Fiilikset vaihtelee tällä hetkellä päivittäin ton kielitaidon kehittymisen kanssa. Ärsyttää toki ihan päivittäin kun ei muista jotain tiettyä sanaa tai ei pysty ilmaisemaan kaikkea mitä haluaa, mutta periaatteessa huikean askeleen on varmasti kielitaito jo mennyt eteenpäin. Välillä tulee päiviä jolloin sitä ihmettelee itsekin kuinka ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu ja osaa vielä vastatakin outoihin kysymyksiin joita tulee vastaan. Sitten on taas päiviä jolloin tuntuu ettei kielillä puhumisesta tule yhtikäs mitään. En tiedä johtuuko tason vaihtelu vaikkapa vääränlaisesta aamupalasta vai mistä mutta heilahteluja kuitenkin tulee ihan kuin lottoarvonnassa...
Tänään ollaan menossa taas tyylikkäästi teatteriin. Mihailovskin teatterissa menee tänään Pähkinänsärkijä ja kämppiksen lisäksi mukana on tällä kertaa myös hänen vanhempansa jotka ovat tulleet Itävallasta tutustumaan Pietarin nähtävyyksiin. Tarkoituksena on illallistaa ennen näytöstä hyvässä italialaisessa ravintolassa kohtuullisen lähellä teatteria ja siitä siirrymme sitten nauttimaan varmasti jälleen erittäin korkealaatuisesta balettiesityksestä. Kerron sitten miltä vaikutti!
Ensi viikolle pitäisi hommata junaliput Suomeen. Tarkoituksena on siis lentää Puolaan Turun kautta, sillä pitkään odotettu ELSA Study Visit kohti Gdanskia yllätti aivan puskista kaikesta odotuksesta huolimatta. Vietämme siis mahtiporukalla Gdanskissa 6-9.11 välisen ajan ja sitten onkin tiedossa taas paluu arkeen. Kisakunto on onneksi varsin kohdillaan ja matkaan otettaville tavaroillekin on lentoyhtiön puolesta rajoitus joten täälä ollaan jo liki lähtövalmiudessa... No, ensi viikolla sitten..
Pääsimme lopultakin lukemaan jotain järkevää venäjän oppitunneillamme ja tiedossa pitäisi olla loppuviikollekin АиФ:n (Argumenti i fakti- lehti) artikkeleita kieliopin sijaan. Kuvittelin tänne tullessani että vain suomalaiset panostavat ylitsepursuavaan kielioppiopetukseen puheopetuksen sijasta, mutta olin selkeästi täydellisen väärässä. Tähän asti olemme pääsääntöisesti opiskelleet vain kielioppia 8 tuntia viikossa, mikä on mielestäni suhteettoman paljon sen jälkeen kun sitä on jo Suomessakin opiskeltu. En vastusta kertausta, mutta rajansa kaikella. Toivottavasti kuitenkin tämä uusi suuntaus jatkuu hieman pidempäänkin, kyllä se kielioppi siinä rinnalla tulee...
Tänään pyykkejä pestessäni pyykkituvalla jäimme juttelemaan yhden saksalaisvaihtarin kanssa ja päädyimme keskustelemaan Venäjän matkoista. Itse olen jotenkin sujuvasti vain lykännyt kaikkia Pietarin ulkopuolelle sijoittuvia matkoja jonnekin hamaan tulevaisuuteen, sillä vuosi tuntuu jotenkin käsittämättömän pitkältä ajalta. Pojat olivat suunnitelleet lähtevänsä Trans-Siperian junamatkalle tammikuussa talvilomien aikaan ja ehkäpä itse liityn seuraan, vaikka pitäisin kyllä luultavasti enemmän kesäisestä Siperian matkasta.
Saksalaiset ovat menossa venäläisten tyttöystäviensä kanssa Moskovaan ensi viikolla kun saamme hetkeksi huokaista helpotuksesta kansallisen juhlapyhän aiheuttaman pitkän viikonlopun vuoksi. Torstaina 4.11 täällä Venäjällä juhlitaan Kansan yhtenäisyyden päivää, joka käytännössä varmistaa myös perjantai vapaaksi pyhän osuessa torstaille. Kansan yhtenäisyyden päivä on itse asiassa vain uusi nimitys neuvostoajan lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen päivälle, joka aikanaan oli suuri juhla. Nykyisestä juhlapyhästä kukaan ei oikeastaan tiedä mitään, mutta suurin osa on tietenkin tyytyväisiä ylimääräiseen vapaapäivään.
Tällaista tällä kertaa... seuraavaan kertaan!
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Aika rientää
Привет jälleen kerran täältä Pietarista!
Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä, mihin saattoi osaksi vaikuttaa syyslomaretkeni Suomen puolelle monikertaviisumin valmistuttua sopivasti Hämeenkadun Approon. Emeritusprofessori palasi toki jo sunnuntaina tänne Pietariin, mutta approsta jäi jälleen kerran loistavat fiilikset (etenkin Paula ja Cheek kyllä rokkasivat niin, että vieläkin tekis mieli laulaa mukana) ja muutama uusi tuttavuuskin. Eli hieno reissu kaikin puolin. Todistusaineistona etkoilta on kuva team зелёная марка:sta.
Tokihan Suomen reissulla kerkesin myös hirvimetsälle ja täytyy kyllä sanoa, että haikealla mielellä jätän väliin tämän syksyn jahdit ja yritän viikonloppuisin keskittyä täkäläisiin museoihin ja muihin kulttuuririentoihin. Kyllä ehdottomasti mielummin viettäisin viikonloput metsässä passipaikalla hirveä odotellen ja nuotiolla hyviä juttuja kuunnellen. Eli terveisiä vaan Laitikkalan Eräveikoille! Ensi syksynä sitten!
Lisäksi tässä päivityksessä on vihdoinkin kuvia noilta Grand Hotel Europe:ssa pidetyiltä kansainvälisiltä opiskelijamessuilta, jossa oltiin kolmen hengen porukalla mainostamassa Turun kampusta. Mukana siis olivat sekä Turun Yliopisto, että Åbo Akademi. Suomalainen koulujärjestelmä todellakin kiinnostaa täkäläisiä ja vanhemmat laittaisivat lapsensa mielellään suomalaiseen yliopistoon. Harmi vaan kun ohjelmat ovat pääasiassa suomeksi tai ruotsiksi! Turussa kumpikaan yliopistoista ei tarjoa ainuttakaan kandidaattitason ohjelmaa englannin kielellä ja moni venäläinen havahtuu liian myöhäisessä vaiheessa pistämään lapsensa suomen kielen tunneille...Noh, joka tapauksessa näin suomalaisin silmin voin huoletta ylistää suomalaista koulutusjärjestelmää. Ja vielä laadun lisäksi houkuttelevuutta lisää maksuttomuus. Ala- ja yläpuolella team Turun pressikuvia messuilta:
Kerittiin hieman ajelemaan Suomen matkani aikana myös Sahalahdella ja koska kamera sattui sopivasti olemaan laukun pohjalla mukana, pitihän sitä ottaa muutama ruskakuva Suomesta myös kämppikselleni. Sitä kun itse pitää ruskaa ja syksyä niin itsestään selvänä, etten vieläkään osaa suhtautua vakavasti siihen, että huoneeseemme ilmestyy päivittäin punaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä. Ei toki, kauniitahan ne ovat, mutta täytyy myöntää että pidän syksyä ihan tavallisena vuodenaikana jolloin keltaisilta puistaputoavilta lehdiltä ei voi välttyä. Se tietää käytännössä vain haravoimista loppuviimein.
Ensi viikolle on tiedossa jälleen kerran hieman kulttuuria, sillä olemme menossa katsomaan Mihailovskin teatteriin Pähkinänsärkijää. Lisäksi lauantaille on suunnitelmissa museopäivä (riippuen tietenkin hieman säästä) ja sunnuntaina voisi keskittyä sitten tämän maan muotiin ja suunnata kauppoja kiertämään.
Tiistaina eurooppaoikeuden professorini veti jälleen kerran ässän hihasta ja ilmoitti että olisi kovin mukavaa, jos voisin vielä kirjoittaa esityksen aiheesta Suomen oikeuslähteet. Tiedossa on joulukuun konferenssi, johon osallistuu sekä Pietarin valtion yliopisto, oma yliopistomme, että joku täkäläinen kauppakorkea. En vieläkään usko, että kyseisellä professorilla on oikeaa kuvaa kielitaidostani, sillä vaikka sujuvasti nyökkäilen ymmärtämisen merkiksi luennoilla, ei se tarkoita että olisin kykenevä esittelemään Suomen oikeusjärjestelmää venäjän kielellä käyttäen virheetöntä ja kaunista juridista venäjää. Ei sillä, haasteena toki otetaan vastaan kaikki mitä annetaan, ja onhan tässä vielä yli kuukausi aikaa oppia sujuvasti puhumaan juridista venäjää, mutta aikamoisen jokerin kyllä heitti Tatjana pöytään.
Vielä täytyy lopuksi kommentoida, että suunnattomalla mielenkiinnolla seuraan täältä Venäjän suunnasta kuinka Suomen ev.lut kirkon käy. Itse en edes ole nähnyt kyseistä tv-episodia, mutta aikamoisen kalapaliikin se tuntuu saaneen aikaan. Nyt jo kämppiksenikin seuraa kyseistä keskustelua ja etenkin tilastoja siitä kuinka moni tämän kaiken seurauksena eroaa kirkosta. Ehkäpä hyväkin, että kirkko pistetään miettimään, mitkä ovat nykypäivän arvot sen uskonopissa. Sitä kautta selkiytyy varmasti monelle epävarmallekin se, mihin sitä lopulta haluaa uskoa ja mihin ei.
Aurinkoisia syyspäiviä sinne kotoisaan Suomeen!! :)
lauantai 9. lokakuuta 2010
Edellisen lisäksi myös kansainvälisen oikeuden professori odottaa minulta maanantaina vajaan kymmenen minuutin esitystä sujuvalla venäjän kielellä siitä, miten Suomessa säädetään lakeja. Erittäin mielenkiintoista ohjelmaa on siis tiedossa ja toivottavasti pystyn valmistelemaan riittävän ymmärrettävän esityksen tuolle kyseiselle luennolle sillä KV-oikeus on ehdottomasti vaativin kurssini täälä toistaiseksi.
Kävimme sivistämässä jälleen itseämme kämppikseni kanssa Mihailovskin teatterissa torstai-iltana kun modernimpiin klassikoihin kuuluvat Dvortsakin ooppera Rusalka oli ohjelmistossa. Menimme paikanpäälle kytikselle tuntia ennen esitystä saadaksemme opiskelijahintaiset liput esitykseen. Alennus oli 50% ja paikat olivat kohtuulliset permantopaikat. Tsekin kieltä en valitettavasti osaa sanakaan joten täytyi tyytyä käsiohjelman selostukseen juonesta ja venäjänkielisiin tekstityksiin jotka pyörivät totutusti salin katossa (niskat olivat yllättäen kipeät kotiin päästyämme).
Eilen juhlimme yhden itävaltalaisopiskelijan "läksiäisiä" sillä hän on muuttamassa keskustan yliopiston asuntolaan, jossa hänen tyttöystävänsä majailee. Byrokratian kiemurat Venäjällä osoittivat jälleen kerran kyntensä ja papereiden mukaan he ovat nyt onnellisesti naimisissa mikä mahdollisti muuton asuntolaan. Lisäksi sinnikäs tinkiminen helpotti asioiden hoitoa.
Huomiselle on tiedossa opiskelijamessut Grand Hotel Europe:ssa. Paikalla on huikea määrä eri oppilaitoksia ja itse olen siis esittelemässä paikanpäällä Turun yliopiston opiskelutarjontaa muille opiskelijoille. Nämä messut ovat mittakaavaltaan hieman suuremmat kuin edelliset konsulaatin messut, joten odotan jo innolla kuinka monen ihmisen kanssa sitä pääseekään jakamaan ajatuksia päivän aikana. Viimeiseltäkin messureissulta tuli uusia kavereita niin eiköhän täältäkin tuttuja saada ;)
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Кронштадт
Suprise suprise, suunnitelmat muuttuivat matkalla ja suuntasimmekin Repinon sijasta Kronstadtiin, joka on saari tuossa aivan Pietarin edustalla.
Aloitimme retken kerrankin ajoissa ja lähdimme liikenteeseen IMOP:sta jo klo.10 joka oli kuoleman hiljainen johtuen varmasti eilisillan nesterikkaista bileistä. Lauantaina kuulemma on pakko bilettää ja itsekin toki istuimme iltaa kauraomenapaistoksen ja muutaman vodkalasin äärellä, mutta olimme vakaasti päättäneet nauttia kauniista syyspäivästä ulkona joten minä ja kämppikseni välttelimme keskustaan lähtöä nukkumatin tuloon saakka. Jäimme pois metrosta Suomen aseman kohdalla eli Leninin aukiolla. Lokki ilahdutti Leniniäkin aukiolla ja kuvassa näkyy taka-alalla siis myös rautatieasema josta lähtevät kaikki Helsingin ja Pietarin väliset suorat yhteydet.
Seuraavassa kertauksena hieman Kronstadtin historiaa:
Kronstadt perustettiin vuonna 1703 Venäjän linnoitukseksi suuren Pohjan sodan aikana. Kronstadtin laivasto perustettiin 18. toukokuuta 1704 ja kaupungin perustamishetkeksi katsotaan 18. lokakuuta 1723, jolloin Pietari I Suuri antoi julistuksen linnoituskaupungista. Suunnittelutöihin osallistui tsaarin Hollannista palkkaama vara-amiraali Cornelius Cruys. Kronstadt tarkoittaa Kruununkaupunkia. Stadt on saksaa ja tarkoittaa kaupunkia, ja Kron(e) tarkoittaa kruunua. Alapuolella kuva 1752 vuodelta olevasta kanavasta, joka oli ainoita kulkureittejä saaren sotakeskuksesta merelle.
Linnoituksen vanha osa koostui kolmesta bastionista ja niitä yhdistävästä muurista. Saarelle rakennettiin myös oma telakka ja kanavia. Venäjän sodat Ranskan, Britannian ja Ruotsin kanssa edistivät linnoituksen kehittämistä edelleen Pietarin suojaksi Itämereltä.
Oolannin sodasta Kronstadt selvisi koskemattomana ja 1800-luvun lopusta Suomen itsenäistymiseen johtaneella ajanjaksolla Kronstadtia alettiin varustaa betonilal ja uusia linnakkeita rakennettiin keinotekoisille saarille noin metrin korkeudelle merenpinnasta. Yhteensä viisitoists linnoitusta rakennettiin 17 keinotekoiselle saarelle.
Kronstadt oli mukana myös Venäjän sisällissodassa. Kun brittilaivasto tuki Baltian itsenäisyystaistelua, se sai tukikohdan Suomelta Karjalankannakselta Koivistolta. Seitsemän brittiläistä moottoritorpedovenettä hyökkäsi elokuussa Kronstadtin sisäsatamaan upottaen Pamjat Azovan, taistelulaiva Petropavlovskin sekä panssarilaiva Andrei Petro-Pervozvannyin. Britit menettivät kolme moottoritorpedovenettä, 15 kaatunutta ja yhdeksän sotavankia.
Kronstadtin merilinnoitus oli kuitenkin riittävän vahva estämään suurhyökkäykset sitä itseään ja Pietarin kaupunkia vastaan.
Kronstadtissa oli yhteiskunnallista liikehdintää 1905–1907 Venäjän–Japanin sodan pettymyksen takia, ja siitä seurasi demokratiavaatimuksia autokraattisella Venäjällä sekä 1921 Kronstadtin kapina.
Laivastotukikohdan matruusit, jotka olivat vuonna 1917 tukeneet Venäjän Lokakuun vallankumousta, nousivat kapinaan Leninin johtamaa bolševikkihallitusta vastaan; kapinan kukistuttua monet kapinalliset pakenivat saarelta Suomeen.
Toisessa maailmansodassa Leningradin piirityksen aikana 1941–44 Kronstadt pysyi Neuvostoliiton hallussa koko ajan ja linnoitus esti Saksan pääsyn Leningradiin. Saksalaiset upottivat taistelulaiva Marat'n syöksypommittamalla sitä Junkers Ju 87:llä.
Jatkan kuitenkin Leningradin piirityksestä vasta kun olemme käyneet kyseisessä museossa, joka sijaitsee aivan Pietarin keskustassa. Kronstadtiin päästyämme lähdimme liikenteeseen ja ensimmäisenä koko huomioni vei katujen nimet. Valitettavasti yllä olevasta kuvasta ei täysin saa selvää, mutta siinä on perinteinen neuvostoliiton aikainen talo, jonka osoite on kommunistikatu 5... erittäin muikeaa sanoisin!
Siirryimme alkujärkytyksestä päästyämme etsimään морскоий николаевский собор:a eli Laivaston katedraalia, mutta kun lopulta uskoimme löytäneemme oikean aukion huomasimme katedraalin olevan täysin huputettu remontin vuoksi. Sisään emme siis päässeet ja kunnon kuviakaan emme onnistuneet saamaan. Kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa kyseinen katedraalia vaikka wikipediasta sillä kuvissa se näyttää yhtä komialta kuin Iisakin kirkko.
Siirryimme kirkon vierestä eli yllä olevassa kuvassa näkyvän kanavan yli Neuvostoliiton siltaa pitkin Neuvostoliiton kadulle, jossa poikkesimme aivan suloiseen pieneen kahvila-konditorioon, jossa sunnuntain kunniaksi syöpöttelimme täkäläisiä nakkipiiloja, marjaleivoksia ja joimme aamukahvit. Eikä maksanut kuin pari euroa koko setti!
Fiksuina tyttöinä otimme heti saarelle päästyämme kuvan infotaulusta mikä osoittautui hyväksi ideaksi sillä huomasimme saarella olevan myös toisen katedraalin. Храм пресвлятой Владимирской матери sijaitsi aivan Kronstadtin oman Gostinija Dvorin kauppakeskuksen vieressä oli kerrassaan häikäisevä näky. Aivan kuin Disney- filmien tunnuksessa oleva linna...
Osuimme sutjakasti paikalle kesken perinteistä ortodoksista hääseremoniaa ja koska kirkot eivät täälä ole koskaan suljettuna yksityistilaisuuksien vuoksi, päätimme jäädä seuraamaan häitä. Seremonia oli varsin monimutkainen ja sanaakaan siitä en ymmärtänyt, mutta ikoneja suudeltiin moneen kertaan, ja juhlakansa seisoi koko seremonian ajan herkeämättä paikallaan. Hääpari kuljeskeli papin ohjeiden mukaan. Kaikkeen mieleenpainuvin oli kuitenkin kuoro, sillä oikein rakennetussa tilassa täysin puhtaasti laulanut kuoro oli kerrassaan jumalallista musiikkia korville. En oikeastaan muista koska olisin kuullut niin hienoa musiikkia esitettävän kirkossa! En luultavasti koskaan!
Voiton päivä on toukokuun suurjuhla mutta löysimme mainoksia jo tässä vaiheessa vuotta pitkin Kronstadtin katuja. Oliko kyse viime vuotisista vai tulevista mainoksista, sitä en osaa näin äkkiä sanoa.
Ja lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että olin itsekin paikalla Kronstadt:ssa: muikeasti merisotakoulun tykin vierestä ja taustalla näkyy Suomenlahtea:
Aloitimme retken kerrankin ajoissa ja lähdimme liikenteeseen IMOP:sta jo klo.10 joka oli kuoleman hiljainen johtuen varmasti eilisillan nesterikkaista bileistä. Lauantaina kuulemma on pakko bilettää ja itsekin toki istuimme iltaa kauraomenapaistoksen ja muutaman vodkalasin äärellä, mutta olimme vakaasti päättäneet nauttia kauniista syyspäivästä ulkona joten minä ja kämppikseni välttelimme keskustaan lähtöä nukkumatin tuloon saakka. Jäimme pois metrosta Suomen aseman kohdalla eli Leninin aukiolla. Lokki ilahdutti Leniniäkin aukiolla ja kuvassa näkyy taka-alalla siis myös rautatieasema josta lähtevät kaikki Helsingin ja Pietarin väliset suorat yhteydet.
Seuraavassa kertauksena hieman Kronstadtin historiaa:
Kronstadt perustettiin vuonna 1703 Venäjän linnoitukseksi suuren Pohjan sodan aikana. Kronstadtin laivasto perustettiin 18. toukokuuta 1704 ja kaupungin perustamishetkeksi katsotaan 18. lokakuuta 1723, jolloin Pietari I Suuri antoi julistuksen linnoituskaupungista. Suunnittelutöihin osallistui tsaarin Hollannista palkkaama vara-amiraali Cornelius Cruys. Kronstadt tarkoittaa Kruununkaupunkia. Stadt on saksaa ja tarkoittaa kaupunkia, ja Kron(e) tarkoittaa kruunua. Alapuolella kuva 1752 vuodelta olevasta kanavasta, joka oli ainoita kulkureittejä saaren sotakeskuksesta merelle.
Linnoituksen vanha osa koostui kolmesta bastionista ja niitä yhdistävästä muurista. Saarelle rakennettiin myös oma telakka ja kanavia. Venäjän sodat Ranskan, Britannian ja Ruotsin kanssa edistivät linnoituksen kehittämistä edelleen Pietarin suojaksi Itämereltä.
Oolannin sodasta Kronstadt selvisi koskemattomana ja 1800-luvun lopusta Suomen itsenäistymiseen johtaneella ajanjaksolla Kronstadtia alettiin varustaa betonilal ja uusia linnakkeita rakennettiin keinotekoisille saarille noin metrin korkeudelle merenpinnasta. Yhteensä viisitoists linnoitusta rakennettiin 17 keinotekoiselle saarelle.
Kronstadt oli mukana myös Venäjän sisällissodassa. Kun brittilaivasto tuki Baltian itsenäisyystaistelua, se sai tukikohdan Suomelta Karjalankannakselta Koivistolta. Seitsemän brittiläistä moottoritorpedovenettä hyökkäsi elokuussa Kronstadtin sisäsatamaan upottaen Pamjat Azovan, taistelulaiva Petropavlovskin sekä panssarilaiva Andrei Petro-Pervozvannyin. Britit menettivät kolme moottoritorpedovenettä, 15 kaatunutta ja yhdeksän sotavankia.
Kronstadtin merilinnoitus oli kuitenkin riittävän vahva estämään suurhyökkäykset sitä itseään ja Pietarin kaupunkia vastaan.
Kronstadtissa oli yhteiskunnallista liikehdintää 1905–1907 Venäjän–Japanin sodan pettymyksen takia, ja siitä seurasi demokratiavaatimuksia autokraattisella Venäjällä sekä 1921 Kronstadtin kapina.
Laivastotukikohdan matruusit, jotka olivat vuonna 1917 tukeneet Venäjän Lokakuun vallankumousta, nousivat kapinaan Leninin johtamaa bolševikkihallitusta vastaan; kapinan kukistuttua monet kapinalliset pakenivat saarelta Suomeen.
Toisessa maailmansodassa Leningradin piirityksen aikana 1941–44 Kronstadt pysyi Neuvostoliiton hallussa koko ajan ja linnoitus esti Saksan pääsyn Leningradiin. Saksalaiset upottivat taistelulaiva Marat'n syöksypommittamalla sitä Junkers Ju 87:llä.
Siirryimme alkujärkytyksestä päästyämme etsimään морскоий николаевский собор:a eli Laivaston katedraalia, mutta kun lopulta uskoimme löytäneemme oikean aukion huomasimme katedraalin olevan täysin huputettu remontin vuoksi. Sisään emme siis päässeet ja kunnon kuviakaan emme onnistuneet saamaan. Kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa kyseinen katedraalia vaikka wikipediasta sillä kuvissa se näyttää yhtä komialta kuin Iisakin kirkko.
Fiksuina tyttöinä otimme heti saarelle päästyämme kuvan infotaulusta mikä osoittautui hyväksi ideaksi sillä huomasimme saarella olevan myös toisen katedraalin. Храм пресвлятой Владимирской матери sijaitsi aivan Kronstadtin oman Gostinija Dvorin kauppakeskuksen vieressä oli kerrassaan häikäisevä näky. Aivan kuin Disney- filmien tunnuksessa oleva linna...
Osuimme sutjakasti paikalle kesken perinteistä ortodoksista hääseremoniaa ja koska kirkot eivät täälä ole koskaan suljettuna yksityistilaisuuksien vuoksi, päätimme jäädä seuraamaan häitä. Seremonia oli varsin monimutkainen ja sanaakaan siitä en ymmärtänyt, mutta ikoneja suudeltiin moneen kertaan, ja juhlakansa seisoi koko seremonian ajan herkeämättä paikallaan. Hääpari kuljeskeli papin ohjeiden mukaan. Kaikkeen mieleenpainuvin oli kuitenkin kuoro, sillä oikein rakennetussa tilassa täysin puhtaasti laulanut kuoro oli kerrassaan jumalallista musiikkia korville. En oikeastaan muista koska olisin kuullut niin hienoa musiikkia esitettävän kirkossa! En luultavasti koskaan!
Voiton päivä on toukokuun suurjuhla mutta löysimme mainoksia jo tässä vaiheessa vuotta pitkin Kronstadtin katuja. Oliko kyse viime vuotisista vai tulevista mainoksista, sitä en osaa näin äkkiä sanoa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
многократная виза
Viikot tuntuu kuluvan kauheaa tahtia ja Pietarissa on asuttu jo kuukauden päivät. Wau! Koti-ikävästä ei ole tietoakaan, mihin varmasti osaksi on vaikuttanut se, että tekemistä riittää päivän jokaiselle tunnille. Kroppa ei vieläkään ole täysin sopeutunut valvomaan reilusti yli puolen yön ja toistaiseksi aamulenkit ovat jääneet vain unelmiksi alitajuntaan. Täkäläinen aikataulu kun alkaa klo.10 aamupäivällä Suomen klo. 8 sijaan. Joka aamu uskottelen että huomenaamulla raahaudun lenkille, mutta tänäänkään tuo kaunis ajatus ei saanut tuulta purjeisiin, koska nautimme teatteri-illan jälkeen vielä shampanskojea kotona ja keskustelimme syvällisiä maahanmuuttopolitiikasta ja toisesta maailmansodasta itävaltalaisen kämppikseni kanssa.
Eilen siis tehottoman opiskelupäivän päätteeksi lähdimme suuntaamaan keskustaan ja kohti Mihailovskin teatteria, joka sijaitsee Taiteiden aukiolla aivan Nevski Prospektin vieressä. Saimme liput lyhyellä varoitusajalla seuraamaan aah niin klassista Joutsenlampea, ja täytyy kehua, että puitteet olivat aivan mahtavat. Tosin kun tajusin kuulevani ympäriltäni pääasiassa suomea, ruotsia ja saksaa juhlatunnelmani laski hieman, sillä en odottanut joutuvani keskelle pohjoismaisia ja saksalaisia turisteja. Koska itse käytimme sujuvasti sekaisin englantia ja venäjää, en usko kenenkään suomalaisen huomanneen läsnäoloani. Ruotsalaisillekaan en uskaltanut mennä puhumaan, sillä olen jo unohtanut miten ruotsia puhutaan ja mitä luultavimmi olisin yrittänyt venäjäksi sönköttää jotain (vaikka luulisinkin puhuvani ruotsia).
Baletti itsessään oli hieno ja nautin etenkin Tsaikovskin musiikista, joka todellakin jaksaa sykähdyttää. Lisäksi orkesteri oli äärimmäisen taitava! Baletista en itse asiassa niinkään mitään ymmärrä mutta etenkin naispääosan esittäjä kyllä osasi asiansa, sillä jokainen liike oli todellakin viety loppuun viimeistä piirtoa myöden! Meillä oli oma kolmen hengen aitoa 1 parvella ja vaikka paikat eivät olleetkaan ihan keskeltä teatteria, nautin esityksestä kyllä täysin mitoin. Ensi kerralla täytyy yrittää muistaa myös perivenäläiseen tapaan nauttia shampanskojea ja kaviaarialeipää jo näytöksessä eikä vasta kotona jälkikäteen. Tyydyimme kuitenkin cappucinoon ja mansikoihin, sillä univelka vaatii kofeiininsa.
Tänään tiedossa on Filharmonikkojen konsertti Rahmaninovin musiikilla kruunattuna. Kehun sitä sitten vasta jälkikäteen, mutta tiedossa on varmasti todellinen elämys. En muista koska olisin Suomessa viimeksi käynyt seuraamassa sinfoniaorkesterin konserttia joten nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä kulttuurin Mekasta ja sen taidetarjonnasta.
Eilen poliittisen ja hieman hiprakkaisenkin maahanmuuttokeskustelun lomassa teimme myös suunnitelmia sunnuntaille. Repino (Kuokkala) sijaitsee noin 47 kilometriä Pietarista luoteeseen ja paikka on saanut nimensä tietenkin kenenkäs muunkaan kuin Ilja Repinin mukaan. Repin asui kyseisessä datsassa 30 vuotta ja kuoli samaisessa paikassa 1930 86 vuoden iässä. Hänet on myös haudattu tämän erikoisen datsan pihamaalle. Nykyisin rakennus on avattu museoksi. Saas katsoa kuinka moni on kykenevä lähtemään sunnuntaina riittävän aikaisin liikeelle sinne koska paikalle pääsee kätevimmin junalla, pitää retkelle varata hieman normaalia enemmän aikaa. Tänään on kuitenkin lauantai ja vaaratekijänä on että kun kuitenkin porukka suuntaa keskustaan juhlimaan ja ensimmäinen metro takaisin tulee vasta 5-6 aikoihin, voi aamuherääjät olla vähissä. No, посмотрим eli katsotaan.
Sain kauhean leivontavimman tuossa torstai-iltana ja kappas keppanaa, ongelmaksi osoittautui toimivan uunin löytäminen kampukselta, sillä se olikin suuremman työn ja tuskan takana kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Naapureillamme on grillimikro, jolla voisi periaatteessa leipoa mutta lopulta vastapäisestä kämpästä löytyi myös toimiva uuni (vahtimestarin mukaan yhdenkään asuntolan uuneista ei pitäisi toimia). Tarkoituksenani on leipoa huomenissa mokkapaloja ja kääretorttu ja istua sitten iltaa kavereiden ja ison teekannun kanssa. Torstaina intouduin jo keittämään riisipuuroa ja lisäksi nautimme iltapalaksi kauraomenapaistosta mikroversiona (toimiva uuni löytyi kovan etsinnän jälkeen siis vasta lähempänä puolta yötä).
Kaikkien tiedoksi on vielä kerrottava, että kuin ihmeen kaupalla sain torstaina monikertaviisumini, mikä tarkoittaa käytänössä sitä, että saan poistua Venäjän alueelta ja pääsen vielä takaisinkin niin halutessani. Kyseisen lappusen saaminen on lähes helpottava tekijä, sillä siinä kohtaa kun oikeasti alkaa kaivata koti-Suomesta Fazerin sinistä ja salmiakkikossua, voi yksinkertaisesti vain hypätä marsutkaan ja päätyä loputla Helsinkiin vain 15 euron kohtuulliseen hintaan. Itse epäilen kyllä innostustani käyttä marsutkaa kulkuvälineenä sillä venläiseen tapaan marsutka pysähtyy matkareitin varrella aivan missä vain! Puksuta siinä nyt sitten 12 tuntien pysähdellen vähän väliä milloin missäkin marketissa. Oppisihan siinä sitä kuuluisaa venäläistä kärsivällisyyttä ja laveaa luonnetta, mutta silti. Luulen tyytyväni vaihtoehtoiskulkuneuvoihin hinnasta huolimatta.
Eilen siis tehottoman opiskelupäivän päätteeksi lähdimme suuntaamaan keskustaan ja kohti Mihailovskin teatteria, joka sijaitsee Taiteiden aukiolla aivan Nevski Prospektin vieressä. Saimme liput lyhyellä varoitusajalla seuraamaan aah niin klassista Joutsenlampea, ja täytyy kehua, että puitteet olivat aivan mahtavat. Tosin kun tajusin kuulevani ympäriltäni pääasiassa suomea, ruotsia ja saksaa juhlatunnelmani laski hieman, sillä en odottanut joutuvani keskelle pohjoismaisia ja saksalaisia turisteja. Koska itse käytimme sujuvasti sekaisin englantia ja venäjää, en usko kenenkään suomalaisen huomanneen läsnäoloani. Ruotsalaisillekaan en uskaltanut mennä puhumaan, sillä olen jo unohtanut miten ruotsia puhutaan ja mitä luultavimmi olisin yrittänyt venäjäksi sönköttää jotain (vaikka luulisinkin puhuvani ruotsia).
Baletti itsessään oli hieno ja nautin etenkin Tsaikovskin musiikista, joka todellakin jaksaa sykähdyttää. Lisäksi orkesteri oli äärimmäisen taitava! Baletista en itse asiassa niinkään mitään ymmärrä mutta etenkin naispääosan esittäjä kyllä osasi asiansa, sillä jokainen liike oli todellakin viety loppuun viimeistä piirtoa myöden! Meillä oli oma kolmen hengen aitoa 1 parvella ja vaikka paikat eivät olleetkaan ihan keskeltä teatteria, nautin esityksestä kyllä täysin mitoin. Ensi kerralla täytyy yrittää muistaa myös perivenäläiseen tapaan nauttia shampanskojea ja kaviaarialeipää jo näytöksessä eikä vasta kotona jälkikäteen. Tyydyimme kuitenkin cappucinoon ja mansikoihin, sillä univelka vaatii kofeiininsa.
Tänään tiedossa on Filharmonikkojen konsertti Rahmaninovin musiikilla kruunattuna. Kehun sitä sitten vasta jälkikäteen, mutta tiedossa on varmasti todellinen elämys. En muista koska olisin Suomessa viimeksi käynyt seuraamassa sinfoniaorkesterin konserttia joten nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä kulttuurin Mekasta ja sen taidetarjonnasta.
Eilen poliittisen ja hieman hiprakkaisenkin maahanmuuttokeskustelun lomassa teimme myös suunnitelmia sunnuntaille. Repino (Kuokkala) sijaitsee noin 47 kilometriä Pietarista luoteeseen ja paikka on saanut nimensä tietenkin kenenkäs muunkaan kuin Ilja Repinin mukaan. Repin asui kyseisessä datsassa 30 vuotta ja kuoli samaisessa paikassa 1930 86 vuoden iässä. Hänet on myös haudattu tämän erikoisen datsan pihamaalle. Nykyisin rakennus on avattu museoksi. Saas katsoa kuinka moni on kykenevä lähtemään sunnuntaina riittävän aikaisin liikeelle sinne koska paikalle pääsee kätevimmin junalla, pitää retkelle varata hieman normaalia enemmän aikaa. Tänään on kuitenkin lauantai ja vaaratekijänä on että kun kuitenkin porukka suuntaa keskustaan juhlimaan ja ensimmäinen metro takaisin tulee vasta 5-6 aikoihin, voi aamuherääjät olla vähissä. No, посмотрим eli katsotaan.
Sain kauhean leivontavimman tuossa torstai-iltana ja kappas keppanaa, ongelmaksi osoittautui toimivan uunin löytäminen kampukselta, sillä se olikin suuremman työn ja tuskan takana kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Naapureillamme on grillimikro, jolla voisi periaatteessa leipoa mutta lopulta vastapäisestä kämpästä löytyi myös toimiva uuni (vahtimestarin mukaan yhdenkään asuntolan uuneista ei pitäisi toimia). Tarkoituksenani on leipoa huomenissa mokkapaloja ja kääretorttu ja istua sitten iltaa kavereiden ja ison teekannun kanssa. Torstaina intouduin jo keittämään riisipuuroa ja lisäksi nautimme iltapalaksi kauraomenapaistosta mikroversiona (toimiva uuni löytyi kovan etsinnän jälkeen siis vasta lähempänä puolta yötä).
Kaikkien tiedoksi on vielä kerrottava, että kuin ihmeen kaupalla sain torstaina monikertaviisumini, mikä tarkoittaa käytänössä sitä, että saan poistua Venäjän alueelta ja pääsen vielä takaisinkin niin halutessani. Kyseisen lappusen saaminen on lähes helpottava tekijä, sillä siinä kohtaa kun oikeasti alkaa kaivata koti-Suomesta Fazerin sinistä ja salmiakkikossua, voi yksinkertaisesti vain hypätä marsutkaan ja päätyä loputla Helsinkiin vain 15 euron kohtuulliseen hintaan. Itse epäilen kyllä innostustani käyttä marsutkaa kulkuvälineenä sillä venläiseen tapaan marsutka pysähtyy matkareitin varrella aivan missä vain! Puksuta siinä nyt sitten 12 tuntien pysähdellen vähän väliä milloin missäkin marketissa. Oppisihan siinä sitä kuuluisaa venäläistä kärsivällisyyttä ja laveaa luonnetta, mutta silti. Luulen tyytyväni vaihtoehtoiskulkuneuvoihin hinnasta huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)