Jahas, sitä on taas vierähtänyt tovi sitten viime kuulumisten. Osa syynä tähän laiskuuteen on varmasti se, että viimeiset kolme päivää olen maannut punkan pohjalla asuntolan flunssa-epidemiasta nauttien. Nyt olo on onneksi jo paranemaan päin ja myös MedPunktin täti oli samaa mieltä, ja määräsi vain jotain vastustuskykyä parantavaa rohtoa, jota en ole vielä kerennyt apteekista noutaa. Mutta suhteellisen hyvin edelleen skulaa!
Työt ovat lähteneet sujumaan vallan mainiosti myös täällä Venäjällä ja välillä ihmettelen itsekin kuinka oikeita kommunikaatio-ongelmia ei ole ilmennyt lainkaan, vaikka niitä kaikista eniten pelkäsin. Työt tuovat viikkoihin mukavaa vaihtelua ja tarjoavat mahdollisuuden hengähtää opinnoista ja tehdä jotain käytännöllistä ja päämärätietoista.
Tänään saia vihdoinkin sovittua myös venäjän luennot alkavalla lukukaudelle joten ensi viikolla alkaa sitten vihdoinkin täysipainoinen opiskelu. Kukaan ei ollut sattunut meille vanhoille vaihtareille ilmoittamaan miten venäjän luennoista sovitaan (syksyllä meille siis soitettiin puhelimella ja ilmoitettiin ryhmät ja paikat oman kielitason mukaan) ja tavallaan tämä ensimmäinen viikko meni siinä mielessä hukkaan että kukaan ei tiennyt miten ja missä omista venäjänluennoistaan voisi sopia. Nyt asia on kuitenkin vihdoin järjestyksessä ja pääsin jopa haluamani tasoryhmän luennoille sekä haluamilleni oikiksen kursseille. Jippikaijei!
Itse olen saanut nyt viikon verran nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä omassa huoneessani, sillä kämppikseni Lucia lähti kotiin Itävaltaan viime sunnuntai aamuna. Tippa meinasi linssiin tulla, sillä kun puoli vuotta jakaa toisen kanssa saman huoneen, tulee väkisinkin läheisemmäksi kuin ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Hieman outoa oli toki aluksi, kun ei ollut kukaan muu rynnimässä samaan huoneeseen ja jopa tavallaan yksinäistä, vaikka seinän takana edelleen asustaakin saksalainen Eva ja venäläinen Anna, mutta toisaalta kyllä nautin siitä omasta rauhasta jonka tämä viikko on tarjonnut: Ei ole tarvinnut keneltäkään kysyä voinko sammuttaa valot tai saanko laittaa ne päälle... Eli puolensa ja puolensa.
Saksalainen Eva on itse asiassa lähdössä myös sunnuntaina takaisin Hampuriin tekemään tiettyjä tenttejä, jonka jälkeen, noin suunnilleen kuukauden päästä, hänen pitäisi palata tänne vielä muutamaksi viikoksi. Meille tulee varsin rauhallista Anjan kanssa täällä, varsinkin kun juuri nyt näyttää siltä, että uusia opiskelijoita ei välttämättä ole tiedossa ja saamme pitää molemmat huoneet itsellämme. Luksusta, sanoisin! Kerron kuitenkin lisäinfoa, jos ja kun tilanne taas muuttuu... Eva on meidän oma kahviautomaattimme, joka keittää maailman tai no ainakin Venäjän parasta cappuccinoa, ja mietimmekin tässä jo, kuinka selviämme ilman joka päiväistä kahviamme.... siitä tuli jo melkein perinne jakaa päivän juorut... :/
Täytyy kaiken kaikkiaan myöntää, että täälä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, sillä uudet eurooppalaiset vaihtarit sijoitettiin jostain aivan käsittämättömästä syystä kerrokseen 5 missä tavallisesti asustaa vain kiinalaisia. Kolmoskerros on tututtuun tapaan täynnä jenkkejä ja kanadalaisia, jonka lisäksi siellä asustaa myös 3 suomalaisneitokaista, jotka saapuivat muistaakseni viime viikolla. Joka tapauksessa tänne 7. kerrokseen ei ole muuttanut kovin montaa uutta ja jossei nyt ensi viikon aikana ihmeitä tapahdu, niin saattaa olla että tilanne jää tällaiseksi rauhaiseloksi. Kaiken kukkuraksi kerrosvahdiksemme on palkattu aivan täysiä idiootteja, jotka uhkaavat joka perjantai ja lauantai-iltana milisiillä, jos opiskelijat haluavat vähän juhlia viikonloppua (asuntolan sääntöjen mukaanhan tupakointi, alkoholi ja musiikin soittaminen ovat kiellettyjä). Puolen vuoden ajan meillä ei ollut mitään ongelmia ja tulimme aivan loistavasti toimeen vahtimestarien kanssa, mutta nyt joku palkkasi todellakin liian virkaintoisia miehiä meidän kerrokseemme, sillä joko pätemisen tarpeesta tai itsetunnon muusta kohotuksesta johtuen, uusi vahtimme valittaa aivan jokaisesta asiasta. Naapurimme olivat saaneet valitukset jopa siitä, että he olivat syöneet liian kovaäänisesti....
Ulkona pakkanen paukkuu, mutta viimeiset muutamat päivät aurinko on ollut täällä Pietarissakin ilonamme ja päivät näyttävät aivan upeilta! Lähes pilvetön taivas ja auringonpaiste antaa kaikille hieman lisäenergiaa ja tuo ihan erilaista ilmapiiriä myös tänne kaupunkiin. Kevään odotus voi pikkuhiljaa alkaa!! Evan kanssa juuri juttelimme, kuinka kauan siitä onkaan kun viimeksi täälä näkyi edes vilahdus auringosta. Ihan valehtelematta jo kuukausia, sillä täällä ei ole aurinko näyttäytynyt todella pitkään aikaan (johtuuko saasteista vai vaan huonosta onnesta pilvien suhteen). En muista koskaan Suomessa asuessani riemuinneeni näin paljon auringon näkemisestä pitkän talven jälkeen!!!
Tälle kuulle on tiedossa vielä jääkiekkoa (AK Bars Kazan' tulee SKA:n vieraaksi muistaakseni 27.2, eli go suomalaiset pelaajat Kazanista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), ja maaliskuun aluksi on jo varattu enemmän ja vähemmän lippuja balettiin sillä tiedossa on vierailijoita Suomesta sekä tarkoituksena on kaivautua täältä IMOP:n harmaista talviluolista taas ihmisten pariin kavereiden kanssa ja käydä katsomassa Pähkinänsärkijä viimeisen kerran ennen Marinskin kesätaukoa... Lisäksi mielenkiinnolla odotan maanantain ystävänpäivää, mikä saattaa olla täällä Venäjällä hieman tärkeämpi kuin Suomessa... Kerron sitten tuliko ruusuja aivan tuiki tuntemattomilta ;)
Työt ovat lähteneet sujumaan vallan mainiosti myös täällä Venäjällä ja välillä ihmettelen itsekin kuinka oikeita kommunikaatio-ongelmia ei ole ilmennyt lainkaan, vaikka niitä kaikista eniten pelkäsin. Työt tuovat viikkoihin mukavaa vaihtelua ja tarjoavat mahdollisuuden hengähtää opinnoista ja tehdä jotain käytännöllistä ja päämärätietoista.
Tänään saia vihdoinkin sovittua myös venäjän luennot alkavalla lukukaudelle joten ensi viikolla alkaa sitten vihdoinkin täysipainoinen opiskelu. Kukaan ei ollut sattunut meille vanhoille vaihtareille ilmoittamaan miten venäjän luennoista sovitaan (syksyllä meille siis soitettiin puhelimella ja ilmoitettiin ryhmät ja paikat oman kielitason mukaan) ja tavallaan tämä ensimmäinen viikko meni siinä mielessä hukkaan että kukaan ei tiennyt miten ja missä omista venäjänluennoistaan voisi sopia. Nyt asia on kuitenkin vihdoin järjestyksessä ja pääsin jopa haluamani tasoryhmän luennoille sekä haluamilleni oikiksen kursseille. Jippikaijei!
Itse olen saanut nyt viikon verran nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä omassa huoneessani, sillä kämppikseni Lucia lähti kotiin Itävaltaan viime sunnuntai aamuna. Tippa meinasi linssiin tulla, sillä kun puoli vuotta jakaa toisen kanssa saman huoneen, tulee väkisinkin läheisemmäksi kuin ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Hieman outoa oli toki aluksi, kun ei ollut kukaan muu rynnimässä samaan huoneeseen ja jopa tavallaan yksinäistä, vaikka seinän takana edelleen asustaakin saksalainen Eva ja venäläinen Anna, mutta toisaalta kyllä nautin siitä omasta rauhasta jonka tämä viikko on tarjonnut: Ei ole tarvinnut keneltäkään kysyä voinko sammuttaa valot tai saanko laittaa ne päälle... Eli puolensa ja puolensa.
Saksalainen Eva on itse asiassa lähdössä myös sunnuntaina takaisin Hampuriin tekemään tiettyjä tenttejä, jonka jälkeen, noin suunnilleen kuukauden päästä, hänen pitäisi palata tänne vielä muutamaksi viikoksi. Meille tulee varsin rauhallista Anjan kanssa täällä, varsinkin kun juuri nyt näyttää siltä, että uusia opiskelijoita ei välttämättä ole tiedossa ja saamme pitää molemmat huoneet itsellämme. Luksusta, sanoisin! Kerron kuitenkin lisäinfoa, jos ja kun tilanne taas muuttuu... Eva on meidän oma kahviautomaattimme, joka keittää maailman tai no ainakin Venäjän parasta cappuccinoa, ja mietimmekin tässä jo, kuinka selviämme ilman joka päiväistä kahviamme.... siitä tuli jo melkein perinne jakaa päivän juorut... :/
Täytyy kaiken kaikkiaan myöntää, että täälä on ollut varsin hiljaista viime aikoina, sillä uudet eurooppalaiset vaihtarit sijoitettiin jostain aivan käsittämättömästä syystä kerrokseen 5 missä tavallisesti asustaa vain kiinalaisia. Kolmoskerros on tututtuun tapaan täynnä jenkkejä ja kanadalaisia, jonka lisäksi siellä asustaa myös 3 suomalaisneitokaista, jotka saapuivat muistaakseni viime viikolla. Joka tapauksessa tänne 7. kerrokseen ei ole muuttanut kovin montaa uutta ja jossei nyt ensi viikon aikana ihmeitä tapahdu, niin saattaa olla että tilanne jää tällaiseksi rauhaiseloksi. Kaiken kukkuraksi kerrosvahdiksemme on palkattu aivan täysiä idiootteja, jotka uhkaavat joka perjantai ja lauantai-iltana milisiillä, jos opiskelijat haluavat vähän juhlia viikonloppua (asuntolan sääntöjen mukaanhan tupakointi, alkoholi ja musiikin soittaminen ovat kiellettyjä). Puolen vuoden ajan meillä ei ollut mitään ongelmia ja tulimme aivan loistavasti toimeen vahtimestarien kanssa, mutta nyt joku palkkasi todellakin liian virkaintoisia miehiä meidän kerrokseemme, sillä joko pätemisen tarpeesta tai itsetunnon muusta kohotuksesta johtuen, uusi vahtimme valittaa aivan jokaisesta asiasta. Naapurimme olivat saaneet valitukset jopa siitä, että he olivat syöneet liian kovaäänisesti....
Ulkona pakkanen paukkuu, mutta viimeiset muutamat päivät aurinko on ollut täällä Pietarissakin ilonamme ja päivät näyttävät aivan upeilta! Lähes pilvetön taivas ja auringonpaiste antaa kaikille hieman lisäenergiaa ja tuo ihan erilaista ilmapiiriä myös tänne kaupunkiin. Kevään odotus voi pikkuhiljaa alkaa!! Evan kanssa juuri juttelimme, kuinka kauan siitä onkaan kun viimeksi täälä näkyi edes vilahdus auringosta. Ihan valehtelematta jo kuukausia, sillä täällä ei ole aurinko näyttäytynyt todella pitkään aikaan (johtuuko saasteista vai vaan huonosta onnesta pilvien suhteen). En muista koskaan Suomessa asuessani riemuinneeni näin paljon auringon näkemisestä pitkän talven jälkeen!!!
Tälle kuulle on tiedossa vielä jääkiekkoa (AK Bars Kazan' tulee SKA:n vieraaksi muistaakseni 27.2, eli go suomalaiset pelaajat Kazanista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!), ja maaliskuun aluksi on jo varattu enemmän ja vähemmän lippuja balettiin sillä tiedossa on vierailijoita Suomesta sekä tarkoituksena on kaivautua täältä IMOP:n harmaista talviluolista taas ihmisten pariin kavereiden kanssa ja käydä katsomassa Pähkinänsärkijä viimeisen kerran ennen Marinskin kesätaukoa... Lisäksi mielenkiinnolla odotan maanantain ystävänpäivää, mikä saattaa olla täällä Venäjällä hieman tärkeämpi kuin Suomessa... Kerron sitten tuliko ruusuja aivan tuiki tuntemattomilta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti