23.2 = Isänmaan puolustajan päivä, isänpäivä

Jahas, täällä sitä vieläkin sairastellaan, mutta kun ei tässä muutakaan tekemistä ole niin voin ilahduttaa teitä taas uudella merkinnällä. Taas on kerennyt paljon tapahtua ja suomalaisittain ihan hauskojakin juttuja tullut vastaan. Aloitetaan nyt vaikka tästä vieläkin jatkuvasta sairastelustani

Meillä on täällä yliopistolla aivan ikioma medpunkt, jossa on kaksi sairaanhoitajaa, joille voi mennä kertomaan jos on kipeänä. Heillä on valtuudet jopa kirjoittaa virallinen lääketieteellinen dokumentti joka sitten liitetään dekaanille/professorille osoitettavaan erityisessä muodossa kirjoitettavaan kirjeeseen, jossa kerrotaan rehellisesti (tai vähemmän rehellisesti) miksi ei ole ollut luennoilla. Opin juurikin viime viikolla kirjoittamaan tällaisen virallisessa muodossa esitettävän dokumentin, joten loppukevääni on siis joka tapauksessa pelastettu ;)

Tänään menin siis kolmatta kertaa parin viikon sisään medpunktin devushkoille kertoilemaan tästä flunssasta josta ei meinaa päästä eroon. Nyt voin jo omasta diagnoosistani kertoa että poskiontelontulehdukselta pahasti vaikuttaa. Ja kerroin jopa heille että Suomessa kirjoittavat yleensä antibiootteja tähänkin vaivaan ja se yleensä auttaa. No neuvokkaat sisareni taas raapustivat "reseptin" apteekkia varten, mikä sinällään on turha sillä jos tietää mitä etsii niin myös reseptilääkkeinä Suomessa myytäviä antibiootteja saa täältä ihan ilman reseptiä. Ja siis täkäläinen reseptihän on mikä tahansa sopivan kokoinen valkoinen lappu (ei sen väliä mitä siellä toisella puolella on) johon voi raapustaa lääkkeen nimen ja mahdollisesti käyttöohjeen. Epäuskoisena menin ensimmäisellä kerralla apteekkiin tässä virallisten dokumenttien luvatussa maassa ihan vaan tavallisen valkoisen paperin kanssa jossa ei ollut edes tietoa siitä kuka lääkettä oli määrännyt. Ja kas kummaa, antibioottejakin sain ihan kätevästi tuollaisella valkoisella lappusella... ja parasta, nyt saan antibiootteja samalla lapulla myös jatkossakin koska toisin kuin Suomessa, täälä ei merkitä lappuunkaan onko jotkut lääkkeet jo noudettu vai ei... Hah, itsediagnosoinnin aika on koittanut, vapiskaa oikeat lääkärit! :D

Olen myös kiinnittänyt viikottaisilla matkoillani keskustaan yhä enenemässä määrin huomiota siihen kuinka käsittämättömän kovassa huudossa ainakin täällä Pietarissa on kaikki Suomeen liittyvä. Suomalaisia elintarvikkeita, vaatteita, ja itse asiassa mitä tahansa suomalaista pidetään erittäin luotettavana, arvostettuna ja siitä maksetaan mielellään vähän extraa! Asian kääntöpuolena on se, että Suomen väreissä (sinivalkoinen, usein myös ristinä) ja Fin(n)- alkuisilla sanoilla mainostetaan mielellään myös asioita joilla ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Entinen kämppikseni osti kengät jotka myytiin Suomenlipulla koristellussa laatikossa. Kengillä ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa, mutta kuvittelipahan kämppis siihen asti kun näytti kengät minulle että hän oli ostanut jotain erittäin laadukasta (alkuperämaa kengillä taisi olla yllätys yllätys Kiina). Lisäksi esimerkiksi sijoitusyhtiöitä täälä pyörii Finn-alkuisilla sanoilla enemmän ja vähemmän. Onneksi suomalaisena osaa jo erottaa oikeasti suomalaiset tuotteet wannabe-suomalaisista tuotteista....

Loppuviikosta olen saamassa uuden kämppäkaverinkin. Viime viikolla kuulin oveltani koputusta ja mietin tietenkin ensimmäisenä että tyttöpolo on erehtynyt huoneesta. Selvisi kuitenkin, että hän tuli katsomaan millaisessa huoneessa asun ja perjantaina selvisi että hän tosiaan oli asuntotoimiston sinne lähettämä. Tuleva kämppikseni on Iranista ja hän vaikuttaa oikein mukavalta kaikin puolin. Tietenkin tuntuu hieman hankalalta luopua tästä omasta rauhasta josta olen saanut nauttia kohta kolme viikkoa, mutta eiköhän sitä noin 17 viikkoa pysty jakamaan taas huoneen jonkun muunki kanssa. Kun vaan pakkaset ja tauti hellittäisivät että tiettyinä hetkinä pääsisi lenkille eikä tarvitsisi jumittua tänne neljän seinän sisään...

Lauantai-iltana suuntasimme aivan käsittämättömän suurella vaihtari/venäläisporukalla uuden Fabrik-nimisen klubin avajaisiin Petrogradskajalle. Itse matka klubille ei mennyt kovin miellyttävissä merkeissä, sillä saksalais-venäläinen Elena joka oli koko idean tästä klubista keksinyt, holhosi meitä kuin pikkulapsia ja huuteli metrossa kuin turisteille tyyliin "kahden pysäkin päästä vaihdamme metroa" ym. vastaava, mikä päivittäin metrolla kulkevalle on erittäin rasittavaa. Lisäksi hän ei lopulta edes tiennyt missä kyseinen klubi on ja käveltyämme kilometrin tai kaksi -20 asteen pakkasessa turhanpäiten ja väärään suuntaan, saattoi joukossa olla useampi joka olisi halunnut jäädä keskustan parhaisiin mestoihin domskajalle. Noh, klubi oli lopulta ihan ok, lukuunottamatta taukoamatonta teknomusiikkia (eikö r&b:tä voisi soittaa edes kerran tunnissa?????!!!!) ja täysin kykenemättömiä baarimikkoja (ensimmäisen kierroksen saanti kesti valehtelematta 40 minuutista tuntiin). Pojat kuitenkin tykästyivät etenkin nk. esitanssijoihin jotka alusvaatteisillaan (ja yhdessä kohtaa ledvalohärpäkkeiden kanssa) tanssivat dj-tiskin edessä.... Mutta oli siis kaikin puolin kiva ilta!

Kotimatka baarista oli myös varsin rattoisa kokemus. Olin ainoa venäjää puhuva taksiporukastamme joten sain kunnian ottaa pimeän taksin jotta pääsisimme nukkumaan kotiin. petrogradskajalta IMOP:lle on vielä ihan ok maksaa 200 ruplaa ja kysyinkin kuskilta että ajaako hän meidät sillä summalla perille. Noh, hän pyysi 300. Sanoin että 250, koska 200 olisi jo ihan ok (ulkona oli todellakin kylmä ja noh, euro sinne tai tänne). Lopulta riittävän kauniin hymyilyn jälkeen hän sanoi, että ok. Juttelimme koko matkan säästä siihen kuinka Azerbaitsanilaisen kuskimme mielestä Suomi on niin loistava ja kultturelli maa (vaikkei hän koskaan siellä olekaan käynyt). Matkan aikana kaivoimme 250 ruplaa valmiiksi. Noh, kun sitten lopulta päästiin IMOP:lle maksoin matkan ja kiittelin kuskia joka lopulta palautti minulle 50 ruplaa ja kehui vielä neljättä viidettä kertaa kinka kaunis hymy minulla onkaan ja kuinka hän ei haluaisi että matka loppuu näin pian. Nice! Mitä sitä ei saisikaan aikaan leveällä hymyllä ja pienellä small talkilla... 

Tänään kuulin että kauppojen hyllyt pursuavat jo kaikkia kevätjuttuja mikä melkein aiheuttaa ärsytystä sillä itse en ole lähdössä shoppailemaan ennen kuin pääsen eroon tästä jatkuvasti yskimisestä ja niistämisestä. Ja heti kun kadut vaan sulaa ja päästään vähän edes plussan puolelle, voi taas alkaa käyttämään kunnon venäläisiä kenkiä mikä tämän hetken jäätiköillä on suomalaiselle täysin mahdoton ajatus. En voi kuin ihailla piikkikoroissa tänäänkin ulkona kulkevia naisia, joilla joko a) ei ole itsesuojeluvaisto lainkaan tai b) ovat niin taitavia etteivät koskaan kaadu ja taita nilkkojansa 15 cm koroissa. Luultavasti ongelma on vaan se, että he osaavat asiansa, minä en :)

Keskiviikkona on täällä Venäjällä kansallinen juhlapyhä eli Isänman puolustajan päivä, joka siis käytännössä nykypäivänä on miesten ja isänpäivä. Kaikki luennot pitäisi olla keskiviikon osalta peruttu (tai näin ainakin huhu kertoo ja elän toivossa että kyseinen huhu koskee myös oikeustieteellistä tiedekuntaa) joten tiedossa on mahdollisuus yrittää nukkua päivä rauhassa ja kuten medpunktissa tiukasti kehotettiin "olemaan käymättä luennoilla ja nauttimaan paljon teetä ja mors:a täällä kotona.

Helmikuun kuulumisia...

Jahas, sitä on taas vierähtänyt tovi sitten viime kuulumisten. Osa syynä tähän laiskuuteen on varmasti se, että viimeiset kolme päivää olen maannut punkan pohjalla asuntolan flunssa-epidemiasta nauttien. Nyt olo on onneksi jo paranemaan päin ja myös MedPunktin täti oli samaa mieltä, ja määräsi vain jotain vastustuskykyä parantavaa rohtoa, jota en ole vielä kerennyt apteekista noutaa. Mutta suhteellisen hyvin edelleen skulaa!

Työt ovat lähteneet sujumaan vallan mainiosti myös täällä Venäjällä ja välillä ihmettelen itsekin kuinka oikeita kommunikaatio-ongelmia ei ole ilmennyt lainkaan, vaikka niitä kaikista eniten pelkäsin. Työt tuovat viikkoihin mukavaa vaihtelua ja tarjoavat mahdollisuuden hengähtää opinnoista ja tehdä jotain käytännöllistä ja päämärätietoista.

Tänään saia vihdoinkin sovittua myös venäjän luennot alkavalla lukukaudelle joten ensi viikolla alkaa sitten vihdoinkin täysipainoinen opiskelu. Kukaan ei ollut sattunut meille vanhoille vaihtareille ilmoittamaan miten venäjän luennoista sovitaan (syksyllä meille siis soitettiin puhelimella ja ilmoitettiin ryhmät ja paikat oman kielitason mukaan) ja tavallaan tämä ensimmäinen viikko meni siinä mielessä hukkaan että kukaan ei tiennyt miten ja  missä omista venäjänluennoistaan voisi sopia. Nyt asia on kuitenkin vihdoin järjestyksessä ja pääsin jopa haluamani tasoryhmän luennoille sekä haluamilleni oikiksen kursseille. Jippikaijei!

Itse olen saanut nyt viikon verran nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä omassa huoneessani, sillä kämppikseni Lucia lähti kotiin Itävaltaan viime sunnuntai aamuna. Tippa meinasi linssiin tulla, sillä kun puoli vuotta jakaa toisen kanssa saman huoneen, tulee väkisinkin läheisemmäksi kuin ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Hieman outoa oli toki aluksi, kun ei ollut kukaan muu rynnimässä samaan huoneeseen ja jopa tavallaan yksinäistä, vaikka seinän takana edelleen asustaakin saksalainen Eva ja venäläinen Anna, mutta toisaalta kyllä nautin siitä omasta rauhasta jonka tämä viikko on tarjonnut: Ei ole tarvinnut keneltäkään kysyä voinko sammuttaa valot tai saanko laittaa ne päälle... Eli puolensa ja puolensa.

Saksalainen Eva on itse asiassa lähdössä myös sunnuntaina takaisin Hampuriin tekemään tiettyjä tenttejä, jonka jälkeen, noin suunnilleen kuukauden päästä, hänen pitäisi palata tänne vielä muutamaksi viikoksi. Meille tulee varsin rauhallista Anjan kanssa täällä, varsinkin kun juuri nyt näyttää siltä, että uusia opiskelijoita ei välttämättä ole tiedossa ja saamme pitää molemmat huoneet itsellämme. Luksusta, sanoisin! Kerron kuitenkin lisäinfoa, jos ja kun tilanne taas muuttuu... Eva on meidän oma kahviautomaattimme, joka keittää maailman tai no ainakin Venäjän parasta cappuccinoa, ja mietimmekin tässä jo, kuinka selviämme ilman joka päiväistä kahviamme.... siitä tuli jo melkein perinne jakaa päivän juorut... :/

Täytyy kaiken kaikkiaan myöntää, että täälä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, sillä uudet eurooppalaiset vaihtarit sijoitettiin jostain aivan käsittämättömästä syystä kerrokseen 5 missä tavallisesti asustaa vain kiinalaisia. Kolmoskerros on tututtuun tapaan täynnä jenkkejä ja kanadalaisia, jonka lisäksi siellä asustaa myös 3 suomalaisneitokaista, jotka saapuivat muistaakseni viime viikolla. Joka tapauksessa tänne 7. kerrokseen ei ole muuttanut kovin montaa uutta ja jossei nyt ensi viikon aikana ihmeitä tapahdu, niin saattaa olla että tilanne jää tällaiseksi rauhaiseloksi. Kaiken kukkuraksi kerrosvahdiksemme on palkattu aivan täysiä idiootteja, jotka uhkaavat joka perjantai ja lauantai-iltana milisiillä, jos opiskelijat haluavat vähän juhlia viikonloppua (asuntolan sääntöjen mukaanhan tupakointi, alkoholi ja musiikin soittaminen ovat kiellettyjä). Puolen vuoden ajan meillä ei ollut mitään ongelmia ja tulimme aivan loistavasti toimeen vahtimestarien kanssa, mutta nyt joku palkkasi todellakin liian virkaintoisia miehiä meidän kerrokseemme, sillä joko pätemisen tarpeesta tai itsetunnon muusta kohotuksesta johtuen, uusi vahtimme valittaa aivan jokaisesta asiasta. Naapurimme olivat saaneet valitukset jopa siitä, että he olivat syöneet liian kovaäänisesti....

Ulkona pakkanen paukkuu, mutta viimeiset muutamat päivät aurinko on ollut täällä Pietarissakin ilonamme ja päivät näyttävät aivan upeilta! Lähes pilvetön taivas ja auringonpaiste antaa kaikille hieman lisäenergiaa ja tuo ihan erilaista ilmapiiriä myös tänne kaupunkiin. Kevään odotus voi pikkuhiljaa alkaa!! Evan kanssa juuri juttelimme, kuinka kauan siitä onkaan kun viimeksi täälä näkyi edes vilahdus auringosta. Ihan valehtelematta jo kuukausia, sillä täällä ei ole aurinko näyttäytynyt todella pitkään aikaan (johtuuko saasteista vai vaan huonosta onnesta pilvien suhteen). En muista koskaan Suomessa asuessani riemuinneeni näin paljon auringon näkemisestä pitkän talven jälkeen!!!

Tälle kuulle on tiedossa vielä jääkiekkoa (AK Bars Kazan' tulee SKA:n vieraaksi muistaakseni 27.2, eli go suomalaiset pelaajat Kazanista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), ja maaliskuun aluksi on jo varattu enemmän ja vähemmän lippuja balettiin sillä tiedossa on vierailijoita Suomesta sekä tarkoituksena on kaivautua täältä IMOP:n harmaista talviluolista taas ihmisten pariin kavereiden kanssa ja käydä katsomassa Pähkinänsärkijä viimeisen kerran ennen Marinskin kesätaukoa... Lisäksi mielenkiinnolla odotan maanantain ystävänpäivää, mikä saattaa olla täällä Venäjällä hieman tärkeämpi kuin Suomessa... Kerron sitten tuliko ruusuja aivan tuiki tuntemattomilta ;)