Taas on kerennyt tapahtua vaikka mitä, tosin pääasiassa Suomen rajojen sisäpuolella. Oma joulunviettoni alkoi 17.12 matkalla Pietarista Lahden kautta Suomeen uudella Allegro-junalla. Taisi hieman vielä junahenkilökunnallekin olla laitteet uusia, sillä passintarkastus sujui hieman takellellen uusista kannettavista ja taskumikroista huolimatta. Perille juna saapui lähes aikataulussaan (10 minuuttia ei ole VR:n nykyisten "uusiutuneiden" aikataulujen valossa kovin paljon).
Erikoisin osa kotimatkaani osui kuitenkin Lahden linja-autoasemalle, jossa tapasin saman miehen, johon olen törmännyt useamman kerran matkoillani Pietarin ja Lahden välillä. Ensi kerran tapasimme matkustaessani syksyllä ensimmäistä kertaa kohti Pietaria. Puolan- reissun aikoihin marraskuun alussa osuimme myös samaan junaan ja nyt tapasimme Lahden linja-autoasemalla! Erikoista! Juttelimme siinä sitten sujuvasti venäjäksi ja saimme muutaman hieman pitkänkin katseen johtuen "väärästä" kielivalinnasta.... Hauskaa oli joka tapauksessa!
No, kauaa ei siinä kerennyt rauhoittumaan, sillä kavereita Pietarista tupsahti taksikyydillä Pälkäneelle heti 18.12. Taksimatka kotiovelta Pietarista kotiovelle Pälkäneellä maksaa muuten sitten 5 hengen porukaltra 45 euroa per nenä, mikä on suomalaisiin taksitaksoihin tottuneelle varsin kohtuuhintaista kyytiä. Matka toki kestää hieman pidempään kuin junalla, mutta tulee halvemmaksi, sillä itse joudun maksamaan 10 euroa bussista Lahteen ja 63,30 euroa lipusta Pietariin (opiskelija-alennuksia ei tunneta Venäjän-junissa, mikä on täysin kohtuutonta riistoa opiskelijan muutenkin pieneen budjettiin)!
Lauantai-illaksi suuntasimme harjuun joulutulille ja sunnuntaina vuorossa oli retki Tampereelle. Pyynikin näkötornin munkit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ulkolaisiin ystäviini. Maanantaina kun vielä koitimme murtomaahiihtoa järven jäällä, niin elämysmatka Suomeen oli osallistujien mukaankin varsin onnistunut. Eniten kiitosta kuitenkin sai äitini tekemä ruoka, joka vei jopa kriittisten ranskalaisten kielen mennessään!
Tiistaina kaverini matkasivat takaisin Pietariin ja siinä välissä minä hoitelin suurtakin suuremmat jouluvalmisteluni loppujen lahjojen ja joulumuistamisten muodossa. 23.12 saapuikin sitten jo kämppäkaverini Lahden rautatieasemalle ja joulunvietto saattoi lopultakin alkaa. Varsin perinteikäs ja lämmin joulu tästäkin vuodesta tuli ja kämppikseni nautti myös suomalaisesta jouluta suunnattomasti. Lucia kuitenkin joutui suuntaamaan tenttien takia takaisin Pietariin jo Tapaninpäivänä.
Oma lähtöni takaisin arkeen koittaa huomenna ja junalippukin on onneksi jo varattu. Tänään tuli viestiä kavereilta Pietarista ja omaksi helpotuksekseni uuden vuoden suunnitelmat on jo omastakin puolestani tehty: Liput tapahtumiin on siis ostettu muiden jo Pietarissa olevien toimesta! Tulee varmasti ikimuistoinen vuodenvaihde!! :)
Tammikuussa alkavat työt Castrén&Snellmanilla ja jotain kaiketi pitäisi keretä opiskelemaankin seuraavan puolen vuoden aikana. Mielenkiinnolla odotan mitä uutta ja jännää seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja tammikuun lopussa, kun yliopistolle ilmestyy seuraava joukko uusia vaihtareita, on varmasti jännä seurata sivusta kuinka muut käyvät läpi samaa prosessia venäläisestä arjesta jonka itse näin ja koin puoli vuotta sitten. Lisäksi tiedossa on onneksi seuraavat joulujuhlat heti 7.1 kun kalenterista kävelee vastaan venäläisen ajanlaskun mukainen joulu... Eli ostoksille täytyy siirtyä heti vuodenvaihteen jälkeen ;)
Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille loistavaa vuoden loppuapuoliskoa ja vielä parempaa uutta vuotta 2011! Jatketaan yhdessä matkaa Venäjän kiehtovaan kulttuuriin, kieleen ja maahan!
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Tuulta ja tuiverrusta... sekä suuria suunnitelmia ;)
Nyt se on sitten varmaan ystävät hyvät, sillä tänään raahauduin karmeassa tuulessa ja tuiskussa Plosad' Leninalle ja kävin ostamassa junalipun jouluksi Suomeen!! 17.12 on se päivä kun tää lähes venäläistynyt neitokainen saapuu viettämään rauhallista suomalaista joulua Pälkäneelle ennen paluuta Äiti- Venäjän huomaan Uudeksi Vuodeksi ja seuraavaksi lukukaudeksi. Eli jos joku vielä jotain kaipaa Venäjältä ennen joulua, niin kannattaa hihkaista ajoissa. Ensi viikko on vielä aivan täynnä ohjelmaa ja tiedossa on ainakin muutama teatteriesitys, Narnian 3. osa venäjäksi sekä jonkinlaisia läksiäisiäkin, luulisin. Lisäksi ensi viikolle osuu vielä venäjän kielen tentti ja viimeiset oikiksen luennot ennen tenttejä joten tekemistä riittää kyllä vielä ennen lähtöä.
Kuten jo taisin mainita edellisessä päivityksessä uutta konferenssia on tiedossa ja huominen päivä täytyy käyttää valmistautumiseen, sillä nyt kun olen oikeasti tietoinen näiden konferenssien vakavuudesta tavallisiin seminaareihin verrattuna, haluan todella onnistua ja antaa Suomesta ja suomalaisista mahdollisimman edustavan kuvan. Lisäksi ensi viikolle on tiedossa työpaikan katsastelua, sillä hakeuduin jo loppukesästä asianajotoimisto Castrén&Snellmanille Pietariin töihin ja nyt oli sähköpostiin napsahtanut viesti, että pitäisi ottaa toimistolle yhteyttä ja selvitellä, millainen tilanne siellä on tulevalle keväälle. Olisi hienoa päästä näkemään myös venäläistä työelämää, sillä se olisi varmasti todella mielenkiintoinen kokemus jo kaiken muun lisäksi, mitä olen oppinut Venäjästä!
Koko viimeinen viikko on tuntunut jotenkin erilaiselta kielen kannalta. Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että todellakin voi sanoa osaavansa venäjää. Onnistunut konferenssi toki toi oman lisänsä siihen itseluottamukseen, jota vieraan kielen käyttäminen vaatii, mutta uskon myös, että venäjän kielen oppitunneilla tehdyt sadat ellei tuhannet kielioppiharjoitukset sekä luetut tekstit alkavat vihdoin tuottaa tulosta ja perussanasto alkaa olla sillä tasolla, että pystyy arkielämästään selviämään venäjäksi. Toki monet venäläiset puhuvat vielä äärettömän nopeasti ja silloin tällöin on pyydettävä heitä toistamaan lauseensa, mutta noin yleisesti ottaen uskon, että on hienoa päästä aloittamaan helmikuussa uusi lukukausi ja kurssit, sillä nyt ei tarvitse ainakaan pelätä enää sitä, ettei ymmärrä mitään.
Syksyllä sairastanut ranskalaistyttö Jordane palasi eilen/tänään takaisin tänne Pietariin ja ranskalaiset ja Rafael ovatkin lähdössä Moskovaan huomenissa. Itsekin haaveilen alunperin lähteväni Moskovaan seuraamaan Euro Hockey Tour:a, mutta Moskovan retki sekä "Länsi-Venäjän kierros" eli käytännössä matkailu Uralin läntisellä puolella täytyy ajoittaa tammikuuhun ja kanikuliin (eli talvilomiin). En ole vieläkään täysin varma tuleeko minun kirjoittaa oikiksessa tenttejä, mutta Eurooppaoikeuden professorini hieman uhkaili kyllä jonkinlaisella tenttaamenilla. Eli pahimmassa tapauksessa ei joululomaa minulle ainakaan venäjän kielestä! No joka tapauksessa tammikuussa pitäisi olla aikaa matkustella ja haluan ehdottomasti vierailla Moskovassa, Kazanissa, Niznij Novgorodissa ja mahdollisesti muutamassa pienemmässä kaupungissa matkan varrella. Venäläinen matkaopas on jo takataskussa joten suunnittelu voi alkaa....
Niin hullulta kuin jonkun korvaan saattaakin kuulostaa, olen lähes täysin sopeutunut olemaan "venäläinen" Venäjällä. En enää kuvittelekaan, että puolen tunnin tai tunnin jonottaminen olisi ajanhukkaa, tai että minihame ja korkokengät eivät kuuluisi kahdenkymmenen asteen pakkaseen. En koe mitenkään kummallisena, jos huomaan aamulla, että hanasta tuleekin vain jääkylmää vettä putkiremontin vuoksi (josta ei siis ilmoitettu etukäteen) tai jos illalla Internet- yhteys ei toimikaan ylikuormittumisen vuoksi. Harkitsen vieläkin aivan tosissani hakevani uudestaan vaihtoon Venäjälle lyhyen tauon jälkeen, sillä Pietari on todellakin vain pienen pieni osa Venäjää ja venäläisyyttä. Opaskirjakin taitaa aloittaa, että Pietari on Pietari Suuren ikkuna Eurooppaan (mikä näkyy niin tavoissa, tyylissä kuin arkkitehtuurissakin), eikä mielestäni ole mitään järkeä keskustella Venäjästä tietämättä mitä on tuhansien kilometrien päässä, sydän-Venäjällä. Eli katsotaan mihin päädyn seuraavaksi ;)
Kuten jo taisin mainita edellisessä päivityksessä uutta konferenssia on tiedossa ja huominen päivä täytyy käyttää valmistautumiseen, sillä nyt kun olen oikeasti tietoinen näiden konferenssien vakavuudesta tavallisiin seminaareihin verrattuna, haluan todella onnistua ja antaa Suomesta ja suomalaisista mahdollisimman edustavan kuvan. Lisäksi ensi viikolle on tiedossa työpaikan katsastelua, sillä hakeuduin jo loppukesästä asianajotoimisto Castrén&Snellmanille Pietariin töihin ja nyt oli sähköpostiin napsahtanut viesti, että pitäisi ottaa toimistolle yhteyttä ja selvitellä, millainen tilanne siellä on tulevalle keväälle. Olisi hienoa päästä näkemään myös venäläistä työelämää, sillä se olisi varmasti todella mielenkiintoinen kokemus jo kaiken muun lisäksi, mitä olen oppinut Venäjästä!
Koko viimeinen viikko on tuntunut jotenkin erilaiselta kielen kannalta. Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että todellakin voi sanoa osaavansa venäjää. Onnistunut konferenssi toki toi oman lisänsä siihen itseluottamukseen, jota vieraan kielen käyttäminen vaatii, mutta uskon myös, että venäjän kielen oppitunneilla tehdyt sadat ellei tuhannet kielioppiharjoitukset sekä luetut tekstit alkavat vihdoin tuottaa tulosta ja perussanasto alkaa olla sillä tasolla, että pystyy arkielämästään selviämään venäjäksi. Toki monet venäläiset puhuvat vielä äärettömän nopeasti ja silloin tällöin on pyydettävä heitä toistamaan lauseensa, mutta noin yleisesti ottaen uskon, että on hienoa päästä aloittamaan helmikuussa uusi lukukausi ja kurssit, sillä nyt ei tarvitse ainakaan pelätä enää sitä, ettei ymmärrä mitään.
Syksyllä sairastanut ranskalaistyttö Jordane palasi eilen/tänään takaisin tänne Pietariin ja ranskalaiset ja Rafael ovatkin lähdössä Moskovaan huomenissa. Itsekin haaveilen alunperin lähteväni Moskovaan seuraamaan Euro Hockey Tour:a, mutta Moskovan retki sekä "Länsi-Venäjän kierros" eli käytännössä matkailu Uralin läntisellä puolella täytyy ajoittaa tammikuuhun ja kanikuliin (eli talvilomiin). En ole vieläkään täysin varma tuleeko minun kirjoittaa oikiksessa tenttejä, mutta Eurooppaoikeuden professorini hieman uhkaili kyllä jonkinlaisella tenttaamenilla. Eli pahimmassa tapauksessa ei joululomaa minulle ainakaan venäjän kielestä! No joka tapauksessa tammikuussa pitäisi olla aikaa matkustella ja haluan ehdottomasti vierailla Moskovassa, Kazanissa, Niznij Novgorodissa ja mahdollisesti muutamassa pienemmässä kaupungissa matkan varrella. Venäläinen matkaopas on jo takataskussa joten suunnittelu voi alkaa....
Niin hullulta kuin jonkun korvaan saattaakin kuulostaa, olen lähes täysin sopeutunut olemaan "venäläinen" Venäjällä. En enää kuvittelekaan, että puolen tunnin tai tunnin jonottaminen olisi ajanhukkaa, tai että minihame ja korkokengät eivät kuuluisi kahdenkymmenen asteen pakkaseen. En koe mitenkään kummallisena, jos huomaan aamulla, että hanasta tuleekin vain jääkylmää vettä putkiremontin vuoksi (josta ei siis ilmoitettu etukäteen) tai jos illalla Internet- yhteys ei toimikaan ylikuormittumisen vuoksi. Harkitsen vieläkin aivan tosissani hakevani uudestaan vaihtoon Venäjälle lyhyen tauon jälkeen, sillä Pietari on todellakin vain pienen pieni osa Venäjää ja venäläisyyttä. Opaskirjakin taitaa aloittaa, että Pietari on Pietari Suuren ikkuna Eurooppaan (mikä näkyy niin tavoissa, tyylissä kuin arkkitehtuurissakin), eikä mielestäni ole mitään järkeä keskustella Venäjästä tietämättä mitä on tuhansien kilometrien päässä, sydän-Venäjällä. Eli katsotaan mihin päädyn seuraavaksi ;)
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Joulunodotusta...
On ollut kieltämättä varsin kiireistä aikaa koko joulukuun alku, sillä tapahtumaa riittää niin paljon ettei kaikkeen millään voi riittää aika vaikka vähentäisi yöunet viiteen kuuteen tuntiin.
Viikonloppuna olimme noin kymmenen hengen porukalla venäläisellä mökillä viikonloppua viettämässä ja vaikka venäläisten mökit ovat enemmänkin huvilakyliä kuin yksittäisiä mökkejä omassa rauhassaan niin oli aivan huikeaa päästä näkemään mitenkä venäläinen viettää vapaa-aikaansa kaupungin ulkopuolella. Jo se, että hetkeksi pääsi pois Pietarin saasteiden keskeltä oli aivan riittävä syy lähteä mökkeilemään. Lisäksi mökin omistaja ja emäntämme, eli omistajan tytär, olivat aivan ihastuttava Armeniasta lähtöisin ollut perhe, joten mitään valittamista en keksi sitten niin millään täydellisestä viikonlopustamme. Saunoimme omatekoisessa saunassa ja kävimme aina välissä lumihangessa hyppimässä. Se ilo ei tosin kestänyt koko iltaa, sillä naapurit olivat jostain syystä turhankin uteliaita ja innokkaita huutelemaan kommentteja viereiseltä datschalta. No, hauskaa oli ja illan aikana tuli myös opeteltua monta uutta seurapeliä.
Maanantaina vietimme Suomen itsenäisyyspäiväjuhlaa täälä minun kämpilläni ja tunnelman kohottamiseksi kävimme Stockmannin herkusta hakemassa mahdollisimman paljon suomalaista murkinaa karkeista pieneen suolaiseen syötävään. Ainoa oikea miinus illan kululle oli se, että Venäjällä internet liittymä on hieman eri nopeustasoa kuin Suomessa ja lähes kaikkien harmiksi emme voineet kuin kuunnella Linnan Juhlien selostajaa, joka ei edes lopulta kuvaillut pukuja, kunhan kommentoi vaan, että seuraavaksi tulee vihreäunelma jonka jälkeen vuorossa on keltainen unelma.... Ei ole kyllä näkövammaisia ajateltu Linnan Juhlien selostuksessa!!!
Eilen olikin sitten vuorossa 23-vuotissyntymäpäiväni jonka itse asiassa käytin pääasiallisesti opiskellessa. Aamulla oli ensin luennot jonka jälkeen selvisikin että seminaari, jossa minun oli tarkoitus puhua olisikin vasta iltapäivällä. Noh, kun sitten palasin oikeustieteelliseen tiedekuntaan huomasinkin yllätyksekseni, että tavallisen viikkoseminaarin sijaan olinkin puhumassa noin 50 hengen konferenssissa jonka materiaali ja puhujat oli jo valmiiksi julkaistu kirjaksi asti. Mainiota! Mitäpä sitä turhaa varoitella puhujaa siitä, että joutuu luokkahuoneen sijaan puhumaan auditoriolliselle oikeasti tärkeitä ihmisiä. No, tänään oli onneksi sähköpostiin napsahtanut kutsu jossa professorini toivoi, että lähtisin myös lauantaina puhumaan johonkin vielä isompaan konferenssiin Pietarin keskustaan. Taisin sittenkin selvitä konferenssistani ihan hyvin. Ja paikalla oli myös tiedekuntani varadekaani, joka kuunteli ainoastaan minun esitykseni jonka jälkeen hän poistui jatkamaan muita töitä. Mielenkiintoista, ei kai muuta voi sanoa!
No, joka tapauksessa sitten pitkän opiskelupäivän päätteeksi lähdettiin muutaman kaverin kanssa katsomaan jääkiekkoa, sillä SKA:lla oli eilen kotipeli Jaroslav Lokomotif:a vastaan. Ja kuin syntymäpäivä lahjana minulle, SKA vieläpä voitti tuon pelin! Kuinka ihanaa onkaan tehdä aaltoja miltei täyden areenan kanssa venäläisiä jääkiekkofaneja ja laulaa metrossa juhlivan kansan kanssa kannatuslauluja :) Lisäksi saksalainen Rafael, joka oli itse asiassa koko elämänsä ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa totesi, että tänne on päästävä uudestaan! Sovimme jo, että hän pakottaa minut elämäni ensimmäiseen jalkapallo-otteluun sitten keväällä kun kausi taas käynnistyy ja minä puolestani raahaan häntä aina jääkiekko-otteluihin. Kansainvälistä yhteistyötä ja sillee!
Tänään olisi tarkoituksena käydä ostamassa joululahjoja ja alkaa pikkuhiljaa miettiä tavaroiden pakkaamista Suomessa vietettävää joululomaa varten. 17.12 on tarkoituksena suunnata rajan yli, mutta ongelmaksi on alkanut muodostua se, että esimerkiksi perjantain iltajuna on jo loppuumyyty. Yritän vielä saada paikan perjantain aamujunaan, ja jossei sekään onnistu, niin tokihan lauantainakin junat kulkee. Ensi torstaille sain kämppäkaveriltani syntymäpäivälahjaksi oopperaliput, joten lähtöä ei ainakaan voi aikaistaa :) Ja teatterista puheenollen, lauantaina olemme menossa katsomaan Marinskiin Romea ja Julia- baletti ja ensi keskiviikkona samaan teatteriin Joutsenlampea (kertaus on opintojen äiti). Eli kulttuuria on tiedossa varsin riittävästi vielä ennen joululoman alkamista.
Mutta tässä taitaa olla tälle kerralle taas riittävästi kuulumisia. Kaikille Pälkäneen lähistöllä joulun alla oleville ihmisille tiedoksi, että 17.12 jälkeen saa soitella ja kysellä kahville tai kaljalle... Yritän keretä näkemään ihmisiä edes pikaisestikin lyhyen Suomen visiittini aikana! Palaillaan!
Viikonloppuna olimme noin kymmenen hengen porukalla venäläisellä mökillä viikonloppua viettämässä ja vaikka venäläisten mökit ovat enemmänkin huvilakyliä kuin yksittäisiä mökkejä omassa rauhassaan niin oli aivan huikeaa päästä näkemään mitenkä venäläinen viettää vapaa-aikaansa kaupungin ulkopuolella. Jo se, että hetkeksi pääsi pois Pietarin saasteiden keskeltä oli aivan riittävä syy lähteä mökkeilemään. Lisäksi mökin omistaja ja emäntämme, eli omistajan tytär, olivat aivan ihastuttava Armeniasta lähtöisin ollut perhe, joten mitään valittamista en keksi sitten niin millään täydellisestä viikonlopustamme. Saunoimme omatekoisessa saunassa ja kävimme aina välissä lumihangessa hyppimässä. Se ilo ei tosin kestänyt koko iltaa, sillä naapurit olivat jostain syystä turhankin uteliaita ja innokkaita huutelemaan kommentteja viereiseltä datschalta. No, hauskaa oli ja illan aikana tuli myös opeteltua monta uutta seurapeliä.
Maanantaina vietimme Suomen itsenäisyyspäiväjuhlaa täälä minun kämpilläni ja tunnelman kohottamiseksi kävimme Stockmannin herkusta hakemassa mahdollisimman paljon suomalaista murkinaa karkeista pieneen suolaiseen syötävään. Ainoa oikea miinus illan kululle oli se, että Venäjällä internet liittymä on hieman eri nopeustasoa kuin Suomessa ja lähes kaikkien harmiksi emme voineet kuin kuunnella Linnan Juhlien selostajaa, joka ei edes lopulta kuvaillut pukuja, kunhan kommentoi vaan, että seuraavaksi tulee vihreäunelma jonka jälkeen vuorossa on keltainen unelma.... Ei ole kyllä näkövammaisia ajateltu Linnan Juhlien selostuksessa!!!
Eilen olikin sitten vuorossa 23-vuotissyntymäpäiväni jonka itse asiassa käytin pääasiallisesti opiskellessa. Aamulla oli ensin luennot jonka jälkeen selvisikin että seminaari, jossa minun oli tarkoitus puhua olisikin vasta iltapäivällä. Noh, kun sitten palasin oikeustieteelliseen tiedekuntaan huomasinkin yllätyksekseni, että tavallisen viikkoseminaarin sijaan olinkin puhumassa noin 50 hengen konferenssissa jonka materiaali ja puhujat oli jo valmiiksi julkaistu kirjaksi asti. Mainiota! Mitäpä sitä turhaa varoitella puhujaa siitä, että joutuu luokkahuoneen sijaan puhumaan auditoriolliselle oikeasti tärkeitä ihmisiä. No, tänään oli onneksi sähköpostiin napsahtanut kutsu jossa professorini toivoi, että lähtisin myös lauantaina puhumaan johonkin vielä isompaan konferenssiin Pietarin keskustaan. Taisin sittenkin selvitä konferenssistani ihan hyvin. Ja paikalla oli myös tiedekuntani varadekaani, joka kuunteli ainoastaan minun esitykseni jonka jälkeen hän poistui jatkamaan muita töitä. Mielenkiintoista, ei kai muuta voi sanoa!
No, joka tapauksessa sitten pitkän opiskelupäivän päätteeksi lähdettiin muutaman kaverin kanssa katsomaan jääkiekkoa, sillä SKA:lla oli eilen kotipeli Jaroslav Lokomotif:a vastaan. Ja kuin syntymäpäivä lahjana minulle, SKA vieläpä voitti tuon pelin! Kuinka ihanaa onkaan tehdä aaltoja miltei täyden areenan kanssa venäläisiä jääkiekkofaneja ja laulaa metrossa juhlivan kansan kanssa kannatuslauluja :) Lisäksi saksalainen Rafael, joka oli itse asiassa koko elämänsä ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa totesi, että tänne on päästävä uudestaan! Sovimme jo, että hän pakottaa minut elämäni ensimmäiseen jalkapallo-otteluun sitten keväällä kun kausi taas käynnistyy ja minä puolestani raahaan häntä aina jääkiekko-otteluihin. Kansainvälistä yhteistyötä ja sillee!
Tänään olisi tarkoituksena käydä ostamassa joululahjoja ja alkaa pikkuhiljaa miettiä tavaroiden pakkaamista Suomessa vietettävää joululomaa varten. 17.12 on tarkoituksena suunnata rajan yli, mutta ongelmaksi on alkanut muodostua se, että esimerkiksi perjantain iltajuna on jo loppuumyyty. Yritän vielä saada paikan perjantain aamujunaan, ja jossei sekään onnistu, niin tokihan lauantainakin junat kulkee. Ensi torstaille sain kämppäkaveriltani syntymäpäivälahjaksi oopperaliput, joten lähtöä ei ainakaan voi aikaistaa :) Ja teatterista puheenollen, lauantaina olemme menossa katsomaan Marinskiin Romea ja Julia- baletti ja ensi keskiviikkona samaan teatteriin Joutsenlampea (kertaus on opintojen äiti). Eli kulttuuria on tiedossa varsin riittävästi vielä ennen joululoman alkamista.
Mutta tässä taitaa olla tälle kerralle taas riittävästi kuulumisia. Kaikille Pälkäneen lähistöllä joulun alla oleville ihmisille tiedoksi, että 17.12 jälkeen saa soitella ja kysellä kahville tai kaljalle... Yritän keretä näkemään ihmisiä edes pikaisestikin lyhyen Suomen visiittini aikana! Palaillaan!
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
The joulukalenteri
Jahas, joko sitä ollaan joulukuussa?! Tai no ulkona sen kyllä huomaa täälä Pietarissakin, sillä pakkasta on ollut -10-15 astetta ja kaikki hieman etelämpää tänne saapuneet valittavat jo jäätyvänsä hengiltä. Omasta mielestäni ilma on ollut kuin morsian viimeisen viikon, sillä aurinkoisia päiviä on riittänyt kuin liukuhihnalta ja pieni pakkanenhan on vaan hyvästä. Venäläiset ovat suu ammollaan ihmetelleet kuinka Suomessa kaikilla naisilla ei ole turkkia ja turkishattua, sillä eihän talvesta selviä ilman turkkia, mutta olen vakuuttanut varsin ponnekkaasti, että kyllä Suomessa talvesta selvitään hengissä ilman pitkää turkistakin!
Eilen innostuksissani löysin youtube:n ihmeellisestä maailmasta ratkiriemukkaan ja jo klassikoksi muodostuneen "The joulukalenterin" ensimmäisen luukuun. Ah, siitä se riemu vasta repesikin. Yritin selittää kämppiksellenikin joulufiiliksissäni mistä kyseisessä kalenterissa on kyse, mutta se oli very vaikeaa!! Bo bo bo ja sillee... Vieläkin naurattaa... Tosin melkein yhtä paljon nauroin kaverini kommentille facebookissa jossa hän tulkitsi oman "the joulukalenterini" vodkakeissiksi!!! Loistavaa, vaikka en tosin ole vielä löytänyt venäjältä sen paremmin suklaa- kuin vodkakalenteriakaan. Täälä kun joulua vietetään sitten vasta tammikuussa niin tuskin täälä adventtikalenterikaan kulkee ihan samaa rataa kuin Suomessa.... Mutta vodkakeissin voi onneksi toteuttaa ihan vain kaupassa käymällä! Pisteet tästä patentinarvoisesta keksinnöstä Mikalle!
Tänään kävin postissa postittelemassa ensimmäisen erän joulukortteja ja ehkä koomisinta ikinä oli postintädin ilme kun hän näki 20 kappaletta kirjekuoria.... Onneksi kommenttikin tuli kuin apteekin hyllyltä: "Meillä ei ole postimerkkejä." SIIS MITÄ?! Postissa ei ole postimerkkejä. No, fiksuna tyttönä siirryin viereisessä liikehuoneistossa olevaan postipakettikonttoriin, jossa täti sitten kiltisti liimasi yksitellen jokaiseen kirjekuoreen vähintään kolme tai neljä postimerkkiä... Saa sitten katsoa, tuleeko yksikään noista kirjeistä perille! Hyvää joulua oli joka tapauksessa tarkoitus toivottaa, jos kortit jostain syystä jäävät matkalle tai venäläinen postitoimisto syö ne uumeniinsa pölyttymään....
Venäläisten avoimuus on aivan käsittämätöntä meille ujoille ja etäisyyttätarvitseville suomalaisille. Kerroin jo reissutamme Ylösnousemuskirkkoon, mutta taisin jättää mainitsematta ennen kirkkoon pääsyä sattuneen kommelluksen. Nimittäin odottelimme Lauran kanssa kahta muuta suomalaistyttöä saapuvaksi turistiretkellemme ja korviemme iloksi vierestä alkoi pian kuulua autojen tööttäilyä. No, nuori mieskuski pisti siinä sitten autonsa sutjakasti parkkiin liki eteemme jotta muut autot pääsevät ohitse. Mies nousee autosta ja kävelee suoraan luoksemme. Privet, voi kuinka iloinen meininki teillä täälä onkaan. Me tietty Lauran kanssa katottiin toisiamme ja yritettiin selvittää kumpi meistä tuntee kyseiset jätkän. Ei tietenkään kumpikaan! Sitten siihen tupsahti vielä kaksi muuta suomalaistyttöä ja kerrottiin tälle kaverille, että olemme menossa kirkolle. Hän ilmoitti kävelevänsä meidän kanssa vähän matkaa!! Siis mitä, ventovieraiden kanssa?! Ei siinä voinut kuin nauraa ja lopulta kun kyseinen kaveri kysyi puhelinnumero, ei sitä voinut kuin ihmetellä että kuinkahan kauan Suomessa joutuisi odottamaan, että joku tuntematon tulee juttelemaan ja lähtee samantien mukaan!
Viikonlopuksi on tiedossa varmasti erittäin mielenkiintoinen reissu sillä olemme menossa tutustumaan johonkin Pietarin lähellä sijaitsevaan дача:an ja баня:n. Elikä kyseessä on venäläinen mökki ja sauna... tarkoituksena on nukkua paikanpäällä ja sitten joskus sunnuntaina palailla asuntolaan. Kerrankin vaihtelua jokaviikonloppuisiin klubiretkiin ja asuntolan illanistujaisiin. Toivottavasti pakkanenkin hieman hellittäisi, tai vaihtoehtoisesti mökissä olisi muutakin lämmitystä kuin sauna ;) Lähdössä on ainakin kaksi autolastillista porukkaa joten eiköhän saada ihan hyvät kekkerit aikaan. Ja siitä onkin sitten hyvä jatkaa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa ja omiin syntymäpäiväjuhliini....
Venäjällä talvi on varsin erikoinen selviytymislaji. Ensinnäkään aurauspalvelut eivät aivan vastaa Suomen tasoa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että lunta aurataan, mutta mahdollisesti viikon parin kuluttua itse lumisateesta. Lisäksi teiden suolaus on niin runsasta, että ajorata on ihan puhdasta mössöä siitä samaisesta hetkestä lähtien kuin suolauskalusto saadaan liikkeelle. Varsinkin keskustassa jalankulkijan kengiltä vaaditaan kyllä paljon mikä näkyykin onneksi kenkäkaupoissa aitojen nahkakenkien runsaan määrän muodossa. Aluksi olin aivan kauhuissani, sillä en meinannu löytää kaupasta lainkaan tasapohjaisia naisten talvikenkiä, sillä täälä on talvellakin tapana kulkea korkokengissä. Olen kuitenkin tehnyt "tieteellistä tutkimusta" ja käyttänyt syksyn nahkasaapikkaitani koko alkutalven ja vaikuttaa todellakin siltä, että korkokengät ovat itse asiassa paras vaihtoehto Pietarin talveen. Keskustan loskasta selviää kuivin jaloin kun kengissä on korkoa ja lisäksi korko pitää kantapään irti lumesta eikä syyssaapikkaissa edes tule kylmä 15 asteen pakkasissa. Wau! Kyse ei ollutkaan venäläisnaisten turhamaisuudesta vaan lähes käytännöllisestä ajattelusta...
No, tällaista tällä kertaa! Seuraavalla kerralla onkin tiedossa varmasti lisää jouluvalmisteluista, syksyn viimeisistä kekkereistä ja omista joulusuunnitelmistani. Sen verran voin kuitenkin jo paljastaa, että olemme kämppikseni itävaltalaisen Lucian kanssa suuntaamassa Suomeen viettämään perinteistä suomalaista joulua. Tarkkaa aikataulua Suomen visiitille ei vielä ole, sillä ensin tarvii saada selvyys siitä, onko tiedossa vielä muitakin tenttejä ennen joulua kuin venäjän kieliopin monivalinta... Noh, joka tapauksessa, seuraavaan kertaan. Пока пока!
Eilen innostuksissani löysin youtube:n ihmeellisestä maailmasta ratkiriemukkaan ja jo klassikoksi muodostuneen "The joulukalenterin" ensimmäisen luukuun. Ah, siitä se riemu vasta repesikin. Yritin selittää kämppiksellenikin joulufiiliksissäni mistä kyseisessä kalenterissa on kyse, mutta se oli very vaikeaa!! Bo bo bo ja sillee... Vieläkin naurattaa... Tosin melkein yhtä paljon nauroin kaverini kommentille facebookissa jossa hän tulkitsi oman "the joulukalenterini" vodkakeissiksi!!! Loistavaa, vaikka en tosin ole vielä löytänyt venäjältä sen paremmin suklaa- kuin vodkakalenteriakaan. Täälä kun joulua vietetään sitten vasta tammikuussa niin tuskin täälä adventtikalenterikaan kulkee ihan samaa rataa kuin Suomessa.... Mutta vodkakeissin voi onneksi toteuttaa ihan vain kaupassa käymällä! Pisteet tästä patentinarvoisesta keksinnöstä Mikalle!
Tänään kävin postissa postittelemassa ensimmäisen erän joulukortteja ja ehkä koomisinta ikinä oli postintädin ilme kun hän näki 20 kappaletta kirjekuoria.... Onneksi kommenttikin tuli kuin apteekin hyllyltä: "Meillä ei ole postimerkkejä." SIIS MITÄ?! Postissa ei ole postimerkkejä. No, fiksuna tyttönä siirryin viereisessä liikehuoneistossa olevaan postipakettikonttoriin, jossa täti sitten kiltisti liimasi yksitellen jokaiseen kirjekuoreen vähintään kolme tai neljä postimerkkiä... Saa sitten katsoa, tuleeko yksikään noista kirjeistä perille! Hyvää joulua oli joka tapauksessa tarkoitus toivottaa, jos kortit jostain syystä jäävät matkalle tai venäläinen postitoimisto syö ne uumeniinsa pölyttymään....
Venäläisten avoimuus on aivan käsittämätöntä meille ujoille ja etäisyyttätarvitseville suomalaisille. Kerroin jo reissutamme Ylösnousemuskirkkoon, mutta taisin jättää mainitsematta ennen kirkkoon pääsyä sattuneen kommelluksen. Nimittäin odottelimme Lauran kanssa kahta muuta suomalaistyttöä saapuvaksi turistiretkellemme ja korviemme iloksi vierestä alkoi pian kuulua autojen tööttäilyä. No, nuori mieskuski pisti siinä sitten autonsa sutjakasti parkkiin liki eteemme jotta muut autot pääsevät ohitse. Mies nousee autosta ja kävelee suoraan luoksemme. Privet, voi kuinka iloinen meininki teillä täälä onkaan. Me tietty Lauran kanssa katottiin toisiamme ja yritettiin selvittää kumpi meistä tuntee kyseiset jätkän. Ei tietenkään kumpikaan! Sitten siihen tupsahti vielä kaksi muuta suomalaistyttöä ja kerrottiin tälle kaverille, että olemme menossa kirkolle. Hän ilmoitti kävelevänsä meidän kanssa vähän matkaa!! Siis mitä, ventovieraiden kanssa?! Ei siinä voinut kuin nauraa ja lopulta kun kyseinen kaveri kysyi puhelinnumero, ei sitä voinut kuin ihmetellä että kuinkahan kauan Suomessa joutuisi odottamaan, että joku tuntematon tulee juttelemaan ja lähtee samantien mukaan!
Viikonlopuksi on tiedossa varmasti erittäin mielenkiintoinen reissu sillä olemme menossa tutustumaan johonkin Pietarin lähellä sijaitsevaan дача:an ja баня:n. Elikä kyseessä on venäläinen mökki ja sauna... tarkoituksena on nukkua paikanpäällä ja sitten joskus sunnuntaina palailla asuntolaan. Kerrankin vaihtelua jokaviikonloppuisiin klubiretkiin ja asuntolan illanistujaisiin. Toivottavasti pakkanenkin hieman hellittäisi, tai vaihtoehtoisesti mökissä olisi muutakin lämmitystä kuin sauna ;) Lähdössä on ainakin kaksi autolastillista porukkaa joten eiköhän saada ihan hyvät kekkerit aikaan. Ja siitä onkin sitten hyvä jatkaa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa ja omiin syntymäpäiväjuhliini....
Venäjällä talvi on varsin erikoinen selviytymislaji. Ensinnäkään aurauspalvelut eivät aivan vastaa Suomen tasoa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että lunta aurataan, mutta mahdollisesti viikon parin kuluttua itse lumisateesta. Lisäksi teiden suolaus on niin runsasta, että ajorata on ihan puhdasta mössöä siitä samaisesta hetkestä lähtien kuin suolauskalusto saadaan liikkeelle. Varsinkin keskustassa jalankulkijan kengiltä vaaditaan kyllä paljon mikä näkyykin onneksi kenkäkaupoissa aitojen nahkakenkien runsaan määrän muodossa. Aluksi olin aivan kauhuissani, sillä en meinannu löytää kaupasta lainkaan tasapohjaisia naisten talvikenkiä, sillä täälä on talvellakin tapana kulkea korkokengissä. Olen kuitenkin tehnyt "tieteellistä tutkimusta" ja käyttänyt syksyn nahkasaapikkaitani koko alkutalven ja vaikuttaa todellakin siltä, että korkokengät ovat itse asiassa paras vaihtoehto Pietarin talveen. Keskustan loskasta selviää kuivin jaloin kun kengissä on korkoa ja lisäksi korko pitää kantapään irti lumesta eikä syyssaapikkaissa edes tule kylmä 15 asteen pakkasissa. Wau! Kyse ei ollutkaan venäläisnaisten turhamaisuudesta vaan lähes käytännöllisestä ajattelusta...
No, tällaista tällä kertaa! Seuraavalla kerralla onkin tiedossa varmasti lisää jouluvalmisteluista, syksyn viimeisistä kekkereistä ja omista joulusuunnitelmistani. Sen verran voin kuitenkin jo paljastaa, että olemme kämppikseni itävaltalaisen Lucian kanssa suuntaamassa Suomeen viettämään perinteistä suomalaista joulua. Tarkkaa aikataulua Suomen visiitille ei vielä ole, sillä ensin tarvii saada selvyys siitä, onko tiedossa vielä muitakin tenttejä ennen joulua kuin venäjän kieliopin monivalinta... Noh, joka tapauksessa, seuraavaan kertaan. Пока пока!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)