maanantai 9. toukokuuta 2011

Shlisselburg

Eilinen päivä oli taas niitä yksiä täydellisiä aurinkoisia päiviä jolloin ei voi istua sisällä. Sovittiin jo lauantaina voitetun Suomi-Slovakia- pelin tiimoilla että sunnuntaina lähdetään Shlisselburgiin. Eikö soita kelloja? Ei siis päätetty matkata päiväreissulle Saksaan, vaan kohde on suomalaisille tutumpi nimellä Pähkinäsaari. Aivan, juurikin se kuuluisa Pähkinäsaaren rauha 1323! Ja nyt kun kaikki on taas kartalla, voidaan lähteä itse reissulle! (Alapuolen kuva bussiaseman vieressä olevasta kirkosta Slisselburgissa, näin kaukaalta se ei näyttänyt niin romahtamispisteessä olevalta kuin vierestä....)

Paikanpäälle pääsee kätevästi Pietarista Marshrutkalla eli Marsulla ja otimmekin siis marsun nro. 575 metrolinja nro. 4 päätepysäkiltä. Oikean auton löytyminen oli yllättävämkin helppoa ja pian koko 8 hengen turistiseurueemme oli pakattuna paikallisten kanssa bussiin ja köröttely saattoi alkaa. Tiet aivan Pietarin ympäristössä tuntuvat olevan paremmassa kunnossa kuin 100 kilometriä Pietarin ulkopuolell ja noin 40 kilometrin matka Shlisselburgiin sujui oikein mukavasti ilman sen suurempia kuoppia tai rengasrikkoja.

Itse Shlisselburg on käsittämättömän pieni mutta idyllisen oloinen turistikohde ihan Laatokan eteläisessä nurkassa. Itse sanotaanko kylässä, ei ole oikeastaan muuta suurta kuin tuo Pähkinäsaarella sijaitseva Pähkinälinna (ja kuten arvata saattaa Pietari Suuren patsas), mutta hyvät rahat tienaavat ainakin veneillä turisteja saarella kuskaavat kuskit, sillä veneelliseen menee 10 henkeä ja jos jokaiselta verotaan menopaluusta 150 ruplaa, niin periaatteessa joka ajosta saarelle ja takaisin (matka kestää noin 3minuuttia) kyseinen heppu tienaa 1500 ruplaa eli 30 euroa/reissu... Tuntipalkka on aika huikea ihan eurooppalaisittainkin!!!!!

No joka tapauksessa itse linnalla on pitkä ja korjausrakennuspainotteinen historia, sillä jokaisen Ruotsin ja Venäjän välisen taistelun päätteeksi linna on likimain rakennettu uudestaan pommituksissa tuhoutuneiden osien uusimiseksi. Jotta pääsette suurin piirtein kärrylle siitä mitä opastetulla kierroksella kyseiselle saarelle voi saada irti (tosin sillä varauksella että pystyt seuraamaan opastuksen 1½ tuntia venäjäksi), niin tässä pieni kertaus Pähkinäsaaren historiasta. Kyseinen saari sijaitsee siis hyvin lähellä Pietaria ja se mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin kronikoissa vuonna 1228. Kyseiset maat kuuluivat Suur-Novgorodille tuohon aikaan (Novgorodin historiasta siis voit lukea lisää Novgorod, osa 3- merkinnästä).

1323 maidensa puolustamiseksi ja kauppareittiensä turvaamiseksi novgorodilaiset päättivät rakentaa saarelle ensimmäisen puusta tehdyn linnoituksen joka nimettiin Pähkinälinnaksi. Linnoitus sittemmin paloi 1348 taisteluissa Ruotsia vastaan, eli mitä sitä pariakymmentä vuotta pidempään asuisi samassa linnassa.Tästä johtuen, 1352 aloitettiin novgorodilaisten toimesta kivisten puolustusvarustusten rakentaminen .

Vähitellen vuosina 1471-1478 Novgorodin maat siirtyvät Moskovan hallintaan Suur-Novgorodin vallan hiivuttua. Ampuma-aseiden kehityksen myötä kaikissa novgorodilaisissa linnoituksissa aloitetaan uudistustyöt. 1400-luvun lopussa vanha linnoitus puretaan ja uuden kivilinnoituksen rakentaminen hoituu 1500-luvulla.Linnassa on tuolloin seitsemän nelikerroksista ulkotornia. Linnoituksen sisällä on myös lisävahvistuksena kolmikerroksinen sitadelli. Muurien pituus on yhteensä 740 metriä, korkeus 12-15 metriä ja paksuus jopa 4,5 metriä. 

1600-luvulle saavuttaessa, alkaa seuraava kamppailu Ruotsin ja Venäjän välillä, ja vuoden 1612 Liivin sodan aikana ruotsalaiset valloittavat linnoituksen pitkän piirityksen jälkeen. Stolbovan rauhassa 1617 Venäjän maat Suomenlahdella ja Nevan rannoilla siirtyvät Ruotsille. Näin linnake saa vaikutteita Venäjän sijasta Ruotsilta mikä muokkaa taas hieman Pähkinälinnaa ja koko saarta. Ruotsille Pähkinälinna ei ehkä näyttele aivan yhtä tärkeää roolia, kuin Venäjälle, jolle se on väylä Itämerelle ja Inkerinmaalle, joten linnan historia Ruotsin ja Venäjän kiistakapulana ei suinkaan lopu tähän.

Suuressa Pohjan sodassa (1700-1721) Venäjä palauttaa nämä alueet jälleen itselleen taatakseen pääsyn Inkerinmaalle. Tässä sodassa 250 ruotsalaissotilasta puolustivat linnaketta 10 päivää antautumatta ja vastassa oli kuitenkin kokonainen Venäjän armeija. Ruotsalaisia kuoli tuossa taistelussa 110, venäläisiä 6000. Ei siis voi olla kehumatta ruotsalaisten puolustusta. Lopulta kuitenkin vuonna 1702 venäläiset valtaavat Pähkinälinnan. Valloitus on tärkeä aukaistessaan tien Nevalle ja Itämerelle. Pietari Suuren suunnittelema uuden pääkaupungin rakentaminen käynnistyy, ja myös Schlüsselburgiksi (Avainkaupungiksi) uudelleennimettyä Pähkinälinnaa vahvistetaan tarmokkaasti. Vuonna 1702 sitä parannetaan maavalleilla ja vuosina 1740-1760 vallit vaihdetaan kivirakenteisiin

Pähkinälinnan merkitys likimain kuihtuu olemattomiin 1700-luvulla Pietarin kaupungin kohotessa maan keskukseksi vain 40 kilometrin päähän Shlisselburgista. 1700-luvun lopusta aina vuoteen 1917 Pähkinälinna on käytössä poliittisena vankilana. Uudet rakennuksetkin suunnitellaan vankilakäyttöön. Kuuluja vankeja ovat mm. Pietari Suuren epäsuosioon joutunut vaimo Eudokia Lopuhina, nuori keisari Ivan Antonovich sekä muutamat dekabristikapinalliset. 

Maailmansotien aikana, etenkin vuosina 1941-43 linnoituksen varuskunta puolustaa Nevan yläjuoksua ja yrittää näin estää Leningradin saartorengasta sulkeutumasta. Kuten varsinkin täällä entisessä Leningradissa hyvin tunnetaan, Leningradia ei saatu piiritettyä vain kaupunki selvisi, ja näin 9.5 eli Voitonpäivänä sankarikaupunki on arvossaan. Mielestäni yksi hupaisimmista yksityiskohdista on, että muun muassa päivittäistavarakaupoista saa piiritys-Leningradin asukkaat 10% alennusta ostamistaan tuotteista (alkoholi poislukien)... No joka tapauksessa nykyään linnoitus toimii osana Pietarin historiallista museota, ja sitä on restauroitu ja restauroidaan edelleen... itsekin kuuntelimme kuinka työmiehet hakkasivat peltikattoa rakenteiden suojaksi keskellä kaunista ekskursiotamme...(huomioikaa alhaalla oleva kuva jossa siis kuivataan pyykkiä keskellä linnanraunioita, taitaa työmiehillä olla aika raa'at olot täällä Venäjällä....)

Tänään on siis tuo suuri ja mahtava Voitonpäivä. Kyseinen päivä on toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella juhlittu päivä jolloin siis Saksa kukistui lopullisesti päättäen 2 MS. Hauskana yksityiskohtana on kuitenkin se, että suurimmassa osassa Eurooppaa kyseistä päivää juhlitaan 8.5, jolloin Saksa oikeasti antautui. Mutta koska Itä-Euroopassa ja mm. Venäjällä päivä oli jo vaihtunut 9.5 puolelle, Voitonpäivää juhlitaan Venäjällä edelleen vasta 9.5... Päivä on edelleen vapaapäivä koko nykyisen Venäjän alueella, sekä monissa entisen Neuvostoliiton valtioissa.

Meidän on tarkoituksena tänään suunnata iltapäivästä katsomaan ensinnäkin paraatia jonnekin Nevski Prospektin varrelle. Ensimmäinen paraati kaiketi alkoi jo klo.10 joka kaupungissa ympäri Venäjää, mutta toinen osa marssii vasta iltapäivästä, jonka jälkeen tarjolla on ohjelmaa ympäri Pietarin puistoja sekä illalla vielä ilotulitus Talvipalatsin edessä Palatsiaukiolla. Oma tarkoituksemme on välttää suurin ihmismassa ja taata kotiinpääsy jollain kulkuneuvolla ja jättäytyä hieman kauemmaksi jollekin sillalle ilotulitusta ihastelemaan. Hieman hankalan illan järjestelystä tekee se, että tänään Suomi pelaa Venäjää vastaan myös jääkiekkoa mikä houkuttelisi kannustamaan Suomen jonnekin, sanotaanko mielummin hiljaisempaan paikkaan missä epätodennäköisemmin ajatutuu kahakoihin isänmaa-fiiliksessä kylpevien venäläisten kanssa. Katsotaan onnistuuko tuo, vai unohdetaanko tänään matsi ja katsotaan vain tulokset sitten netistä jälkikäteen...

Keskiviikko-iltana on tiedossa lähtö kohti Moskovaa, jonne saavumme torstai-aamuna. 4 päivän retki pääkaupunkiin on ensimmäinen reissuni Moskovaan ja kaikkien onneksi myös Leninmusoleum on avattu taas katsojille, ja sinne olisi tarkoitus suunnata joku aamu ajoissa jonottamaan, jotta pääsemme tuonne turistikohteiden ytimeen ilman tuntikausien jonottelua. Sää on suosinut tässä jo pari päivää, tänäänkin aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta ja täytyy toivoa että sää jatkuu myös Moskovan reissun samanlaisena... Tulee varmasti huika retki!! Laitan kuvia sitten jälkikäteen.

Myös omat suunnitelmamme Siperian retkestä selkeytyivät tuossa lauantaina, sillä löimme lukkoon pre-Siperia retkemme saksalaisen Rafaelin kanssa. Lähdemme liikenteeseen jo 23.5. Ensiksi yöjunalla Moskovaan, josta Vladimirin ja Suzdalin kautta suuntaamme Nizniy Novgorodiin. Täältä pyrimme mielellään Volgaa pitkin laivalle Kazaniin ja lopulta Kazanista Jekaterinburgiin, jossa tapaamme tsekkiläisen Karelin, jonka kanssa jatkamme sitten matkaa kohti Irkutskia. Olen jo tällä hetkelläkin aivan fiiliksissä koko reissusta, sillä en ole vielä koskaan päässyt reppureissaamaan oikeasti ympäri maailmaa! Eniten odotan Kazania, jonne halusin opiskelemaan enne kuin se osoittautui mahdottomaksi oman aikatauluni kanssa.... Siellä viivymme luultavasti pari päivää nauttien Tatarstanin aivan erityislaatuisesta tunnelmasta, en malta odottaa!!!!

Olen alkanut jo sujuvasti selaamaan vaihtomahdollisuuksi Etelä-Amerikassa, josta on tullut seuraava kohteeni maailmanmatkailulle. Luultavasti täytyisi ensin opetella espanjan ja portugalin alkeet siinä muiden opiskelujen sivussa, mutta muutamat saattavatkin tietää, että Etelä-Amerikka oli alkuperäinen vaihtokohteeni, ennen kuin hullaannuin venäjän kieleen. Erityisesti houkuttelevat Ecuador, Chile, Brasilia ja Argentiina, joista varmaan joku lopulta valitaan päämatkakohteeksi... Sen varalta, että joku heti lähtee kauhistelemaan näitä suunnitelmia, tarvitsee varmaan rauhoitella sen verran, että ihmisellä pitää olla unelmia! Haaveilla saa aina, katsotaan pääsenkö sitten muutaman vuoden päästä matkaan!

Nyt kuitenkin siirryn paniikkiopiskelemaan, ennen kuin lähdemme ihailemaan paraatia ja muita juhlallisuuksia!! Loppukevennyt kuvana vielä työmiesten työkalustoa Shlisselburgin Pähkinälinnasta... lisäksi paikalla oli muinaismuistosta käyvä kaivinkone ja muuta yhtä modernia kalustoa... Toisaalta pitäähän kaluston olla ajan henkeen sopivaa.... Näin meillä täällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti