Noin reilu viikko sitten pääsin vihdoinkin Moskovaan, venäjän sydämeen, eli pääkaupunkiin. 10 miljoonan ihmisen (virallisten lukujen mukaan) metropoli, otti meidät vastaan auringon kera 12.5 aamuna, kun yöjunamme Pietarista saapui Leningradin asemalle. Itse reissu tietenkin alkoi suhteellisen sujuvasti täältä IMOP:lta, josta nappasimme taksin pahasti myöhässä, tapojemme mukaisesti. Noin 5 minuutin ajamisen jälkeen välähti päähämme ajatus mahdollisista vaihtoehtoisista asemoista, joilta junat Moskovaan saattavat lähteä. Logiikan ihmelapsina ajattelimme suosiolla, että Moskovan junat lähtevät Moskovan asemalta. Pienen paniikin ja puhelinsoittojen jälkeen päädyimme kuin päädyimmekin Moskovan asemalle, jossa oli vielä aikaa ostaa muutama lonkero ja sipsippussi matkaevääksi öisille junamatkallemme. Moskova, here we come!
Kokemukseni junassa nukkumisesta Venäjällä oli ensimmäiseni, ja tällä kertaa olimme saaneet platskartimme mukavasti yhdestä loosista. Rupattelimme iloisesti ainakin aamukolmeen asti suomeksi ja englanniksi, ja mietimme mitä tuleman piti. Vaunutätimme oli mitä mukavin, hän uskaltautui jopa jossain vaiheessa (vasta aamupuolella tosin) kysymään mistä olemme ja mitä teemme (tämä oli sitä aikaa kun muut seurueestamme vielä nukkuivat ja itse nautin auringonnousuta). Hän herättelee ihmiset aamulla noin tuntia ennen pääteasemaa, lisäksi vaunutädiltä saa teetä ja kahvia, ja hän auttaa kaikissa vastaantulevissa ongelmissa. Aah, niin ihanaa!
Torstaina metsästimme sitten iloisina ja pirteinä heti aamusta hostelliamme. Ensijärkytys oli aika suunnaton, kun osoittautui että hostelli oli ainakin osaksi täysremontissa ja esimerkiksi kulku hostelliin tapahtui remontissa olevan osan lävitse, sisäpihan kautta ja vieläpä ulos ei päässyt kuin avaimella josta piti huolta erillinen vartija. Scary! Itse loppuhostelli oli ok, ja makuuhuone suorastaa viihtyisä. En siis valita vielä tässä kohtaan sen enempää, pääasia että saimme jättää tavarat jonnekin, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet pitkän junailun jälkeen.
Torstai menikin sitten kävellessä ympäri kaupunkia heti aamupalan (tässä kohtaa voi puhua jo lounaasta) syötyämme Suklaakahvilassa, joka oli kantapaikkamme koko retken ajan. Kremli, Punainen tori, GUM (sisäkuva yläpuolella), Valtion duuma, Bolsoj teatteri ja monta muuta kohdetta kiersimme heti samana päivänä auringon helliessä kulkuamme. Lisäksi jonotimme opiskelijahintaisia lippuja Bolsoj teatteriin Boriksen ja Saijan kanssa, josta lisää hieman myöhemmin. Illalla kerkesimme vielä kattoterassille yksille:
Perjantaille osui sopivasti 13. päivä ja mikäs sen mukavampaa kun aamulla heräillä pilviseen hieman tihkusateeseen. Päätimme Boriksen kanssa suunnata Tretyakovin taidegalleriaan muiden jatkaessa vielä uniansa. Veto oli vallan loistava,sillä tarjolla oli runsaasti venäläistä taidetta ja toisin kuin esimerkiksi Eremitaasi, Tretyakovin galleria on suhteellisen mukavan kokoinen paikka kiertää ihan yhdellä kerralla kyllästymättä matkalla. Vietimme taidegalleriassa useamman tunnin ja päästyämme takaisin Kremlille, kello läheni jo 16. Nautimme terveellisen ja maittavan lounaan, missäpä muualla kuin Punaisen torin laidalla olevassa McDonaldsissa jossa kamikaze-pulut ja pikkulinnut meinasivat sekä syödä ruokasi että tuhota silmäsi.... varsin nautinnollinen kokemus kertakaikkiaan. Ajan tehokäyttämiseksi, taroituksena oli suunnata vielä State Armoury:ä katsomaan, mutta opiskelijalippujen ostaminen Moskovassa on ihan käsittämättömän vaikeaa. Milloin ongelmana on koulutusmuotosi, milloin se, että vaihtareiden opiskelijakorttien alkamisvuosi on esimerkiksi 3 tai 4, milloin se, että opiskelet väärää alaa jne jne... hermot meni mennä siinä selittäessä... varsinkin kun tädin mukaan tytöt eivät ole opiskelijoita koska he eivät puhuneet kanssani venäjää... Great!! Lopulta emme päässeet Kremliin perjantaina lainkaan ajanpuutteen vuoksi.
Kiiruhdimme siis Boriksen ja Saijan kanssa takaisin hostelille vaihtamaan vaatteita illan teatterielämystä varten. Edellisenä iltana oli jo käynyt selväksi ensimmäinen moka mitä voi sattua. Olimme kyllä nähneet että Bolsoj teatterin ympäristö on remontissa mutta kukapa ajattelisi että itse teatterikin on suljettu. Olimme ostaneetkin liput Bolsoj teatterin uudelle näyttämölle, itse Bolsoj teatterin sijasta. Hienoa! No, hostellilta lähtöä tehdessämme juhlatamineissa, meille ilmoitettiin että hostellin ovella on poliisi ja meitä ei voida päästää ulos koska hostellissa oli laittomia tanskalaisia. Justiinsa. Odotimme, ja odotimme... Poliisi kävi hakkaamassa ovea kerran ja useamminkin. Hermostuttuani ja tajuttuani että myöhästymme oopperasta, joka muuten oli Verdin Nabucco, menin tädille sanomaan muutaman valitun sanan siitä kuinka paljon minua kiinnostavat nuo laittomat tanskalaiset, mutta ulos emme silti päässeet. "Poliisi voi pysäyttää teidät ja tutkia paperinne, siihen menee aivan yhtä kauan" meille kerrottiin. Lopulta poliisi tuli sisään hostelliin ja eihän se meistä kiinnostunut ollut. Virkailijat suorastaan flirttailivat kanssamme, ja kun lopulta ovi aukesi, niin menin vielä aukaisemaan suuni täti vastaanottovirkailijalle. Minähän vaadin korvausta oopperan menettämisestä!!
Eikä tässä vielä kaikki. Päästyämme teatteriin, siirryimme heti ravintolan puolelle nauttimaan sampanskojea tilannetta rauhoittaaksemme. Olimme missanneet ensimmäisen osan ennen väliaikaa. No, mitäpä tuosta. Nautimme sampanjat ja aloimme siirtymään paikoillemme. Mitä kittiä, joku istui loistopaikoillamme jo! Käsittämätöntä. Menimme täti saliinohjaajan juttusille ja osoittautui, että meille oli myyty liput edellisen illan näytökseen, siis torstai-ilalle. EI VOI OLLA TOTTA!! Tätä en itse enää osannut ottaa huumorilla, ja toinen akti meni ohi ihan vain sen vuoksi, että en osannut enää rauhoittua. Saimme kyllä lopulta paikat näytökseen, mutta kyllä itselläni oli nauru kaukana tässä kohtaa iltaa. Onneksi luulisi ettei tällaisen illan jälkeen enää mikään voi mennä huonommin loppuretkellämme... Ooppera oli vallan loistava, ja uusi salikin ihan mukiinmenevä. Loppuilta sujui sushia syöden ja Suomi-Venäjä peliä katselleen. Granlundin ilmaveivi oli aivan käsittämättömän makea!!!!!
Yöllä kiertelimme pitkin Punaista toria joka on aika huikea näky myös yövalaistuksessa.Yläpuolella GUM yövalaistuksessa!
