Jahas, joko sitä ollaan joulukuussa?! Tai no ulkona sen kyllä huomaa täälä Pietarissakin, sillä pakkasta on ollut -10-15 astetta ja kaikki hieman etelämpää tänne saapuneet valittavat jo jäätyvänsä hengiltä. Omasta mielestäni ilma on ollut kuin morsian viimeisen viikon, sillä aurinkoisia päiviä on riittänyt kuin liukuhihnalta ja pieni pakkanenhan on vaan hyvästä. Venäläiset ovat suu ammollaan ihmetelleet kuinka Suomessa kaikilla naisilla ei ole turkkia ja turkishattua, sillä eihän talvesta selviä ilman turkkia, mutta olen vakuuttanut varsin ponnekkaasti, että kyllä Suomessa talvesta selvitään hengissä ilman pitkää turkistakin!
Eilen innostuksissani löysin youtube:n ihmeellisestä maailmasta ratkiriemukkaan ja jo klassikoksi muodostuneen "The joulukalenterin" ensimmäisen luukuun. Ah, siitä se riemu vasta repesikin. Yritin selittää kämppiksellenikin joulufiiliksissäni mistä kyseisessä kalenterissa on kyse, mutta se oli very vaikeaa!! Bo bo bo ja sillee... Vieläkin naurattaa... Tosin melkein yhtä paljon nauroin kaverini kommentille facebookissa jossa hän tulkitsi oman "the joulukalenterini" vodkakeissiksi!!! Loistavaa, vaikka en tosin ole vielä löytänyt venäjältä sen paremmin suklaa- kuin vodkakalenteriakaan. Täälä kun joulua vietetään sitten vasta tammikuussa niin tuskin täälä adventtikalenterikaan kulkee ihan samaa rataa kuin Suomessa.... Mutta vodkakeissin voi onneksi toteuttaa ihan vain kaupassa käymällä! Pisteet tästä patentinarvoisesta keksinnöstä Mikalle!
Tänään kävin postissa postittelemassa ensimmäisen erän joulukortteja ja ehkä koomisinta ikinä oli postintädin ilme kun hän näki 20 kappaletta kirjekuoria.... Onneksi kommenttikin tuli kuin apteekin hyllyltä: "Meillä ei ole postimerkkejä." SIIS MITÄ?! Postissa ei ole postimerkkejä. No, fiksuna tyttönä siirryin viereisessä liikehuoneistossa olevaan postipakettikonttoriin, jossa täti sitten kiltisti liimasi yksitellen jokaiseen kirjekuoreen vähintään kolme tai neljä postimerkkiä... Saa sitten katsoa, tuleeko yksikään noista kirjeistä perille! Hyvää joulua oli joka tapauksessa tarkoitus toivottaa, jos kortit jostain syystä jäävät matkalle tai venäläinen postitoimisto syö ne uumeniinsa pölyttymään....
Venäläisten avoimuus on aivan käsittämätöntä meille ujoille ja etäisyyttätarvitseville suomalaisille. Kerroin jo reissutamme Ylösnousemuskirkkoon, mutta taisin jättää mainitsematta ennen kirkkoon pääsyä sattuneen kommelluksen. Nimittäin odottelimme Lauran kanssa kahta muuta suomalaistyttöä saapuvaksi turistiretkellemme ja korviemme iloksi vierestä alkoi pian kuulua autojen tööttäilyä. No, nuori mieskuski pisti siinä sitten autonsa sutjakasti parkkiin liki eteemme jotta muut autot pääsevät ohitse. Mies nousee autosta ja kävelee suoraan luoksemme. Privet, voi kuinka iloinen meininki teillä täälä onkaan. Me tietty Lauran kanssa katottiin toisiamme ja yritettiin selvittää kumpi meistä tuntee kyseiset jätkän. Ei tietenkään kumpikaan! Sitten siihen tupsahti vielä kaksi muuta suomalaistyttöä ja kerrottiin tälle kaverille, että olemme menossa kirkolle. Hän ilmoitti kävelevänsä meidän kanssa vähän matkaa!! Siis mitä, ventovieraiden kanssa?! Ei siinä voinut kuin nauraa ja lopulta kun kyseinen kaveri kysyi puhelinnumero, ei sitä voinut kuin ihmetellä että kuinkahan kauan Suomessa joutuisi odottamaan, että joku tuntematon tulee juttelemaan ja lähtee samantien mukaan!
Viikonlopuksi on tiedossa varmasti erittäin mielenkiintoinen reissu sillä olemme menossa tutustumaan johonkin Pietarin lähellä sijaitsevaan дача:an ja баня:n. Elikä kyseessä on venäläinen mökki ja sauna... tarkoituksena on nukkua paikanpäällä ja sitten joskus sunnuntaina palailla asuntolaan. Kerrankin vaihtelua jokaviikonloppuisiin klubiretkiin ja asuntolan illanistujaisiin. Toivottavasti pakkanenkin hieman hellittäisi, tai vaihtoehtoisesti mökissä olisi muutakin lämmitystä kuin sauna ;) Lähdössä on ainakin kaksi autolastillista porukkaa joten eiköhän saada ihan hyvät kekkerit aikaan. Ja siitä onkin sitten hyvä jatkaa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa ja omiin syntymäpäiväjuhliini....
Venäjällä talvi on varsin erikoinen selviytymislaji. Ensinnäkään aurauspalvelut eivät aivan vastaa Suomen tasoa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että lunta aurataan, mutta mahdollisesti viikon parin kuluttua itse lumisateesta. Lisäksi teiden suolaus on niin runsasta, että ajorata on ihan puhdasta mössöä siitä samaisesta hetkestä lähtien kuin suolauskalusto saadaan liikkeelle. Varsinkin keskustassa jalankulkijan kengiltä vaaditaan kyllä paljon mikä näkyykin onneksi kenkäkaupoissa aitojen nahkakenkien runsaan määrän muodossa. Aluksi olin aivan kauhuissani, sillä en meinannu löytää kaupasta lainkaan tasapohjaisia naisten talvikenkiä, sillä täälä on talvellakin tapana kulkea korkokengissä. Olen kuitenkin tehnyt "tieteellistä tutkimusta" ja käyttänyt syksyn nahkasaapikkaitani koko alkutalven ja vaikuttaa todellakin siltä, että korkokengät ovat itse asiassa paras vaihtoehto Pietarin talveen. Keskustan loskasta selviää kuivin jaloin kun kengissä on korkoa ja lisäksi korko pitää kantapään irti lumesta eikä syyssaapikkaissa edes tule kylmä 15 asteen pakkasissa. Wau! Kyse ei ollutkaan venäläisnaisten turhamaisuudesta vaan lähes käytännöllisestä ajattelusta...
No, tällaista tällä kertaa! Seuraavalla kerralla onkin tiedossa varmasti lisää jouluvalmisteluista, syksyn viimeisistä kekkereistä ja omista joulusuunnitelmistani. Sen verran voin kuitenkin jo paljastaa, että olemme kämppikseni itävaltalaisen Lucian kanssa suuntaamassa Suomeen viettämään perinteistä suomalaista joulua. Tarkkaa aikataulua Suomen visiitille ei vielä ole, sillä ensin tarvii saada selvyys siitä, onko tiedossa vielä muitakin tenttejä ennen joulua kuin venäjän kieliopin monivalinta... Noh, joka tapauksessa, seuraavaan kertaan. Пока пока!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti