IHANAA LEIJONAT, IHANAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Moskovan reissu siis päättyi huikeisiin juhlatunnelmiin, mutta tunnelma tietenkin hieman latistui väsymyksen iskiessä kehiin aamukuuden aikaan. Itse aloitin heti pesemään pyykkejäni, ja kun virallinen osuus saatiin hoidettua, painuin 3-4 tunnin aamupäiväunille, jotta saisin käytettyä loppupäivän opiskelemiseen. Tiedossa oli siis useita tenttejä ja suullisia esitelmiä lähestyvän Siperian matkan vuoksi. Siinä sitten availin tietokoneen ja ihailin facebookin ääretöntä määrää kommentteja Suomen maailmanmestaruudesta ja hieman pisti kyllä kieltämättä ärsyttämään että itse olin tällaisenä juhlapäivänä Venäjällä!!

Aukaisin suuni Saijalle myöskin facebookin välityksellä, "olisi pitänyt ottaa se marsu aamulla kohti Suomea!". Komento kävi suunnilleen seuraavasti: "Me lennetään Helsinkiin tänään ja tullaan huomena marsulla takaisin, tuu passin kanssa alas niin varataan lennot!" Wou! Siis olis mahdollista olla missaamatta parhaita bileitä Helsingissä ikinä?!?! Tottakai olin heti messissä! :) Varattiin siinä sitten lentoliput, pakattiin käsilaukkuun korkkarit illan baariinmenoa varten ja suunnattiin lentokentällä. En ole ikinä varmasti lentänyt tuolla varoitusajalla minnekään, saatika lähtenyt liikenteeseen niin vähillä tavaroilla, sillä mukanani oli vain olkalaukku, jossa oli passi,viisumi, hammasharja ja korkokengät. Nice! Tunnelma oli kyllä niin katossa jo täältä lähtiessä, että en muista koska olisi ollut niiiiiiiiiiiin legendaarinen fiilis!! Huomautettakoon siis tähän väliin vielä että lennot olisivat Finnairilta ostettuina maksaneet maltaita (200-300 egeä), mutta kaikkien onneksi ostimme liput Rossiya Airlinesiltä jolloin hintaa kertyi minimaalisesti... I am flying, I am flying.. ja sillee...

Laskeuduimme Helsinkiin 19 tienoilla josta suuntasimme heti kohti keskustaa. Tori oli jo aivan täynnä tässä kohtaa ja tyydyimme katselemaan tapahtumis screeniltä heti virallisia MM-tuotteita myyvän kisakojun vieressä. Paita on nyt muistona tuosta illasta! Se lähtee muten myös mukaan Siperiaan tänään. Joka tapauksessa juhlimme siinä sitten ja lauloimme mukana kaikki huikeat biisit. Kiljuttiin tietty myös Granlundin noustessa lavalle ;) Ilta meni suhteellisen nopeasti ja suihkulähteellä käväisemisen jälkeen siirryttiin uusien tuttaviemma (olivat muuten pojat Tampereelta nääs) kanssa kohti baaria...

Matkalla pääsimme ihastelemaan Mikael Granlundin stripteas- show:ta, joka oli varsin näyttävän näköistä sieltä bussin katolta vedettynä. Saatiin aiheesta myös kohtuullisen loistava video, go Granlund! Tästä jatkoimme matkaamme baariin jossa meininki oli loistava ja mikä parasta, siellä soitettiin muutakin kuin teknoa, joka on venäläisten baarien iänikuinen vitsaus.  Aivan fantastinen ilta päättyi Mäkkärin kautta Saijan kaverin Hanskin luokse yöksi (TUHANNET KIITOKSET HANSKI!!!!!!!!) josta sitten aamulla suunnistimme kohti paluukyytiämme, joka lähti Kampin lähettyviltä. Aivan loistava retki!

Vielä täytyy mainita että slovakialaisella Boriksella oli jo lentokentällä pieniä ongelmia koska hänen viisumistansa puuttui muutama olennainen leima, jotka jaetaan ensimmäisen kerran maasta poistuessasi. Odotimme että jotain ongelmia siunaantuisi takaisin Venäjälle palatessamme, mutta Venäjän rajaviranomaiset eivät edes huomanneet mitään ongelmaa viisumissa..... vielä tässä kohtaa... Kaikkien jännien Vaalimaalla suoritettuja rajamuodollisuuksien jälkeen (oli muuten ensimmäinen kertani tämän vuoden aikana kun liikun rajan ylitse bussilla, joten muodollisuudet olivat normaalia jännemmät!!!) pääsimme lopulta 21 takaisin IMOP:lle, jossa odotti vieläkin kiireisempi aikataulu opiskelujen kanssa....

Oli joka tapauksessa yksi elämäni huikeimmista reissuista ikinä, ja olen ehdottomasti 110% iloinen ja tyytyväinen että toteutimme unelmamme, IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!!!! Kiitokset etenkin Borikselle, Saijalle ja Hanskille huikeasti tunnelmasta sekä Tampereen pojille hyvästä seurasta. MM 2011 Jääkiekko jää kyllä ikuisesti historiaan ja se on kaivertunut aika syvälle ainakin mun pääkoppaani, SUPERIA!!!!!

Moskova

Noin reilu viikko sitten pääsin vihdoinkin Moskovaan, venäjän sydämeen, eli pääkaupunkiin. 10 miljoonan ihmisen (virallisten lukujen mukaan) metropoli, otti meidät vastaan auringon kera 12.5 aamuna, kun yöjunamme Pietarista saapui Leningradin asemalle. Itse reissu tietenkin alkoi suhteellisen sujuvasti täältä IMOP:lta, josta nappasimme taksin pahasti myöhässä, tapojemme mukaisesti. Noin 5 minuutin ajamisen jälkeen välähti päähämme ajatus mahdollisista vaihtoehtoisista asemoista, joilta junat Moskovaan saattavat lähteä. Logiikan ihmelapsina ajattelimme suosiolla, että Moskovan junat lähtevät Moskovan asemalta. Pienen paniikin ja puhelinsoittojen jälkeen päädyimme kuin päädyimmekin Moskovan asemalle, jossa oli vielä aikaa ostaa muutama lonkero ja sipsippussi matkaevääksi öisille junamatkallemme. Moskova, here we come!

Kokemukseni junassa nukkumisesta Venäjällä oli ensimmäiseni, ja tällä kertaa olimme saaneet platskartimme mukavasti yhdestä loosista. Rupattelimme iloisesti ainakin aamukolmeen asti suomeksi ja englanniksi, ja mietimme mitä tuleman piti. Vaunutätimme oli  mitä mukavin, hän uskaltautui jopa jossain vaiheessa (vasta aamupuolella tosin) kysymään mistä olemme ja mitä teemme (tämä oli sitä aikaa kun muut seurueestamme vielä nukkuivat ja itse nautin auringonnousuta). Hän herättelee ihmiset aamulla noin tuntia ennen pääteasemaa, lisäksi vaunutädiltä saa teetä ja kahvia, ja hän auttaa kaikissa vastaantulevissa ongelmissa. Aah, niin ihanaa!

Torstaina metsästimme sitten iloisina ja pirteinä heti aamusta hostelliamme. Ensijärkytys oli aika suunnaton, kun osoittautui että hostelli oli ainakin osaksi täysremontissa ja esimerkiksi kulku hostelliin tapahtui remontissa olevan osan lävitse, sisäpihan kautta ja vieläpä ulos ei päässyt kuin avaimella josta piti huolta erillinen vartija. Scary! Itse loppuhostelli oli ok, ja makuuhuone suorastaa viihtyisä. En siis valita vielä tässä kohtaan sen enempää, pääasia että saimme jättää tavarat jonnekin, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet pitkän junailun jälkeen.

Torstai menikin sitten kävellessä ympäri kaupunkia heti aamupalan (tässä kohtaa voi puhua jo lounaasta) syötyämme Suklaakahvilassa, joka oli kantapaikkamme koko retken ajan. Kremli, Punainen tori, GUM (sisäkuva yläpuolella), Valtion duuma, Bolsoj teatteri ja monta muuta kohdetta kiersimme heti samana päivänä auringon helliessä kulkuamme. Lisäksi jonotimme opiskelijahintaisia lippuja Bolsoj teatteriin Boriksen ja Saijan kanssa, josta lisää hieman myöhemmin. Illalla kerkesimme vielä kattoterassille yksille:

Perjantaille osui sopivasti 13. päivä ja mikäs sen mukavampaa kun aamulla heräillä pilviseen hieman tihkusateeseen. Päätimme Boriksen kanssa suunnata Tretyakovin taidegalleriaan muiden jatkaessa vielä uniansa. Veto oli vallan loistava,sillä tarjolla oli runsaasti venäläistä taidetta ja toisin kuin esimerkiksi Eremitaasi, Tretyakovin galleria on suhteellisen mukavan kokoinen paikka kiertää ihan yhdellä kerralla kyllästymättä matkalla. Vietimme taidegalleriassa useamman tunnin ja päästyämme takaisin Kremlille, kello läheni jo 16. Nautimme terveellisen ja maittavan lounaan, missäpä muualla kuin Punaisen torin laidalla olevassa McDonaldsissa jossa kamikaze-pulut ja pikkulinnut meinasivat sekä syödä ruokasi että tuhota silmäsi.... varsin nautinnollinen kokemus kertakaikkiaan. Ajan tehokäyttämiseksi, taroituksena oli suunnata vielä State Armoury:ä katsomaan, mutta opiskelijalippujen ostaminen Moskovassa on ihan käsittämättömän vaikeaa. Milloin ongelmana on koulutusmuotosi, milloin se, että vaihtareiden opiskelijakorttien alkamisvuosi on esimerkiksi 3 tai 4, milloin se, että opiskelet väärää alaa jne jne... hermot meni mennä siinä selittäessä... varsinkin kun tädin mukaan tytöt eivät ole opiskelijoita koska he eivät puhuneet kanssani venäjää... Great!! Lopulta emme päässeet Kremliin perjantaina lainkaan ajanpuutteen vuoksi.

Kiiruhdimme siis Boriksen ja Saijan kanssa takaisin hostelille vaihtamaan vaatteita illan teatterielämystä varten. Edellisenä iltana oli jo käynyt selväksi ensimmäinen moka mitä voi sattua. Olimme kyllä nähneet että Bolsoj teatterin ympäristö on remontissa mutta kukapa ajattelisi että itse teatterikin on suljettu. Olimme ostaneetkin liput Bolsoj teatterin uudelle näyttämölle, itse Bolsoj teatterin sijasta. Hienoa! No, hostellilta lähtöä tehdessämme juhlatamineissa, meille ilmoitettiin että hostellin ovella on poliisi ja meitä ei voida päästää ulos koska hostellissa oli laittomia tanskalaisia. Justiinsa. Odotimme, ja odotimme... Poliisi kävi hakkaamassa ovea kerran ja useamminkin. Hermostuttuani ja tajuttuani että myöhästymme oopperasta, joka muuten oli Verdin Nabucco, menin tädille sanomaan muutaman valitun sanan siitä kuinka paljon minua kiinnostavat nuo laittomat tanskalaiset, mutta ulos emme silti päässeet. "Poliisi voi pysäyttää teidät ja tutkia paperinne, siihen menee aivan yhtä kauan" meille kerrottiin. Lopulta poliisi tuli sisään hostelliin ja eihän se meistä kiinnostunut ollut. Virkailijat suorastaan flirttailivat kanssamme, ja kun lopulta ovi aukesi, niin menin vielä aukaisemaan suuni täti vastaanottovirkailijalle. Minähän vaadin korvausta oopperan menettämisestä!!

Eikä tässä vielä kaikki. Päästyämme teatteriin, siirryimme heti ravintolan puolelle nauttimaan sampanskojea tilannetta rauhoittaaksemme. Olimme missanneet ensimmäisen osan ennen väliaikaa. No, mitäpä tuosta. Nautimme sampanjat ja aloimme siirtymään paikoillemme. Mitä kittiä, joku istui loistopaikoillamme jo! Käsittämätöntä. Menimme täti saliinohjaajan juttusille ja osoittautui, että meille oli myyty liput edellisen illan näytökseen, siis torstai-ilalle. EI VOI OLLA TOTTA!! Tätä en itse enää osannut ottaa huumorilla, ja toinen akti meni ohi ihan vain sen vuoksi, että en osannut enää rauhoittua. Saimme kyllä lopulta paikat näytökseen, mutta kyllä itselläni oli nauru kaukana tässä kohtaa iltaa. Onneksi luulisi ettei tällaisen illan jälkeen enää mikään voi mennä huonommin loppuretkellämme... Ooppera oli vallan loistava, ja uusi salikin ihan mukiinmenevä. Loppuilta sujui sushia syöden ja Suomi-Venäjä peliä katselleen. Granlundin ilmaveivi oli aivan käsittämättömän makea!!!!!

Yöllä kiertelimme pitkin Punaista toria joka on aika huikea näky myös yövalaistuksessa.Yläpuolella GUM yövalaistuksessa!

Lauantaille olimme jo aiemmin päättäneet buukata Lenin mausoleumin jonotuksineen päivineen. Tyttöjen kanssa heräsimme ajoissa ja mäkkärin aamupalan jälkeen siirryimme Punaiselle torille. Ei ristin sielua. Täh, eikö mausoleumiin pitäisi aina olla karmea jono jo tunteja ennen avaamista? Meitä on huijattu. Päätimme mennä toiselle aamupalakierrokselle, yllätys yllätys, mäkkäriin. Lisää kahvia ja pehmistä naamaan, niin kyllä se siitä. Otimme kaiken mukaan ihan varmuudeksi, jotta varmasti olemme jonon ensimmäiset. Mäkkärissä olimme korkeintaan 15 minuuttia, mutta sillä välin koko Punainen tori oli keretty sulkea. TÄH? Siis oikeesti?!?!?! Mentiin vartijajampan luokke ja kysyttiin, että mitä ihmettä. "Täällä on tänään konsertti, koko tori kaikkine nähtävyyksineen on suljettu". Voitte kuvitella fiiliksen, parin tunnin yöunien jälkeen herätä jonottamaan ajoissa ja koko mesta on lopulta suljettu... Tästä ei varmaan enää pääse yhtään alemmaksi. Päätettiin mennä takaisin mäkkäriin ja syödä pehmikset lämpimässä, ja odotella että viereinen ostoskeskus aukeaa 10ltä... (alapuolella kuva Mausoleumista, jonne kameroiden tuominen on jyrkästi kielletty).

Ulostauduttiin mäkkäristä siinä 10 pintaan hysteerisesti hihitettyämme sattumuksiamme ja kappas keppanaa, ulospäästyämme näimme armottoman jonon sen aidan vieressä, jolla olimme puolta tuntia aiemmin kyselleet, heittääkö heppu huonoja vitsejä sanoessaan että tori on suljettu. Kävelin jonon eteen ja kuten joku jo arvata saattaa, jono oli Mausoleumiin... Koko Punainen tori rakennuksineen oli suljettu, mutta Mausoleum oli kyllä tavalliseen tapaan auki. SIIS EI VOI OLLA TOTTA!!!! Menimme tästä kaikesta huolimatta jonon päähän jossa yli-innokasta iranilaismies olisi heti vienyt meidät mukanaan Iraniin sekä agressiiviset japanilaiset kiilasivat jonossa minkä kerkesivät. Itse Lenin oli kyllä todella pelottava kokemus (parasta oli tietty ensimmäinen vartija joka flirttaili meille heti Mausoleumin ovesta sisään päästyämme) ja itse olen sitä mieltä että se jamppa joka siellä makaa ei ole Lenin. Nukelta se näytti enemmän.... Mutta oli jännää, sitä en kiistä!!

Koska Susanna saapui reissulle vasta lauantai aamuna, olimme päättäneet jättää mm. Kremlinin sisältä sekä muut peruskohteet lauantaille. Kaikkien iloksi lounaan jälkeen tavattuamme noin klo. 13 maissa shoppincenterissä, ilma oli muuttunut kaatosateeksi ja sateenvarjoille todellakin oli käyttöä. Suloiset kangaskenkämme eivät kauhean kaukaa jaksaneet pitää jalkoja kuivina ja kierrettyämme Kremlin peruskirkot ja ihailtuamme aluetta, päätimme juosta takaisin ostoskeskukselle sateensuojaan ja kuivattelemaan litimärkiä jalkojamme. Yritimme jopa ostaa uusia kenkiä mutta kun sopivia ei löytynyt, suuntasimme kotiin hostellille. Itse siirryin melkein heti sinne päästyämme nukkumaan sillä univelkaa oli kerennyt kertymään jo ihan kiitettävästi. Illalla herättyämme, päätimme lopulta lähteä kokeilemaan Moskovan yöelämää. Se on yksi reissun onnistuneista kohokohdista, sillä käveltyämme baariin 2 tuntia, emme jostain syystä päässeetkään sisään.... Kello olikin siinä kohtaa jo 03 joten päädyimme lopulta kotiin nukkumaan ilman kokemuksia Moskovan baareista... Ennen uloslähtöämme olin neuvotellut respatädin kanssa ja saimme lopulta 50% alennuksen viimeisestä yöstämme hostellissa lippujen takia... jotain hyötyä kiivastumisestani oli tällä kertaa..

Sunnuntai oli viimeinen päivämme Moskovassa ja käytimme sen erittäin tehokkaasti turistikohteitä kiertäen. Aloitimme aamupalalla Suklaakahvilassa tapojemme mukaisesti josta siirryimme Romanovien "palatsiin" joka on siis sukutalo Moskovan ydinkeskustassa. Talon huoneet olivat alkuperäisessä kuosissaan ja rakennus oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista koko reissullamme. Tästä suuntasimme sitten St. Basilin kirkolle, eli sille kuuluisalle sipulikirkolle Punaisen torin laidalla. Se vasta huikea olikin. Pietarin "Kirkko veren päällä" on aivan naurettava turistirysä verrattuna siihen, kuinka paljon St. Basilissa on nähtävää!! Se on osista koostuva, melkeinpä labyrintin omainen rakennelma ja paikalla esiintynyt kuoro kyllä kruunasi kierroksemme. Wau!

Suuntasimme tästä vielä uudelleen jonottamaan lippuja Aarrekammioihin ja sinne lopulta pääsimmekin. En ole koskaan varmasti tajunnut mitä ylellisyyttä, ja aivan käsittämätöntä koreutta tsaareilta vaadittiin. Itse palatsi, jossa aarrekammio sijaitsee on jo huikea näky, mutta sitten se mitä kaikkea siellä on sisällä... ei voi muuta sanoa kuin että huh huh.,.. emmekä edes kerenneet tunnissa kiertämään jalokivigalleriaa!! Toisessa kerroksessa oli kultaisia ja hopeisia astiastoja, aseita, ja erilaisia tsaarinaikaisia "käyttötarvikkeit". Mutta oikeasti mielenkiintoinen oli ensimmäinen kerro johon oli kerätty tsaarien ja tsaaritarten pukuja, kruunajaisistuimia, aseita, hevosten kantamia koristeita, ja ennen kaikkea kuninkaallisia vaunuja!! Ette kyllä voi uskoa kuinka absurdia oli seistä vaunujen vieressä joiden pyöräkin oli itseä korkeampi. Ja niitä veti hevonen aikanaan!!! Muistaakseni Pietarista Moskovaan pääsi 3 päivässä, tosin siihen tarvittiin yhteensä 600 hevosta... KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!! Olin sanaton ja varmasti hieman sekavassa mielentilassa vielä hetkellisesti poistuttuamme raikkaaseen ulkoilmaan tuosta kammiosta sillä en vain pysty (vieläkään) tajuamaan kuinka tuollainen voi olla mahdollista! (Alla kuva vielä punaiselta torilta).

Tästä suuntasimme vielä Arbaatille, kuuluisalle kävelykadulle jossa oli esiintymässä niin tanssijoita, laulajia kuin muitakin taitelijoita. Mielettömän hieno tunnelma! Söimme La Patio- nimisessä ravintolassa ja lopulta saimme taas juosta kiireen vilkkaa jottemme myöhästyisi junasta. Haimme tavarat hostellista, juoksimme metroon, josta juoksimme asemalle. Lopulta aikaa jäi taas ostaa juomia junamatkaa varten joka osoittautui jännimmäksi ikinä... Nimittäin sunnuntai-maanantai-yönä pelattiin lätkän MM-kisojen loppuottelu SUOMI-RUOTSI!!! Mikä unelmafinaali ja me istutaan venäläisessä junassa ja ilman telkkaria... Ei se mitään, Joel (KIIIIIITOOOOOS!!!!!) piti meidät ajantasalla ja aikamoinen riemu kyllä repesi kun lopun liukuhihnamaalituotannon tulekset saavuttimet meidät junassa.... Junavaunun täti tuli moneen kertaa hyssyttelemään eikä edes yrittänyt ymmärtää iloamme... SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI, HEI, MAAILMANMESTARI, HEI, MAAILMANMESTARI!!!!! Vuosi 2011 on ikimuistoinen monessa mielessä ja sen kyllä kruunaa ehdottomasti Suomen lätkän MM-kulta!! Ja miksi ihmeessä juuri silloin kun Suomi voittaa, itse en voi päästä voitonjuhliin....... Tästä alkaakin sitten jo ihan toinen tarina, joten kannattaa pysytellä kuulolla vielä seuraavankin kirjoituksen ajan...

Shlisselburg

Eilinen päivä oli taas niitä yksiä täydellisiä aurinkoisia päiviä jolloin ei voi istua sisällä. Sovittiin jo lauantaina voitetun Suomi-Slovakia- pelin tiimoilla että sunnuntaina lähdetään Shlisselburgiin. Eikö soita kelloja? Ei siis päätetty matkata päiväreissulle Saksaan, vaan kohde on suomalaisille tutumpi nimellä Pähkinäsaari. Aivan, juurikin se kuuluisa Pähkinäsaaren rauha 1323! Ja nyt kun kaikki on taas kartalla, voidaan lähteä itse reissulle! (Alapuolen kuva bussiaseman vieressä olevasta kirkosta Slisselburgissa, näin kaukaalta se ei näyttänyt niin romahtamispisteessä olevalta kuin vierestä....)

Paikanpäälle pääsee kätevästi Pietarista Marshrutkalla eli Marsulla ja otimmekin siis marsun nro. 575 metrolinja nro. 4 päätepysäkiltä. Oikean auton löytyminen oli yllättävämkin helppoa ja pian koko 8 hengen turistiseurueemme oli pakattuna paikallisten kanssa bussiin ja köröttely saattoi alkaa. Tiet aivan Pietarin ympäristössä tuntuvat olevan paremmassa kunnossa kuin 100 kilometriä Pietarin ulkopuolell ja noin 40 kilometrin matka Shlisselburgiin sujui oikein mukavasti ilman sen suurempia kuoppia tai rengasrikkoja.

Itse Shlisselburg on käsittämättömän pieni mutta idyllisen oloinen turistikohde ihan Laatokan eteläisessä nurkassa. Itse sanotaanko kylässä, ei ole oikeastaan muuta suurta kuin tuo Pähkinäsaarella sijaitseva Pähkinälinna (ja kuten arvata saattaa Pietari Suuren patsas), mutta hyvät rahat tienaavat ainakin veneillä turisteja saarella kuskaavat kuskit, sillä veneelliseen menee 10 henkeä ja jos jokaiselta verotaan menopaluusta 150 ruplaa, niin periaatteessa joka ajosta saarelle ja takaisin (matka kestää noin 3minuuttia) kyseinen heppu tienaa 1500 ruplaa eli 30 euroa/reissu... Tuntipalkka on aika huikea ihan eurooppalaisittainkin!!!!!

No joka tapauksessa itse linnalla on pitkä ja korjausrakennuspainotteinen historia, sillä jokaisen Ruotsin ja Venäjän välisen taistelun päätteeksi linna on likimain rakennettu uudestaan pommituksissa tuhoutuneiden osien uusimiseksi. Jotta pääsette suurin piirtein kärrylle siitä mitä opastetulla kierroksella kyseiselle saarelle voi saada irti (tosin sillä varauksella että pystyt seuraamaan opastuksen 1½ tuntia venäjäksi), niin tässä pieni kertaus Pähkinäsaaren historiasta. Kyseinen saari sijaitsee siis hyvin lähellä Pietaria ja se mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin kronikoissa vuonna 1228. Kyseiset maat kuuluivat Suur-Novgorodille tuohon aikaan (Novgorodin historiasta siis voit lukea lisää Novgorod, osa 3- merkinnästä).

1323 maidensa puolustamiseksi ja kauppareittiensä turvaamiseksi novgorodilaiset päättivät rakentaa saarelle ensimmäisen puusta tehdyn linnoituksen joka nimettiin Pähkinälinnaksi. Linnoitus sittemmin paloi 1348 taisteluissa Ruotsia vastaan, eli mitä sitä pariakymmentä vuotta pidempään asuisi samassa linnassa.Tästä johtuen, 1352 aloitettiin novgorodilaisten toimesta kivisten puolustusvarustusten rakentaminen .

Vähitellen vuosina 1471-1478 Novgorodin maat siirtyvät Moskovan hallintaan Suur-Novgorodin vallan hiivuttua. Ampuma-aseiden kehityksen myötä kaikissa novgorodilaisissa linnoituksissa aloitetaan uudistustyöt. 1400-luvun lopussa vanha linnoitus puretaan ja uuden kivilinnoituksen rakentaminen hoituu 1500-luvulla.Linnassa on tuolloin seitsemän nelikerroksista ulkotornia. Linnoituksen sisällä on myös lisävahvistuksena kolmikerroksinen sitadelli. Muurien pituus on yhteensä 740 metriä, korkeus 12-15 metriä ja paksuus jopa 4,5 metriä. 

1600-luvulle saavuttaessa, alkaa seuraava kamppailu Ruotsin ja Venäjän välillä, ja vuoden 1612 Liivin sodan aikana ruotsalaiset valloittavat linnoituksen pitkän piirityksen jälkeen. Stolbovan rauhassa 1617 Venäjän maat Suomenlahdella ja Nevan rannoilla siirtyvät Ruotsille. Näin linnake saa vaikutteita Venäjän sijasta Ruotsilta mikä muokkaa taas hieman Pähkinälinnaa ja koko saarta. Ruotsille Pähkinälinna ei ehkä näyttele aivan yhtä tärkeää roolia, kuin Venäjälle, jolle se on väylä Itämerelle ja Inkerinmaalle, joten linnan historia Ruotsin ja Venäjän kiistakapulana ei suinkaan lopu tähän.

Suuressa Pohjan sodassa (1700-1721) Venäjä palauttaa nämä alueet jälleen itselleen taatakseen pääsyn Inkerinmaalle. Tässä sodassa 250 ruotsalaissotilasta puolustivat linnaketta 10 päivää antautumatta ja vastassa oli kuitenkin kokonainen Venäjän armeija. Ruotsalaisia kuoli tuossa taistelussa 110, venäläisiä 6000. Ei siis voi olla kehumatta ruotsalaisten puolustusta. Lopulta kuitenkin vuonna 1702 venäläiset valtaavat Pähkinälinnan. Valloitus on tärkeä aukaistessaan tien Nevalle ja Itämerelle. Pietari Suuren suunnittelema uuden pääkaupungin rakentaminen käynnistyy, ja myös Schlüsselburgiksi (Avainkaupungiksi) uudelleennimettyä Pähkinälinnaa vahvistetaan tarmokkaasti. Vuonna 1702 sitä parannetaan maavalleilla ja vuosina 1740-1760 vallit vaihdetaan kivirakenteisiin

Pähkinälinnan merkitys likimain kuihtuu olemattomiin 1700-luvulla Pietarin kaupungin kohotessa maan keskukseksi vain 40 kilometrin päähän Shlisselburgista. 1700-luvun lopusta aina vuoteen 1917 Pähkinälinna on käytössä poliittisena vankilana. Uudet rakennuksetkin suunnitellaan vankilakäyttöön. Kuuluja vankeja ovat mm. Pietari Suuren epäsuosioon joutunut vaimo Eudokia Lopuhina, nuori keisari Ivan Antonovich sekä muutamat dekabristikapinalliset. 

Maailmansotien aikana, etenkin vuosina 1941-43 linnoituksen varuskunta puolustaa Nevan yläjuoksua ja yrittää näin estää Leningradin saartorengasta sulkeutumasta. Kuten varsinkin täällä entisessä Leningradissa hyvin tunnetaan, Leningradia ei saatu piiritettyä vain kaupunki selvisi, ja näin 9.5 eli Voitonpäivänä sankarikaupunki on arvossaan. Mielestäni yksi hupaisimmista yksityiskohdista on, että muun muassa päivittäistavarakaupoista saa piiritys-Leningradin asukkaat 10% alennusta ostamistaan tuotteista (alkoholi poislukien)... No joka tapauksessa nykyään linnoitus toimii osana Pietarin historiallista museota, ja sitä on restauroitu ja restauroidaan edelleen... itsekin kuuntelimme kuinka työmiehet hakkasivat peltikattoa rakenteiden suojaksi keskellä kaunista ekskursiotamme...(huomioikaa alhaalla oleva kuva jossa siis kuivataan pyykkiä keskellä linnanraunioita, taitaa työmiehillä olla aika raa'at olot täällä Venäjällä....)

Tänään on siis tuo suuri ja mahtava Voitonpäivä. Kyseinen päivä on toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella juhlittu päivä jolloin siis Saksa kukistui lopullisesti päättäen 2 MS. Hauskana yksityiskohtana on kuitenkin se, että suurimmassa osassa Eurooppaa kyseistä päivää juhlitaan 8.5, jolloin Saksa oikeasti antautui. Mutta koska Itä-Euroopassa ja mm. Venäjällä päivä oli jo vaihtunut 9.5 puolelle, Voitonpäivää juhlitaan Venäjällä edelleen vasta 9.5... Päivä on edelleen vapaapäivä koko nykyisen Venäjän alueella, sekä monissa entisen Neuvostoliiton valtioissa.

Meidän on tarkoituksena tänään suunnata iltapäivästä katsomaan ensinnäkin paraatia jonnekin Nevski Prospektin varrelle. Ensimmäinen paraati kaiketi alkoi jo klo.10 joka kaupungissa ympäri Venäjää, mutta toinen osa marssii vasta iltapäivästä, jonka jälkeen tarjolla on ohjelmaa ympäri Pietarin puistoja sekä illalla vielä ilotulitus Talvipalatsin edessä Palatsiaukiolla. Oma tarkoituksemme on välttää suurin ihmismassa ja taata kotiinpääsy jollain kulkuneuvolla ja jättäytyä hieman kauemmaksi jollekin sillalle ilotulitusta ihastelemaan. Hieman hankalan illan järjestelystä tekee se, että tänään Suomi pelaa Venäjää vastaan myös jääkiekkoa mikä houkuttelisi kannustamaan Suomen jonnekin, sanotaanko mielummin hiljaisempaan paikkaan missä epätodennäköisemmin ajatutuu kahakoihin isänmaa-fiiliksessä kylpevien venäläisten kanssa. Katsotaan onnistuuko tuo, vai unohdetaanko tänään matsi ja katsotaan vain tulokset sitten netistä jälkikäteen...

Keskiviikko-iltana on tiedossa lähtö kohti Moskovaa, jonne saavumme torstai-aamuna. 4 päivän retki pääkaupunkiin on ensimmäinen reissuni Moskovaan ja kaikkien onneksi myös Leninmusoleum on avattu taas katsojille, ja sinne olisi tarkoitus suunnata joku aamu ajoissa jonottamaan, jotta pääsemme tuonne turistikohteiden ytimeen ilman tuntikausien jonottelua. Sää on suosinut tässä jo pari päivää, tänäänkin aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta ja täytyy toivoa että sää jatkuu myös Moskovan reissun samanlaisena... Tulee varmasti huika retki!! Laitan kuvia sitten jälkikäteen.

Myös omat suunnitelmamme Siperian retkestä selkeytyivät tuossa lauantaina, sillä löimme lukkoon pre-Siperia retkemme saksalaisen Rafaelin kanssa. Lähdemme liikenteeseen jo 23.5. Ensiksi yöjunalla Moskovaan, josta Vladimirin ja Suzdalin kautta suuntaamme Nizniy Novgorodiin. Täältä pyrimme mielellään Volgaa pitkin laivalle Kazaniin ja lopulta Kazanista Jekaterinburgiin, jossa tapaamme tsekkiläisen Karelin, jonka kanssa jatkamme sitten matkaa kohti Irkutskia. Olen jo tällä hetkelläkin aivan fiiliksissä koko reissusta, sillä en ole vielä koskaan päässyt reppureissaamaan oikeasti ympäri maailmaa! Eniten odotan Kazania, jonne halusin opiskelemaan enne kuin se osoittautui mahdottomaksi oman aikatauluni kanssa.... Siellä viivymme luultavasti pari päivää nauttien Tatarstanin aivan erityislaatuisesta tunnelmasta, en malta odottaa!!!!

Olen alkanut jo sujuvasti selaamaan vaihtomahdollisuuksi Etelä-Amerikassa, josta on tullut seuraava kohteeni maailmanmatkailulle. Luultavasti täytyisi ensin opetella espanjan ja portugalin alkeet siinä muiden opiskelujen sivussa, mutta muutamat saattavatkin tietää, että Etelä-Amerikka oli alkuperäinen vaihtokohteeni, ennen kuin hullaannuin venäjän kieleen. Erityisesti houkuttelevat Ecuador, Chile, Brasilia ja Argentiina, joista varmaan joku lopulta valitaan päämatkakohteeksi... Sen varalta, että joku heti lähtee kauhistelemaan näitä suunnitelmia, tarvitsee varmaan rauhoitella sen verran, että ihmisellä pitää olla unelmia! Haaveilla saa aina, katsotaan pääsenkö sitten muutaman vuoden päästä matkaan!

Nyt kuitenkin siirryn paniikkiopiskelemaan, ennen kuin lähdemme ihailemaan paraatia ja muita juhlallisuuksia!! Loppukevennyt kuvana vielä työmiesten työkalustoa Shlisselburgin Pähkinälinnasta... lisäksi paikalla oli muinaismuistosta käyvä kaivinkone ja muuta yhtä modernia kalustoa... Toisaalta pitäähän kaluston olla ajan henkeen sopivaa.... Näin meillä täällä!

Pikakuulumisia vapun jäljiltä....

Jahas, taas aika rientää ja justiinsa laskeskeltiin että nyt on paniikin aika!! Ei uskoisi että vuosi on niin lyhyt aika... Tuntuu että vastahan sitä tänne Venäjällä saapui ja nyt tarvis jo alkaa miettimään millä tän kaiken tavaran saa roudattua kotia... luultavasti ei millään... jätän sitten perintönä seuraaville vaihtareille tai jotain... Onneksi kotiinpaluu on vasta juhannuksena, niin kerkiän vielä kiertämään viimeiset käymättömät museot läpi ja kerrata kaikista parhaat kohteet... Josko vielä yrittäis sirkukseen kerran päästä, ja kesäpalatseille ja Venäläiseen musoon.. ja äsh.. en taida millään keretä kertaamaan kaikkia paikkoja kun ne kaikki on niin ihania.... Haikeeksi tästä tulee vähemmälläkin, kyllä tänne vois jäädäkin...

Vappu taisi olla juhlista viimeinen ja sitä me juhlistettiin perinteiseen tapaan piknikillä... Tosin koska ulkona oli ihan jäätävän kylmä ja ei haluttu paleltua hengiltä, siirrettiin piknik sisätiloihin jonne me rakennettiin puisto varustettuna amazonin sademetsän äänillä... ihan kuningasajatus! Oli meinaan ihan paras picnic ikinä!!! Sampanjaa kului päivän aikana ja ruoat oli aivan mahtavat!! Osa nukahti lopulta puistoon ja käppäilivät kotiin vasta siinä aamun aurinkoisina tunteina... eli täysin onnistunut vappu! Venäläisittäin juotiin sekä Venäläistä että Neuvostoliittolaista skumppaa ja juhlan kunniaksi kuunneltiin myös mm. Venäjän kansallishymniä sekä vastaavaa versioo Neuvostoaikaisin sanoin... Legendaarista!

Tän viikon kruunaa perjantaina IMOP on Boat- juhlat eli lähetään noin 100 hengen opiskelijporukalla isolla laivalla risteilemään ja siltojen avausta katselemaan Pietarin yöhön. Varmasti unohtumaton kokemus ja viimeisiä hetkiä kun koko kevätsemesterin porukka on kasassa, jenkit lähtee kotiin sitten jo seuraavalla viikolla.

No seuraavalla viikolla myö lähdetään Moskovaan melkein heti Voiton Päivä (9.5) juhlallisuuksien jälkeen. Voiton päivä on siis kansallinen vapaapäivä jollon juhlitaan 2. maailmansodan voittoa ja tiedossa on ihan mielettömän kokoinen kulkue tuolla Pietarin Palatsiaukiolla. Nähtiin itse asiassa harjoituksen aiheesta tuossa ennen wappua ja aikamoista menoa oli... oli marssijaa enemmän ja vähemmän... Mutta paraatia on tiedossa venäläisittäin... laitan kuvia kun tulee ajankohtaiseksi!

Mummu ja Lissu-täti vierailivat luonani täällä Pietarissa viime viikolla ja käytimme koko kolme päivää erittäin tehokkaasti kiertäen periaatteessa kaikki suurimmat keskusta-alueen nähtävyydet. Ilmat olivat mitä kauneimmat ja seura vieläki parempaa! Torstai-iltana kävimme nauttimassa Mihailovskin teatterissa Romeo ja Julia- baletista ja perjantaina ennen vieraiden kotiinpaluuta kerkesimme vielä Eläintieteelliseen museoon mammutteja katsomaan. Kerrassaan täydellinen loma myös itselleni sillä vieraat tarkoittavat aina hyvää tekosyytä olla poissa luennoilta ;)

Kerkesimme kiertämään Pietari-Paavalin linnoituksen jossa pääsimme jopa ihastelemaan Venäjän tsaarien hautoja (kaikki tsaarit ovat haudattu kyseiseen kirkkoon, viimeisenä vuonna 1998 sinne on siirretty viimeinen Jekaterinburg:ssa murhattu Nikolai II perheineen). Alla kuva olisiko ollut saaren Länsiportin ulkopuolelta, pieneltä laiturilta jonka vieressä olivat jo kiiresimmät auringopalvojat bikineissä aurinkoa ottamassa, itse olimme varautuneet hieman lämpöisemmällä varustuksella....

Jälleen kerran on kyllä kehuttava Pietarin kulttuuritarjontaa. En ollut ensimmäistä kertaa eläintieteellisessä museossa ja ihastelen kyllä edelleen sitä kokoelmaa joka siihen mahtavaan rakennukseen on asetettu. Jos olisin pienenä kiertänyt koululuokkani kanssa kyseistä museota, olisin saattanut valita urakseni jotain aivan muuta, sillä sen verran mahtava ja vaikuttava kyseinen museo on! Joskus suorastaan harmittaa ettei Suomessa ole vastaavia puitteita oppilaiden luokkaretkikohteiksi, sillä biologian tunnit olisivat varmasti paljon jännittävämpiä jos pääsisi ihailemaan täytettyjä jääkarhuja, mammutteja ja tiikereitä 10 senttimetrin etäisyydeltä....

Tosiaan, sitten 27.5 starttaa käyntiin Trans-Siperian retki, ja mahdollisesti sitä ennen lähdetään pienemmällä porukalla Moskovan ympäristöä kiertämään, tarkoituksena olisi keretä Vladimiriin, Nizniy Novgorodiin ja Kazaniin ennen itse virallista starttia... Aikamoinen reissu on kyllä varmasti tiedossa! Paluu arkeen koittaa 13.6 ja täytyy heti tähän väliin myöntää etten ole ikinä lentänyt noin pitkää matkaa kuin Vladivostokista Moskovaan ja siitä vielä Pietariin eli kerron sitten miten aikavyöhykkeiden ylittely sopi kokemattomalle maalaistytölle!

Mutta näillä pikakuulumisilla tällä kertaa, yritän keretä päivittelemään tänne vielä muutaman kerran ennen Siperian matkaa ja riippuen vähän siitä onko reissussa kone mukana vai ei, niin päivityksiä Siperiasta tulee sitten jostain jos tulee...