Lauantaille olimme jo aiemmin päättäneet buukata Lenin mausoleumin jonotuksineen päivineen. Tyttöjen kanssa heräsimme ajoissa ja mäkkärin aamupalan jälkeen siirryimme Punaiselle torille. Ei ristin sielua. Täh, eikö mausoleumiin pitäisi aina olla karmea jono jo tunteja ennen avaamista? Meitä on huijattu. Päätimme mennä toiselle aamupalakierrokselle, yllätys yllätys, mäkkäriin. Lisää kahvia ja pehmistä naamaan, niin kyllä se siitä. Otimme kaiken mukaan ihan varmuudeksi, jotta varmasti olemme jonon ensimmäiset. Mäkkärissä olimme korkeintaan 15 minuuttia, mutta sillä välin koko Punainen tori oli keretty sulkea. TÄH? Siis oikeesti?!?!?! Mentiin vartijajampan luokke ja kysyttiin, että mitä ihmettä. "Täällä on tänään konsertti, koko tori kaikkine nähtävyyksineen on suljettu". Voitte kuvitella fiiliksen, parin tunnin yöunien jälkeen herätä jonottamaan ajoissa ja koko mesta on lopulta suljettu... Tästä ei varmaan enää pääse yhtään alemmaksi. Päätettiin mennä takaisin mäkkäriin ja syödä pehmikset lämpimässä, ja odotella että viereinen ostoskeskus aukeaa 10ltä... (alapuolella kuva Mausoleumista, jonne kameroiden tuominen on jyrkästi kielletty).
Ulostauduttiin mäkkäristä siinä 10 pintaan hysteerisesti hihitettyämme sattumuksiamme ja kappas keppanaa, ulospäästyämme näimme armottoman jonon sen aidan vieressä, jolla olimme puolta tuntia aiemmin kyselleet, heittääkö heppu huonoja vitsejä sanoessaan että tori on suljettu. Kävelin jonon eteen ja kuten joku jo arvata saattaa, jono oli Mausoleumiin... Koko Punainen tori rakennuksineen oli suljettu, mutta Mausoleum oli kyllä tavalliseen tapaan auki. SIIS EI VOI OLLA TOTTA!!!! Menimme tästä kaikesta huolimatta jonon päähän jossa yli-innokasta iranilaismies olisi heti vienyt meidät mukanaan Iraniin sekä agressiiviset japanilaiset kiilasivat jonossa minkä kerkesivät. Itse Lenin oli kyllä todella pelottava kokemus (parasta oli tietty ensimmäinen vartija joka flirttaili meille heti Mausoleumin ovesta sisään päästyämme) ja itse olen sitä mieltä että se jamppa joka siellä makaa ei ole Lenin. Nukelta se näytti enemmän.... Mutta oli jännää, sitä en kiistä!!
Koska Susanna saapui reissulle vasta lauantai aamuna, olimme päättäneet jättää mm. Kremlinin sisältä sekä muut peruskohteet lauantaille. Kaikkien iloksi lounaan jälkeen tavattuamme noin klo. 13 maissa shoppincenterissä, ilma oli muuttunut kaatosateeksi ja sateenvarjoille todellakin oli käyttöä. Suloiset kangaskenkämme eivät kauhean kaukaa jaksaneet pitää jalkoja kuivina ja kierrettyämme Kremlin peruskirkot ja ihailtuamme aluetta, päätimme juosta takaisin ostoskeskukselle sateensuojaan ja kuivattelemaan litimärkiä jalkojamme. Yritimme jopa ostaa uusia kenkiä mutta kun sopivia ei löytynyt, suuntasimme kotiin hostellille. Itse siirryin melkein heti sinne päästyämme nukkumaan sillä univelkaa oli kerennyt kertymään jo ihan kiitettävästi. Illalla herättyämme, päätimme lopulta lähteä kokeilemaan Moskovan yöelämää. Se on yksi reissun onnistuneista kohokohdista, sillä käveltyämme baariin 2 tuntia, emme jostain syystä päässeetkään sisään.... Kello olikin siinä kohtaa jo 03 joten päädyimme lopulta kotiin nukkumaan ilman kokemuksia Moskovan baareista... Ennen uloslähtöämme olin neuvotellut respatädin kanssa ja saimme lopulta 50% alennuksen viimeisestä yöstämme hostellissa lippujen takia... jotain hyötyä kiivastumisestani oli tällä kertaa..
Sunnuntai oli viimeinen päivämme Moskovassa ja käytimme sen erittäin tehokkaasti turistikohteitä kiertäen. Aloitimme aamupalalla Suklaakahvilassa tapojemme mukaisesti josta siirryimme Romanovien "palatsiin" joka on siis sukutalo Moskovan ydinkeskustassa. Talon huoneet olivat alkuperäisessä kuosissaan ja rakennus oli mielestäni yksi mielenkiintoisimmista koko reissullamme. Tästä suuntasimme sitten St. Basilin kirkolle, eli sille kuuluisalle sipulikirkolle Punaisen torin laidalla. Se vasta huikea olikin. Pietarin "Kirkko veren päällä" on aivan naurettava turistirysä verrattuna siihen, kuinka paljon St. Basilissa on nähtävää!! Se on osista koostuva, melkeinpä labyrintin omainen rakennelma ja paikalla esiintynyt kuoro kyllä kruunasi kierroksemme. Wau!
Suuntasimme tästä vielä uudelleen jonottamaan lippuja Aarrekammioihin ja sinne lopulta pääsimmekin. En ole koskaan varmasti tajunnut mitä ylellisyyttä, ja aivan käsittämätöntä koreutta tsaareilta vaadittiin. Itse palatsi, jossa aarrekammio sijaitsee on jo huikea näky, mutta sitten se mitä kaikkea siellä on sisällä... ei voi muuta sanoa kuin että huh huh.,.. emmekä edes kerenneet tunnissa kiertämään jalokivigalleriaa!! Toisessa kerroksessa oli kultaisia ja hopeisia astiastoja, aseita, ja erilaisia tsaarinaikaisia "käyttötarvikkeit". Mutta oikeasti mielenkiintoinen oli ensimmäinen kerro johon oli kerätty tsaarien ja tsaaritarten pukuja, kruunajaisistuimia, aseita, hevosten kantamia koristeita, ja ennen kaikkea kuninkaallisia vaunuja!! Ette kyllä voi uskoa kuinka absurdia oli seistä vaunujen vieressä joiden pyöräkin oli itseä korkeampi. Ja niitä veti hevonen aikanaan!!! Muistaakseni Pietarista Moskovaan pääsi 3 päivässä, tosin siihen tarvittiin yhteensä 600 hevosta... KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!! Olin sanaton ja varmasti hieman sekavassa mielentilassa vielä hetkellisesti poistuttuamme raikkaaseen ulkoilmaan tuosta kammiosta sillä en vain pysty (vieläkään) tajuamaan kuinka tuollainen voi olla mahdollista! (Alla kuva vielä punaiselta torilta).
Tästä suuntasimme vielä Arbaatille, kuuluisalle kävelykadulle jossa oli esiintymässä niin tanssijoita, laulajia kuin muitakin taitelijoita. Mielettömän hieno tunnelma! Söimme La Patio- nimisessä ravintolassa ja lopulta saimme taas juosta kiireen vilkkaa jottemme myöhästyisi junasta. Haimme tavarat hostellista, juoksimme metroon, josta juoksimme asemalle. Lopulta aikaa jäi taas ostaa juomia junamatkaa varten joka osoittautui jännimmäksi ikinä... Nimittäin sunnuntai-maanantai-yönä pelattiin lätkän MM-kisojen loppuottelu SUOMI-RUOTSI!!! Mikä unelmafinaali ja me istutaan venäläisessä junassa ja ilman telkkaria... Ei se mitään, Joel (KIIIIIITOOOOOS!!!!!) piti meidät ajantasalla ja aikamoinen riemu kyllä repesi kun lopun liukuhihnamaalituotannon tulekset saavuttimet meidät junassa.... Junavaunun täti tuli moneen kertaa hyssyttelemään eikä edes yrittänyt ymmärtää iloamme... SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI, HEI, MAAILMANMESTARI, HEI, MAAILMANMESTARI!!!!! Vuosi 2011 on ikimuistoinen monessa mielessä ja sen kyllä kruunaa ehdottomasti Suomen lätkän MM-kulta!! Ja miksi ihmeessä juuri silloin kun Suomi voittaa, itse en voi päästä voitonjuhliin....... Tästä alkaakin sitten jo ihan toinen tarina, joten kannattaa pysytellä kuulolla vielä seuraavankin kirjoituksen ajan...
Torstaina metsästimme sitten iloisina ja pirteinä heti aamusta hostelliamme. Ensijärkytys oli aika suunnaton, kun osoittautui että hostelli oli ainakin osaksi täysremontissa ja esimerkiksi kulku hostelliin tapahtui remontissa olevan osan lävitse, sisäpihan kautta ja vieläpä ulos ei päässyt kuin avaimella josta piti huolta erillinen vartija. Scary! Itse loppuhostelli oli ok, ja makuuhuone suorastaa viihtyisä. En siis valita vielä tässä kohtaan sen enempää, pääasia että saimme jättää tavarat jonnekin, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet pitkän junailun jälkeen.
Perjantaille osui sopivasti 13. päivä ja mikäs sen mukavampaa kun aamulla heräillä pilviseen hieman tihkusateeseen. Päätimme Boriksen kanssa suunnata Tretyakovin taidegalleriaan muiden jatkaessa vielä uniansa. Veto oli vallan loistava,sillä tarjolla oli runsaasti venäläistä taidetta ja toisin kuin esimerkiksi Eremitaasi, Tretyakovin galleria on suhteellisen mukavan kokoinen paikka kiertää ihan yhdellä kerralla kyllästymättä matkalla. Vietimme taidegalleriassa useamman tunnin ja päästyämme takaisin Kremlille, kello läheni jo 16. Nautimme terveellisen ja maittavan lounaan, missäpä muualla kuin Punaisen torin laidalla olevassa McDonaldsissa jossa kamikaze-pulut ja pikkulinnut meinasivat sekä syödä ruokasi että tuhota silmäsi.... varsin nautinnollinen kokemus kertakaikkiaan. Ajan tehokäyttämiseksi, taroituksena oli suunnata vielä State Armoury:ä katsomaan, mutta opiskelijalippujen ostaminen Moskovassa on ihan käsittämättömän vaikeaa. Milloin ongelmana on koulutusmuotosi, milloin se, että vaihtareiden opiskelijakorttien alkamisvuosi on esimerkiksi 3 tai 4, milloin se, että opiskelet väärää alaa jne jne... hermot meni mennä siinä selittäessä... varsinkin kun tädin mukaan tytöt eivät ole opiskelijoita koska he eivät puhuneet kanssani venäjää... Great!! Lopulta emme päässeet Kremliin perjantaina lainkaan ajanpuutteen vuoksi.
Kiiruhdimme siis Boriksen ja Saijan kanssa takaisin hostelille vaihtamaan vaatteita illan teatterielämystä varten. Edellisenä iltana oli jo käynyt selväksi ensimmäinen moka mitä voi sattua. Olimme kyllä nähneet että Bolsoj teatterin ympäristö on remontissa mutta kukapa ajattelisi että itse teatterikin on suljettu. Olimme ostaneetkin liput Bolsoj teatterin uudelle näyttämölle, itse Bolsoj teatterin sijasta. Hienoa! No, hostellilta lähtöä tehdessämme juhlatamineissa, meille ilmoitettiin että hostellin ovella on poliisi ja meitä ei voida päästää ulos koska hostellissa oli laittomia tanskalaisia. Justiinsa. Odotimme, ja odotimme... Poliisi kävi hakkaamassa ovea kerran ja useamminkin. Hermostuttuani ja tajuttuani että myöhästymme oopperasta, joka muuten oli Verdin Nabucco, menin tädille sanomaan muutaman valitun sanan siitä kuinka paljon minua kiinnostavat nuo laittomat tanskalaiset, mutta ulos emme silti päässeet. "Poliisi voi pysäyttää teidät ja tutkia paperinne, siihen menee aivan yhtä kauan" meille kerrottiin. Lopulta poliisi tuli sisään hostelliin ja eihän se meistä kiinnostunut ollut. Virkailijat suorastaan flirttailivat kanssamme, ja kun lopulta ovi aukesi, niin menin vielä aukaisemaan suuni täti vastaanottovirkailijalle. Minähän vaadin korvausta oopperan menettämisestä!!
Lauantaille olimme jo aiemmin päättäneet buukata Lenin mausoleumin jonotuksineen päivineen. Tyttöjen kanssa heräsimme ajoissa ja mäkkärin aamupalan jälkeen siirryimme Punaiselle torille. Ei ristin sielua. Täh, eikö mausoleumiin pitäisi aina olla karmea jono jo tunteja ennen avaamista? Meitä on huijattu. Päätimme mennä toiselle aamupalakierrokselle, yllätys yllätys, mäkkäriin. Lisää kahvia ja pehmistä naamaan, niin kyllä se siitä. Otimme kaiken mukaan ihan varmuudeksi, jotta varmasti olemme jonon ensimmäiset. Mäkkärissä olimme korkeintaan 15 minuuttia, mutta sillä välin koko Punainen tori oli keretty sulkea. TÄH? Siis oikeesti?!?!?! Mentiin vartijajampan luokke ja kysyttiin, että mitä ihmettä. "Täällä on tänään konsertti, koko tori kaikkine nähtävyyksineen on suljettu". Voitte kuvitella fiiliksen, parin tunnin yöunien jälkeen herätä jonottamaan ajoissa ja koko mesta on lopulta suljettu... Tästä ei varmaan enää pääse yhtään alemmaksi. Päätettiin mennä takaisin mäkkäriin ja syödä pehmikset lämpimässä, ja odotella että viereinen ostoskeskus aukeaa 10ltä... (alapuolella kuva Mausoleumista, jonne kameroiden tuominen on jyrkästi kielletty).
Koska Susanna saapui reissulle vasta lauantai aamuna, olimme päättäneet jättää mm. Kremlinin sisältä sekä muut peruskohteet lauantaille. Kaikkien iloksi lounaan jälkeen tavattuamme noin klo. 13 maissa shoppincenterissä, ilma oli muuttunut kaatosateeksi ja sateenvarjoille todellakin oli käyttöä. Suloiset kangaskenkämme eivät kauhean kaukaa jaksaneet pitää jalkoja kuivina ja kierrettyämme Kremlin peruskirkot ja ihailtuamme aluetta, päätimme juosta takaisin ostoskeskukselle sateensuojaan ja kuivattelemaan litimärkiä jalkojamme. Yritimme jopa ostaa uusia kenkiä mutta kun sopivia ei löytynyt, suuntasimme kotiin hostellille. Itse siirryin melkein heti sinne päästyämme nukkumaan sillä univelkaa oli kerennyt kertymään jo ihan kiitettävästi. Illalla herättyämme, päätimme lopulta lähteä kokeilemaan Moskovan yöelämää. Se on yksi reissun onnistuneista kohokohdista, sillä käveltyämme baariin 2 tuntia, emme jostain syystä päässeetkään sisään.... Kello olikin siinä kohtaa jo 03 joten päädyimme lopulta kotiin nukkumaan ilman kokemuksia Moskovan baareista... Ennen uloslähtöämme olin neuvotellut respatädin kanssa ja saimme lopulta 50% alennuksen viimeisestä yöstämme hostellissa lippujen takia... jotain hyötyä kiivastumisestani oli tällä kertaa..
Suuntasimme tästä vielä uudelleen jonottamaan lippuja Aarrekammioihin ja sinne lopulta pääsimmekin. En ole koskaan varmasti tajunnut mitä ylellisyyttä, ja aivan käsittämätöntä koreutta tsaareilta vaadittiin. Itse palatsi, jossa aarrekammio sijaitsee on jo huikea näky, mutta sitten se mitä kaikkea siellä on sisällä... ei voi muuta sanoa kuin että huh huh.,.. emmekä edes kerenneet tunnissa kiertämään jalokivigalleriaa!! Toisessa kerroksessa oli kultaisia ja hopeisia astiastoja, aseita, ja erilaisia tsaarinaikaisia "käyttötarvikkeit". Mutta oikeasti mielenkiintoinen oli ensimmäinen kerro johon oli kerätty tsaarien ja tsaaritarten pukuja, kruunajaisistuimia, aseita, hevosten kantamia koristeita, ja ennen kaikkea kuninkaallisia vaunuja!! Ette kyllä voi uskoa kuinka absurdia oli seistä vaunujen vieressä joiden pyöräkin oli itseä korkeampi. Ja niitä veti hevonen aikanaan!!! Muistaakseni Pietarista Moskovaan pääsi 3 päivässä, tosin siihen tarvittiin yhteensä 600 hevosta... KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!! Olin sanaton ja varmasti hieman sekavassa mielentilassa vielä hetkellisesti poistuttuamme raikkaaseen ulkoilmaan tuosta kammiosta sillä en vain pysty (vieläkään) tajuamaan kuinka tuollainen voi olla mahdollista! (Alla kuva vielä punaiselta torilta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti