstaina pääsin 12 päivän odotuksen jälkeen tapaamaan serkkutytön pienen pientä tyttövauvaa. En ole totta puhuen tainnut koskaan edes nähdä niin pientä lasta, ainakaan tällä iällä jolloin jo muistan tapahtuneet seuraavanakin päivänä. Varsin suloinen ilmestys oli kyseessä ja nyt voin jo vakuuttaa uskoneeni, että äitini ja isäni olivat varmasti oikeassa väittäessäni että minäkin oli pieni syntyessäni. :) Loppuilta menikin sitten TV:n ääressä ja tavaroita pakkaillessa.
Perjantaina oli sitten jo suuntana Pietari Helsingin mutkan kautta. Yllätys yllätys, pendolino Turusta Helsinkiin oli korvattu Pikajunakalustolla ja kaikkien iloksi olimme jo Turusta lähtiessä puolisen tuntia myöhässä. Näin sitä pitää VR! Junasta sain sitten soitella työnantajalle, että josko sitä palaveria voitaisiin siirtää, kun VR pelittää niin loistokkaasti. Pääsin loppujen lopuksi kuitenkin perille Helsinkiin ja työsopimusten allekirjoittamisen jälkeen suuntasin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Allegro Pietariin lähti sentään ajallaan!
Tällekin illalle taitaa olla tiedossa jonkinlaiset kekkerit, sillä noin 80-90% vaihtareista katoaa maanantaina 31.1 viisumien mennessä vanhaksi 1.2. Hieman haikea mieliala kaiken viikonlopun bilefiiliksen rinnalla täällä asuntolassa vallitsee, sillä kun on puoli vuotta asunut tiiviisti yhdessä, tulee väkisinkin haikea olo tuon yhteiselon päättyessä. Itsekin saan jännittää minkälainen kämppäkaveri helmikuun alkupäivinä tupsahtaa ovesta sisään... toivottavasti joku venäläinen!! ;)
Suomessa vietin aivan mahtavan viikon sekä juhlien että rentoutuen. Lauantai- iltana 22.1 kävimme koko perheen voimin ulkona syömässä, mitä ei itse asiassa ollakaan harrastettu ihan hetkeen. Oli oikein leppoisaa ja tästä täytyy selkeästi tehdä joka vuotinen tapa. Tiistai-iltaan asti letkeilinkin sitten Pälkäneellä tenttiin "lukien" eli käytännössä kissoja hemmotellen ja kahvia juoden. Eläimiin tottuneena sitä kyllä ikävöi varsinkin omia kissojaan ihan kauheasti täällä ulkomailla ollessa. Eläimet ovat lisäksi siitä käteviä että niille voi lörpötellä ihan mitä vaan ja ne korkeintaan kantelevat toisillensa... Täydellisiä kavereita siis!
Tiistaina sitten lähdin noin viiden paikallisvuorolla kohti Tamperetta josta junan piti lähteä kohti Turkua 18.11. VR luotettavana suomalaisena brändinä oli kuitenkin jälleen kerran myöhässä. On käsittämätöntä, kuinka Suomen korkeaakin korkeammalla kaikissa tilastoissa keikkuvassa valtiossa voi Valtion Rautateiden toiminta olla näin luokatonta. Vaikka en aiva valtavasti Venäjällä ole junalla matkustellut, täytyy kuitenkin todeta, että ne kerrat kun junan kyytiin olen hypännyt ollaan sekä lähdetty, että perille päästy, AJOISSA!
Keskiviikkona kävin raapustamassa Velvoiteoikeuden tenttiä Turussa. Kuten kyseiselle kurssille ainakin Turun Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on tavallista, en voi heti tentin jälkeen kertoa kuinka tentti meni, sillä arvosteluperusteet ovat joka kerta olleet mitä erikoisemmat. Jään siis vain kiltisti odottelemaan mitenkä tällä kertaa tulee pisteitä kirjoittamistani vastauksista.
Tentistä selviytymisen kunniaksi pistimme keskiviikolle bileet pystyyn ja kovakuntoisimmat lähtivät vielä baariinkin! Keskiviikko Lynissä oli varsin mielenkiintoinen, sillä vaikka paikassa oli jonkinlaiset opiskelijabileet, oli väkeä varsin hillitysti paikalla. Kääntäjiksi valmistuvat opiskelijat olivat ovella kuitenkin varsin kohteliaita ja päädyimme tanssimaan Lynissä pilkkuun asti. Erityisesti Saaran ja Elsien kanssa vietimme unohtumattoman illan tanssien. Ja Ninnulle ja Lotalle pisteet loistavasti vedetystä Popedasta! Loistava ilta!! Näitä lisää!!!
Torstaina pääsin 12 päivän odotuksen jälkeen tapaamaan serkkutytön pienen pientä tyttövauvaa. En ole totta puhuen tainnut koskaan edes nähdä niin pientä lasta, ainakaan tällä iällä jolloin jo muistan tapahtuneet seuraavanakin päivänä. Varsin suloinen ilmestys oli kyseessä ja nyt voin jo vakuuttaa uskoneeni, että äitini ja isäni olivat varmasti oikeassa väittäessäni että minäkin oli pieni syntyessäni. :) Loppuilta menikin sitten TV:n ääressä ja tavaroita pakkaillessa.
Perjantaina oli sitten jo suuntana Pietari Helsingin mutkan kautta. Yllätys yllätys, pendolino Turusta Helsinkiin oli korvattu Pikajunakalustolla ja kaikkien iloksi olimme jo Turusta lähtiessä puolisen tuntia myöhässä. Näin sitä pitää VR! Junasta sain sitten soitella työnantajalle, että josko sitä palaveria voitaisiin siirtää, kun VR pelittää niin loistokkaasti. Pääsin loppujen lopuksi kuitenkin perille Helsinkiin ja työsopimusten allekirjoittamisen jälkeen suuntasin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Allegro Pietariin lähti sentään ajallaan!
Tällekin illalle taitaa olla tiedossa jonkinlaiset kekkerit, sillä noin 80-90% vaihtareista katoaa maanantaina 31.1 viisumien mennessä vanhaksi 1.2. Hieman haikea mieliala kaiken viikonlopun bilefiiliksen rinnalla täällä asuntolassa vallitsee, sillä kun on puoli vuotta asunut tiiviisti yhdessä, tulee väkisinkin haikea olo tuon yhteiselon päättyessä. Itsekin saan jännittää minkälainen kämppäkaveri helmikuun alkupäivinä tupsahtaa ovesta sisään... toivottavasti joku venäläinen!! ;)
