Suomalaisen rauhan jälkeen saapuminen takaisin Pietariin jopa pikkuisen hirvitti, sillä asuntolassa ei koskaan tunnu olevan ylimääräistä tilaa jos sellaista kaipaa ja kaupungissa on tunnetusti enemmän kuhinaan kuin koko Suomessa yhteensä. No joka tapauksessa vastaanotto oli lämmin, ja ainakin kämppikseni ja naapurin saksalaistyttö olivat jo kaivanneet seuraani ;) Lisäksi oma ihana French connectionini, jonka Suomen vierailusta kerkesin kertoa jo edellisessä merkinnässäni, jakoi loputtoman määdän halauksia ja suudelmia saadessaan minut takaisin Pietariin. Yläpuolella kuva ryhmä Suomi-rämä Pyynikin näkötornilla munkkikahvilla :)
Perjantaina päälle iskikin jo sitten Uuden Vuoden Aatto eli juhlimiselta ei voitaisi välttyä. Kun olin saanut aamulla rekisteröityä itseni Venäjällä jälleen kerran olevaksi, lähdimme tyttöjen kanssa shoppailemaan oikeanlaisia mekkoja illan suurta juhlaa varten. Uusi Vuosi on venäläisille liki sama asia kuin joulu, sillä oikeaa joulun (7.1) ei vietä kuin uskovaiset. Juhlimisen aihetta siis on enemmän kuin riittävästi. Uudesta Galeria ostoskeskuksesta löysimme Eva:n kanssa myös joulupukin ja pakkasneidon, mutta järkytykseksemme joulupukki on oli jo aloittanut vuodenvaihteen juhlinnan. Vodkan määrästä ei ole tietoa, mutta pientä humua oli huomattavissa myös pukin innossa ottaa kauniita tyttöjä polvelleen. Lisäksi hän tarjosi tikkareita kaikille "kilteille lapsille". Pukki ei myöskään puhunut suomea, mistä päättelimme kyseessä olevan todellinen feikkipukki, sillä suomalainen Joulupukki ei koskaan voisi olla humalassa, saatika samalla tavalla härski kuin venäläinen vastineensa... huh huh, sanon vaan!
Shoppailumme venyi ja venyi ja lopulta kun kaikilla oli asusteet kunnossa iltaa varten, meinasi meille tulla kiire itse meikkaamisen ja hiusten kanssa. Kuitenkin 21 tienoilla koko ryhmä 712 oli tälläytynyt parhaimpiinsa ja valmiina lähtemään kohti suurta tuntematonta. IMOP:n ulkopuolella meitä odotti 2 pitkää limusiinia joista toinen oli varattu Markuksen kavereille (ryhmä Saksa) ja toinen limusiini puolestaan internationaalille joukollemme. Kurvailimme kuplajuoman suihkutessa pitkin Pietaria ja tunnelma oli huipussaan!
Puolen yön alla kurvasimme viimein Palatsiaukiolle (=Talvipalatsin eteen) ja aloimme hyisessä säässä odottaa ilotulituksen alkua. Kuuntelimme Medvedevin puhetta, nautimme kuplajuomasta ja ihailimme aivan mielettömän loistokasta ilotulitusta.
Tästä suuntasimme Punch Baariin, jossa menikin sitten loppuyö tanssiessa ja juhliessa. Wau, kaiken kaikkiaan aivan mahtava tapa vastaanottaa uusi vuosi 2011. Eli kaikille vallan mahtavaa alkanutta uutta vuotta 2011 myös täältä Venäjän suunnalta! ;)
1.1 Venäjällä alkaa niin kutsuttu Новгодние каникулы joka tarkoittaa uudenvuodenlomaa. Viikon verran mm. kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus toteuttaa itseänsä esimerkiksi matkustamalla Suomeen tai vaikkapa vain juhlimalla pitkin viikkoa Pietarin eri baareissa. Nyt siis tiedätte syyn suureen venäläisryntäykseen Suomeen aina uudenvuodenvaihteessa!
Itse suuntasin tammikuun toisena päivänä suureen ja mahtavaan Eremitaasiin! Hetkelliseksi järkytykseksemme jono sisään oli koko sisäpihan mittainen, mutta jäimme silti odottamaan sisäänpääsyä loman kunniaksi! Jonotukseen oikeastaan kului vähintään tunnin verran, mutta kaiketi se sitten oli sen arvoista ja jono tuntui jatkuvan samanlaisena, jopa pidempänä koko päivän, joten sisälle päästyämme olimme toki tyytyväisiä.
Edellistä suuremmaksi järkytyksekseni huomasin, että sekä edessämme, että takanamme oli joukko suomalaisia opiskelijoita, (olen varma että uutena vuotena pyörii joku erikoinen vaihto-ohjelma rajalla; suomalaiset suuntaavat Venäjälle ja venäläiset Suomeen; rajavartioston miehet vain laskevat että molempia menee suhteessa saman verran toiseen maahan ;) jotka taisivat kuvitella ettei Venäjällä kukaan voi ymmärtä suomea. Koska itse puhuin tsekkiläisen ystäväni kanssa venäjää, ei edessämme seisoskelleet tytöt tainneet arvata, että kaikki heidän puheensa ymmärrettiin ja jaettiin nk. suomi-kuvana eteenpäin. Kun sitten jossain vaiheessa en enää voinut hillitä itseäni, aukaisin suuni suomeksi. Aijai sitä kauhistunutta ilmettä heidän kasvoillaan! Pietariin matkustaessanne ihmiset hoi, opetusnumero yksi on ehdottomasti seuraava: suomalaisten määrä Pietarissa on nykyään aivan järkyttävän suuri ja jos et halua antaa itsestäsi täysin lapsellista kuvaa, elä kuvittelekaan etteikö takanasi venäjää puhuva nuorehko mies tai nainen ymmärtäisi sanojasi!!
No itse Eremitaasi on aivan valtaisa ja sisäänpäästessämme olimme jo sen verran jäätyineitä ettemme todellakaan tajunneet sen pahemmin alkaa suunnittelemaan reittiämme kyseisessä massiivisessa linnakkeessa. Mennessämme pitkin toista kerrosta ihmettelin suunnattomasti ihmisten tapaa piirrellä saamaansa karttaan rukseja eri huoneiden kohdalle, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajatushan on aivan nerokas sillä jo puolen tunnin jälkeen olimme jälleen kerran eksyksissä! ;) Ei sillä etteikö Eremitaasiin eksyminen olisi hauskaa, mutta jos aiot todella katsella esimerkiksi tiettyjä valittuja teoksia, niin kannattaa todellakin yrittää pysyä kartalla! Rakennus on todella massiivinen ja sokkeiloinen, eikä sieltä uloslöytäminenkään olisi mahdollista ilman выход- kylttejä pitkin matkaa.....
Jottei kulttuurisivistys lomalla jäisi turhan vaatimattomaksi, maanantaina suuntasimme sitten jälkeen kerran Leningradin piiritysmuseoon, sillä jostain syystä ystävättäreni olivat jättäneet aukkoja sivistykseensä täytettäväksi jopa näin heidän puolivuotisen vaihtonsa lopulle. Museon vaatesäilytyksen täti on valehtelematta aikamoinen papupata ja koska unohdin varoittaa tyttöjä asiasta, jumituimme puoleksi tunniksi kuuntelemaan hänen kertomustaan museosta ja itse piirityksestä. Itse olin jo kyseisen tarinan kuullut kerran aikaisemmin joten hymyilin ja nyökkäilin vain kohteliaasti samalla etsien pakotietä pois vaatesäilytyksestä kohti museota. Lopulta kuitenkin täti tajusi, että eiköhän liika ole liikaa ja päästi meidän siirtymään itse museoon. Museon parasta antia ovat mielestäni edelleen propaganda-julisteet, joissa myös suomalaisia pistetään melkoisen halvalla. Lisäksi museossa on runsas kokoelma piirityksen aikaista esineistöä ja esimerkiksi paljon eriarvoisten sotilaiden asusteita.
Keskiviikkona 5.1. olikin sitten kämppäkaverina syntymäpäivä, mikä käytännössä tarkoitti, että tiedossa olisi vähintäänkin pienet pippalot. Lopulta huoneeseemme mahduttautui valehtematta parisenkymmentä henkeä ja tarjolla oli munavoin tapaista itävaltalaista levitettä, patonkeja, sipsejä, karkkia, suklaata ja sampanskojea. Paikalla oli enemmän ja vähemmän venäläisiä ja puheensorina sujui sutjakasti suomeksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja tietenkin venäjäksi! Kansainvälistä sanoisin. Kun viimeiset vieraat sitten lähtivät pitkän pohtimisen jälkeen joskus viiden jäljestä kotiin, olin itse ollut nukahtamispisteessä jo useamman tunnin, sillä kaiken valmistelun tuoksinassa en ollut kerennyt nukkumaan päiväunia, jotka yleensä pelastavat minut pitkiksi venyvissä illanvietoissa! Hauskaa oli joka tapauksessa! Ja kämppikseni ikäkriisistään huolimatta nautti myös juhlistansa!
Jottei aika kävisi pitkäksi, toinen tsekkiläisitä vaihtareistamme vietti synttäreitänsä aivan joulukuun lopussa. Hän kuitenkin oli vielä tuolloin käymässä vanhempiensa luona Tsekissä, joten juhlat siirrettin tammikuulle. Ja mikäs sen mukavampaa kuin juhlia juhlan perään. Eli Loppiainen käytettiin siis tsekkiläisen ruoan ja juoman merkeissä. Karel oli tuonut mukanaan Tsekeistä sekä viinaa että pieniä joulukeksejä, jotka menivät kuin kuumille kiville. Osa jatkoi matkaa vielä paikalliselle eliittiklubillemme eli Platinaan, mutta itse lähdin nukkumaan siinä kahden aikaan, sillä univelkaa jäi aivan riittävästi jo edellisistä juhlistakin :)
Ja sitten, vihdoin, koitti se virallinen venäläinen joulupäivä!! 7.1! Ja kaikkien suurten joulunystävien pettymykseksi päivä kului aivan kuin se olisi tavallinen arkipäivä. Kukaan, edes venäläiset eivät toivotelleet asuntolan käytävillä hyvää joulua tmv. Itsekin käytin päivä pääasiassa velvoiteoikeuden kirjoja lukien, joten kovin suurta juhlahumua ei saatu aikaiseksi. Nautimme toki Evan ja Lucian kanssa taivaallista capuccinoa, jota Eva valmistaa meille nykyään melkein päivittäin (täydellinen tekosyy olla istumatta yksin huoneessaan lukemassa). Käytimmekin perjantaina tuntitolkulla keskustellen kahvin lomassa milloin Venäjän politiikasta, milloin Israelin tilanteesta ja millon saksan kielen eroista Itävallassa ja Saksassa... Cool!
Kaiken kaikkiaan vuosi on alkanut varsin loistavissa merkeissä ja koska periaatteessa tammikuussa ei ole luentoja, olen kovasti suunnitellut matkaavani jonnekin Pietarin ulkopuolelle loman kunniaksi. Moskova, Niznij Novgorod ja Kazan' houkuttelevat kovasti, ja kämppikseni Lucian kanssa on ollut puhetta, että suuntaisimme yhdessä lyhyemmille retkille Viipuriin ja Velikij Novgorodiin hänen tenttiaikataulunsa antaessa myöden. Päivitän tilannetta, kun suunnitelmat selkeytyvät, mutta eiköhän tapahtumaa riitä enemmän ja vähemmän myös lopuksi tammikuuta.
Ja kaikille ihanuuksille Turussa tiedoksi; saavun 26.1 tekemään velvoiteoikeuden tenttiä Luonnontieteiden talolle, joten varatkaahan tentin jälkeiset illat vapaaksi..... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti