Fiilikset vaihtelee tällä hetkellä päivittäin ton kielitaidon kehittymisen kanssa. Ärsyttää toki ihan päivittäin kun ei muista jotain tiettyä sanaa tai ei pysty ilmaisemaan kaikkea mitä haluaa, mutta periaatteessa huikean askeleen on varmasti kielitaito jo mennyt eteenpäin. Välillä tulee päiviä jolloin sitä ihmettelee itsekin kuinka ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu ja osaa vielä vastatakin outoihin kysymyksiin joita tulee vastaan. Sitten on taas päiviä jolloin tuntuu ettei kielillä puhumisesta tule yhtikäs mitään. En tiedä johtuuko tason vaihtelu vaikkapa vääränlaisesta aamupalasta vai mistä mutta heilahteluja kuitenkin tulee ihan kuin lottoarvonnassa...
Tänään ollaan menossa taas tyylikkäästi teatteriin. Mihailovskin teatterissa menee tänään Pähkinänsärkijä ja kämppiksen lisäksi mukana on tällä kertaa myös hänen vanhempansa jotka ovat tulleet Itävallasta tutustumaan Pietarin nähtävyyksiin. Tarkoituksena on illallistaa ennen näytöstä hyvässä italialaisessa ravintolassa kohtuullisen lähellä teatteria ja siitä siirrymme sitten nauttimaan varmasti jälleen erittäin korkealaatuisesta balettiesityksestä. Kerron sitten miltä vaikutti!
Ensi viikolle pitäisi hommata junaliput Suomeen. Tarkoituksena on siis lentää Puolaan Turun kautta, sillä pitkään odotettu ELSA Study Visit kohti Gdanskia yllätti aivan puskista kaikesta odotuksesta huolimatta. Vietämme siis mahtiporukalla Gdanskissa 6-9.11 välisen ajan ja sitten onkin tiedossa taas paluu arkeen. Kisakunto on onneksi varsin kohdillaan ja matkaan otettaville tavaroillekin on lentoyhtiön puolesta rajoitus joten täälä ollaan jo liki lähtövalmiudessa... No, ensi viikolla sitten..
Pääsimme lopultakin lukemaan jotain järkevää venäjän oppitunneillamme ja tiedossa pitäisi olla loppuviikollekin АиФ:n (Argumenti i fakti- lehti) artikkeleita kieliopin sijaan. Kuvittelin tänne tullessani että vain suomalaiset panostavat ylitsepursuavaan kielioppiopetukseen puheopetuksen sijasta, mutta olin selkeästi täydellisen väärässä. Tähän asti olemme pääsääntöisesti opiskelleet vain kielioppia 8 tuntia viikossa, mikä on mielestäni suhteettoman paljon sen jälkeen kun sitä on jo Suomessakin opiskeltu. En vastusta kertausta, mutta rajansa kaikella. Toivottavasti kuitenkin tämä uusi suuntaus jatkuu hieman pidempäänkin, kyllä se kielioppi siinä rinnalla tulee...
Tänään pyykkejä pestessäni pyykkituvalla jäimme juttelemaan yhden saksalaisvaihtarin kanssa ja päädyimme keskustelemaan Venäjän matkoista. Itse olen jotenkin sujuvasti vain lykännyt kaikkia Pietarin ulkopuolelle sijoittuvia matkoja jonnekin hamaan tulevaisuuteen, sillä vuosi tuntuu jotenkin käsittämättömän pitkältä ajalta. Pojat olivat suunnitelleet lähtevänsä Trans-Siperian junamatkalle tammikuussa talvilomien aikaan ja ehkäpä itse liityn seuraan, vaikka pitäisin kyllä luultavasti enemmän kesäisestä Siperian matkasta.
Saksalaiset ovat menossa venäläisten tyttöystäviensä kanssa Moskovaan ensi viikolla kun saamme hetkeksi huokaista helpotuksesta kansallisen juhlapyhän aiheuttaman pitkän viikonlopun vuoksi. Torstaina 4.11 täällä Venäjällä juhlitaan Kansan yhtenäisyyden päivää, joka käytännössä varmistaa myös perjantai vapaaksi pyhän osuessa torstaille. Kansan yhtenäisyyden päivä on itse asiassa vain uusi nimitys neuvostoajan lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen päivälle, joka aikanaan oli suuri juhla. Nykyisestä juhlapyhästä kukaan ei oikeastaan tiedä mitään, mutta suurin osa on tietenkin tyytyväisiä ylimääräiseen vapaapäivään.
Tällaista tällä kertaa... seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti