jääkiekkohuumaa!!!!!

 Meinaa kuulumisten kirjoittaminen jäädä aina vähän väliin kun on niin kauheasti menoa. Kaiken lisäksi suomalainen joulu alkaa jo puskea päälle ja tarvitsisi keretä joululahjojakin ostamaan. Joulun (suomalaisen) aion siis viettää Suomessa ja Pälkäneen rauhaisassa joulutunnemassa. Joulu kun ei Venäjällä ole joulukuussa vaan vasta loppiaisen tienoilla. Tarkoituksena on palata Tapaninpäivänä takaisin Pietariin odottamaan yhtä vuoden suurimmista, ellei jopa suurinta juhlaa eli uutta vuotta. Venäläiset ottavat kaiken ilon irti uuden vuoden juhlinnasta ja ne, joilla ei ole varaa matkustaa Suomeen (mielellään Lappiin) jäävät pitämään Pietaria pystyssä sitäkin railakkaimmissa tunnelmissa. Eli uutta vuotta odotellessa!

Tänne Pietariinkin on vihdoista viimein saatu talven tuntua pakkasen ja mielettömän kovan tuulen muodossa. Eilen illalla tuuli niin kovaa että melkein tunsi lentävänsä. Lunta on maassa muutama sentti ja loppuviikoksi on luvattu kaikkien onneksi pakkasta eli toivottavasti ainakin hetkeksi vältytään aivan kamalalta loskakeliltä. Mietimme eilen kuinka täälä jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä todellakin on turkki. Turkilla tässä tapauksessa tarkoitan esimerkiksi turkishattua, -takkia, -huppua, -käsineitä jne.. Kuvittelin että kyseessä on Siperian pimeissä metsissä voimissa ollut tapa käyttää lämpimintä mahdollista vaatetusta, mutta ihan vakavasti olen itsekin jo harkinnut turkin ostoa. Tosin turkin symboliikka on täälä niin eri kuin vaikkapa Suomessa. Suomessa turkki on ehkä enemmänkin statussymboli, ja Helsingissä voi saada jonkun eläinaktivistin kimppuunsa jo vähemmästäkin. Täälä turkki on luonnollinen osa jokaisen ihmisen elämää, ja se on yksinkertaisesti ainoa järkevä vaate joka pitää tuulen ja kylmän loitolla. Ehkä täälä ihmiset sittenkin elävät lähempänä maata ja käytännöllisyyttä kuin Suomessa.

Menetin eilen KHL-neitsyyteni Pietarin SKA:n ja Moskovan Spartakin välisessä ottelussa täälä Pietarissa sijaitsevassa SKA:n kotihallissa. Hallihan on itsessään tyylipuhdas kopio Hartwall- areenasta, ehkäpä koollisesti hieman isompi.

Joka tapauksessa en eläissäni ole käynyt niin mahtavassa jääkiekko-ottelussa. Vaikka venäläinen jääkiekkoterminologia ei vielä aivan ole hallussa, uskon että se on tämän illan jälkeen hiotumassa huippuunsa niissä lukuissa peleissä joihin aion suunnata eilisen illan matsin innoittamana. Ihmiset huusivat, kiljuivat, pomppivat ja aaltoliike kiersi hallia ympäri niin monta kertaa että se kävi jo melkein liikunnasta. Suomessa en usko että tunnelma on yhtä intensiivinen edes silloin kun pelataan playoff:ja. Jokaisen pelin aluksi täälä lauletaan Venäjän kansallishymni karaoke-tyyliin sillä sanat kulkevat näyttötaululla jotta kaikki varmasti voivat osallistua tunnelman kohottamiseen. Lisäksi näyttötaululla kehotetaan tasaisin väliajoin yhtymään Piter- huutoihin sekä huutamaan Shaipua eli maalia! Lisäksi näyttötaululle kuvattiin mainos- ja pelikatkojen aikana rakastuneita tai vähemmän rakastuneita pareja jotka saivat sitten suudella koko kiekkokansan iloksi näyttötaululla. SKA:n maskottihevonen oli myös vertaansa vailla, sillä se pomppi ja hyppi takatukka (eli siis harja) heiluen koko matsin ajan innoittaen katsojia ja pelaajia vieläkin huikeampiin suorituksiin! Peli meni jatkoajalle ja lopulta voittomaalikisaan asti. Koko pietarilaisyleisön epäonneksi hävisimme matsin rankkareilla ja kotiin lähti hieman vähemmän riehakas lauma pietarilaisia. Lisähuomiona haluaisin lisätä että hallissa oli satoja armeijan/miliisin miehiä, jotka katselivat matsia "vahtien" samalla vieraskannattajien loosia kaukalon toisessa päädyssä. Spartakin kannattajia ei ollut kuin kourallinen joten turvajoukot siinä sitten istuivat katsomassa matsia valtion laskuun parhailta paikoilta oikein hyvässä sotilaallisessa järjestyksessä!

Sunnuntaina kävimme suomalaistyttöjen kanssa viimeinkin sisällä kuuluisassa, aivan Pietarin keskustassa sijaitsevassa "Kirkko veren päällä- katedraalissa" eli toiseltaan nimeltään Ylösnousemuskirkossa. Ylösnousemuskirkko rakennettiin paikkaan, jossa tsaari Aleksanteri II murhattiin maaliskuun 1. päivänä 1881. Kirkon peruskivi on muurattu 1883 ja suunnittelusta ovat vastanneet Alfred Parland ja Ignati Malysev. Kyse on ehkä vieläkin enemmän puhtaasta turistirysästä kuin oikeastan kirkosta enkä ole ollenkaan varma pidetäänkö kyseisessä kirkossa oikeasti mitään kirkollisia seremonioita, vai ainoastaan turistimarkkinoita. No, joka tapauksessa, näky sisällä oli aivan huikaiseva. Koko kirkon sisäpuolen koristelu on tehty niin pienistä mosaiikki-paloista, että sitä ei edes heti ymmärräkään. Kirkon kupolit kohoavat taivaita kohti ja korkein niistä on 81 metriä korkea. Huikaiseva näky, tosin ehkä jopa liiankin kirjava suomalaisiin yksinkertaisiin kirkkoihin tottuneelle.

Tänään illalla on tarkoitus suunnata katsomaan Mihailovskin teatteriin Giselle- balettia. Kyseessä on siinä mielessä erikoinen balettikappale että sen esittäminen oli pitkään kieletty Venäjällä. Kyseessä on romanttinen balettikappale, joka on Ranskasta lähtöisin. Gisellen juoni menee jokseenkin seuraavanlaisesti:

"Giselle on nuori maalaisneito, joka on rakastunut Loys-nimiseen mieheen. Todellisuudessa Loys on valepukuinen aatelismies Albrecht, joka on kihloissa herttuan tyttären Bathilden kanssa. Giselleen rakastunut maalaispoika Hilarion, joka on Gisellen lapsuudentoveri jota tämä ei rakasta, yrittää mustasukkaisuuttaan selvittää Albrechtin salaisuuden. Kun Giselle saa kuulla Albrechtin todellisen taustan, hän kuolee.
Baletin toisessa näytöksessä esitellään wilit, jotka ovat rakkaudessa petettyjä kuolleiden neitojen haamuja. Jos mies kohtaa wilit, nämä tanssittavat hänet kuolleeksi. Kuningattarensa Myrthan johdolla wilit saavat käsiinsä metsässä harhailevan Albrechtin ja pakottavat tämän tanssimaan itsensä näännyksiin. Giselle suojelee Albrechtia muilta wileiltä tanssimalla tämän kanssa, kunnes aamun koittaessa wilit palaavat hautoihinsa. Ennen poistumistaan Giselle antaa Albrechtille anteeksi."

Mutta tällaista tällä kertaa. Viikonlopuksi olemme suunnittelleet vierailua Kunstkameran museoon, jossa on esillä kokoelma pietari Suuren biologisten kuriositeetteja. Kyseisen rakennuksen huipulla on aurinkokello ja koko kokoelma on siis tuotu Amsterdamista 1717. Mutta Kunstkamerasta enemmän kun olemme ensin nähneet paikan.... Пока пока!!

Limusiinilla ajelua Pietarissa

Puolan reissun jälkeen mun piti alunperin suunnata suoraan Suomesta Pietariin mutta eihän siitä mitään tullut. Koska lento Suomeen jouduttiin melkein ottaan alas jossain ihan muualla kun Turussa ja matkustaminen tuntuu aina vievän hieman voimia päätin viettää loppuviikon tilannetta rauhoitellen Suomessa ja porukoilla. No, suunnitelmat muuttuvat nopeammin kuin kerkiän kissaa sanoa ja kun Jaana kutsui lauantaiksi ajelemaan limusiinilla pitkin Pietarin katuja, en tietenkään voinut kieltäytyä. Kolme tuntia limusiinilla (18 henkeä maksimissaan mahtuu kyytiin) maksoi vajaan 500 ruplaa eli 12 euroa. Käsittämättömän halpaa!! Ja wau, mitä kaikkea nähtiinkään..

No ennen lähtöäni päätimme kuitenkin juhlia isänpäivää hieman ennakkoon ja perjantaina kävimme äidin kanssa Kangasalan Prismassa ostoksille saadaksemme aikaiseksi oikein kunnon kolmen ruokalajin ilalllisen. Jo toisen ruokalajin jälkeen mahaa kiristi enemmän kuin on sallittua, mutta vielähän oli pakko siirtyä jälkiruokaan varsinkin koska itse olin ideoinut ajatuksen kakusta. Kyseessä oli suuri taidonnäytteeni konditorio-alalla...

Anycase, lauantaina saavuin Pietarin Suomen asemalle varttin yli kaksi ja tilanne oli vielä ihan hallinnassa. Metrossa lämpö nousi jo korkeuksiin, mutta olin hyvillä mielillä paluustani siihen asti kun pääsin sisälle kämppään ja huomasin että kolme ystävätärtäni olivat selkästi päättäneet olla tiskaamatta 2 viikkoa! Se siitä rauhallisesti lauantai-illan valmistautumisesta. Tiskaamiseen vierähti valehtelematta tunti ja sen lisäksi oli vielä kassien purkamista ja tavaroiden järjestelyä. Onneksi joku ilahtui paluustani, sillä saksalaiset joille toin mukanani nuuskaa ja salmiakki-koskenkorvaa olivat yhtä hymyä koko loppupäivän! :)

Illan tullessa kiirehdin siis kohti Kazanin tuomiokirkkoa jonka takaa limnusiiniajelumme oli määrä alkaa. Wau. Olin jo menossa ensimmäiseen limusiiniin, mutta pian sen perään ajoikin toinen ja vielä kolmaskin limusiini. Huh! Täälä limusiinilla ajelu on aivan tavanomainen tapa viettää lauantai-iltaa.... Noh, mikäs siinä. Suomalaisia alkoi ilmaantua paikalle ja parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kun viimeisetkin olivat saapuneet paikalle pääsimme lopulta lähtemään. Cool! Vaikkei näkyvyys limusiinin tummennetuista ikkunoista ollut paras mahdollinen etuikkunasta näki maisemia ja pysähdyimme 30 minuutin välein erilaisten nähtävyyksien luokse. Smolnan luostari ja Talvipalatsi ehkä ne parhaat kohteet tältä reissulta.

Aivan liian nopeasti kului aika myös limusiinissa ja puolen yön korvalla meidät päästettiin siirtymään klubille, johon sisäänpääsy kuului limusiiniajelun hintaan. Emme kovin kauaa tällä klubilla viettäneet, sillä viime vuoden vaihtareiden mielessä siinsi jo Atelierbar, joka on myös yksi omista suosikeistani keskustassa. Noh, illan aikana siirtyilimme välillä syömään, lisäksi kävimme kuuluisaakin kuuluisammassa Datscha:ssa, jossa en itse ole tätä ennen vielä kertaakaan päässyt käymään. Sieltä löytyikin tuttuja vaihtareita ja nähtävästi koko IMOP:n seitsemäs kerros oli ollut mukana juhlimassa lauantaina (tämä kaikki selvisi sitten vasta eilisen ja tämän päivän aikana kaikkien juttujen perusteella).

Joka tapauksessa itse suuntasin lopulta kotiin siinä kuuden jäljestä ensimmäisellä metrolla ja reissu meni sujuvasti päättärille asti, jossa heräsin nukahdettuani metroon. Noh, muiden puheiden perusteella ajattelin että minun tarvitsisi vaihtaa metroon joka menee takaisin päin, mutta nähtävästi metrot tekevät jonkinlaisen käännöksen päättärillä, sillä olin kuin olinkin jo menossa oikeaan suuntaan. Päätin keskittyä oikein kunnolla hereillä pysymiseen ja koska Akademitseskaja eli oma pysäkkini on vain kahden pysäkin päässä päättäristä, selvisin ulos ja kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Ja kellokaan ei ollut kuin seitsemän. Seikkailu tuokin.

Joka tapauksessa kiitokset erityisesti limusiinin järjestäjille ja erityiskiitokset huipusta seurasta kuvan tytsyille! Oli mahtavaa kaikin puolin ja pian uudestaan taas!! :)

Gdanskin reissu

Ei uskois kuinka hauskoja reissuja sitä tuleekin vastaan. Elikäs vaihdostani huolimatta otettiin parinkymmenen Turun ELSA:isen kanssa suunnaksi Puola ja Gdansk viime viikon lauantaina. Tai no tietenkin ennen reissulle lähtöä aloiteltiin perjantaina venäläisen vodkan ja sampanjan voimalla ja valomerkkiin astihan se meni. Oli ehkä ainakin yhtä hyvät etkot ku oli bileet Puolan reissulla (melkein jopa paremmat;) eli suurtakin suuremmat kiitokset etkoilijoille. Oli ihana nähdä teitä kaikkia pitkästä aikaa ja toivottavasti ootte pian tulossa Pietariin! 

No sitten josko päästäisiin sinne Puolaan. Lento meni sujuvasti ja nopeasti, ja koska maailmassa mennään Puolaan lennettäessä alamäkeen ja myötätuuleen ei lento kestänyt kuin puolisen tuntia... Hiiteen aikavyöhykkeet! Joka tapauksessa lentokentällä meitä oli vastassa viitisen tuttua puolalaiskasvoa ja erityisen ihanaa oli tavata rakas Annaseni uudestaan. Anna on itse asiassa vieläpä tällä hetkellä Study Visit director Gdanskissa joten Anna oli järjestänyt käytännössä suurimman osan meidän ohjelmastakin. Suurkiitos ja lämpimiä halauksia sinne Puolaan ja Annalle!

 

Ensimmäisenä iltana tiedossa oli bileet kuten arvata saattoi ja päästiin ensinnäkin ihan mielettömän hienoon taloon ja vieläkin paremmalle klubille joka oli nimeltään Ego- klubi. Jos olisin ollut enemmän humalassa sisään mennessä en olis millään uskonut että se talo oli täysin vinksahtanut jo valmiiksi. Kerrassaan hupaisaan arkkitehtuuria Sopot:n keskustasta <3 Tässä vaiheessa osoittautui taas kerran niin todeksi se minkä tähden rakastuin puolalaisiin jätkiin jo Suomessa. Puolalaiset jätkät tanssii ja ne kaiken lisäksi todellakin osaa tanssia eikä kovin montaa hetkeä tullut istuttua meidän baari-illan aikana. Olen edelleen aivan myyty. Lisäksi voin tähän väliin huomioida, että käytöstavat kuuluvat edelleen osana puolalaista kulttuuria ja ruokaostoksia Puolassakin (samoin kuin täälä Venäjällä) kantaa mies! Paljon halauksia meidän mushroomien henkilökohtaiselle turistioppaalle Radek:lle, olet yliveto!!

No lyhyiden yöunien jälkeen sunnuntai sujuikin sitten kevyen kuntoilun ja sightseeingin merkeissä. Kierroksen kohteina olivat Gdynia ja Sopot. Ihan noin pitkään kävelyyn emme ehkä alunperin olleet varautuneet, mutta paljon huikeaa nähtävää oli luvassa. Retki alkoi Gdyniasta jossa melkein heti päädyimme istumaan kahvilaan. Aah, niitä ihania suklaakakkuja ja -leivoksia <3 Melkein olisin halunnut jäädä istumaan kahvilaan lopuksikin päivää, mutta olen onnellinen että jatkoin matkaa ranskalaisen Matilde:n ja englantilaisen Elsie:n kanssa kohti Gdynian rannikkoa. Ensimmäiseksi jäimme suustamme kiinni laivan x pursimiesten kanssa ja saimme liki vakavan kuvan raa'asta merimiehen ammatista :)

Matka jatkui kohti rantaa ja tutustuttuamme matkalle muutamaan pieneen uuteen koiraystäään sekä juteltuamme paikallisten kanssa jotka eivät kovin sujuvasti käyttäneet englantia pääsimme lopulta Jack Sparrow:n laivalle joka oli kuin tilauksesta parkkeerattu Gdynian rannikolle. Aah, sitä loistoa. Jostain syystä Jack ei itse ollut paikalla (kenties Jack:n ilta oli venynyt pidemmäksi kuin omamme), mutta saimme paikallisen rouvan avulla tutustua myös laivan sisäosiin. Heti kannen alle oli sijoitettu oikein tyylikäs laivan historiaan sopivasti sisustettu baari/ravintola ja kölistä kerrosta alempaa löytyi vielä kapteenin huone aarteineen ja kapteenin pöytineen. Jätimme rommitynnyrit Jack:lle ja palasimme lopulta laivan uumenista kannelle vielä kerran ihailemaan kaunista auringonpaistetta.

Jostain syystä meillä oli mielettömän kiireinen aikataulu ja lähdimme rantahietikon viertä pitkin suuntamaan kohti juna-asemaa ja Sopot:a. Matkalla kuitenkin törmäsin vielä yhteen uuteen ystävään, joka sai nimekseen Octopussy. Aivan mielettömän punainen olento näytti hieman hämmentyneeltä rynniessäni valokuvattavaksi, mutta onneksi hämmennys ei näy kyseisen punalonkeron kasvoilta. Vieläkään en ole aivan tietoinen mainostiko kyseinen Octopussy oikeasti jotain vai oliko hän muuten vain hengaamassa samalla rannalla meidän kanssamme. Olin joka tapauksessa ainoa riittävän häpeilemätön sielu joka kehtasi ottaa kuvia octopussyn kanssa joten tunnen itseni etuoikeutetuksi päästyäni tutustumaan punalonkeroon!

Sopot:ssa olimme siis käyneet jo lauantai-iltana bilettämässä, mutta jostain syystä kyseisellä reissulla mielikuva tästä kaupungista oli jäänyt hieman hataraksi. Toki juna-asema, kirkko ja kyseisen kaupungin pääkadun varrella sijainnut Ego-klubi olivat tuttuja. Lyhyiden yöunien vuoksi hysteria oli lähes huipussaan jo tässä vaiheessa päivää ja jos ei kävely vielä kuntoilusta käynyt niin myös vatsa- ja poskilihakset tuli hoidettua hysteerisen nauramisen seurauksena!

Hysteria vain kasvoi kun pääsimme opiskelemaan puolan perussanastoa. Sopot:sta löytyy siis valtavan pitkä silta jolla voi käydä viettämässä vaikkapa romanttista iltaa tai muuten vain ihailemassa kaunista merimaisemaa. Kyseiselle sillalle vievät opasteet, mutta suomalainen kaksimielinen ihminen ei välttämättä saisi opasteista aivan samanlaista mielikuvaa sillasta....

Myös sunnuntai-illan vietimme paikallisella opiskelijaklubilla ja kaikista hienointa oli se, että opiskelijat käyvät kyseisellä klubilla myös luentojen välissä. Wau! Suomessa kunnon kiltahuonetoimintaa löytyy mielestäni ainoastaan teekkareilta, sillä ainakaan Turun yliopistossa ei ole vastaavalla tavalla pääsyä toimiston tiloihin 24h vuorokaudessa. Mutta kyseisellä klubilla alkoholitarjonta oli ehdottomasti laajempi kuin TARAKI:n kiltahuoneelle. Pisteet Puolaan! Lisäksi paikalla oli live-musiikkia ja kun lopulta pääsimme keskustelemaan musiikista kyseisen pianistin kanssa olikin jo aika suunnata kohti hostellia. Damit! 

Koska hysteria levisi reissun aikana leviämistään, päätimme nostattaa vielä tunnelmaa hieman lisää aivan ihanien hostellikämppäkavereideni kanssa. Teemapukeutuminen on aina ollut päivän sana ja jos joku väittää tällaista toimintaa lapselliseksi, voisin suositella ottamaan elämästä kiinni hieman rennommalla otteella. Kuinka paljon pitkiä katseita sitä saakaan kun kaikilla on samanlainen valkoinen sieni-pipo päässä ja hysteerinen kikatus raikaa minkä kerkiää... Rakkaat sienet, te ehdottomasti teitte Gdanskin reissusta mahtavan kokemuksen, thänks mates! Ja elkää unohtako hedelmiä ja vihanneksia, itselläni on täälä jo melkein kasvimaa ;)

Viimeinen päivä reissusta vietettiin sitten Gdanskin vanhassa kaupungissa tosin varsin pikaisella aikataululla. Sightseeing piti olla jo maanantaina, mutta valitettavasti kaatosade ajoi meidät shoppailemaan maanantaina ja parin tunnin pikaturistikierros tiistaina ennen lähtöä ei ehkä ollut paras tapa tutustua Gdanskin vanhaan kaupunkiin. Anycase, päädyimme ensin ihailemaan porttia, joka veisi meidät Gdanskin pääkävelykadulle eli kohti Gdanskin satamaa. Kyseessähän on sataman ympärille rakentunut kauppakaupunki, jossa muusta Euroopasta poiketen koko kaupungin sydän on satama, eikä tori keskellä kaupunkia.

Kuten meille oli luvattukin, viimeisen päivän ohjelmaan kuului myös kierros paikallisessa meripihkamuseossa. Gdansk on erityisen kuuluisa meripihkastaan ja museo oli vanhassa vankilarakennuksessa. Mitä kaikkea sitä voikaan meripihkasta tehdä; tuoppeja, koruja, huonekaluja ja myös aivan mielettömän upean kitaran. Lisäksi näytillä oli kuvia Elisabethin palatsista eli Tsarskoje Selosta täältä Pietarin läheltä, jossa on yksi huone ainoastaan meripihkasta tehtynä. Hieno museo, suosittelen!

Kaiken kaikkiaan reissu Puolaan oli mielettömän hieno ja muistelen tässä vaiheessa lämmöllä myös niitä ihania saksalaisteinejä, espanjalaisia valittajanaisia sekä muutamaa rakkoa jalassa. Aivan fantastinen reissu ja erityiskiitos kuuluu puolalaisille reissun järkkäilemisestä sekä mushroom:eille, Matilde:lle ja Elsie:lle aivan fantastisesta seurasta. Seuraavaa reissua odotellessa kullannuput, jos vaikka Pietariin suuntaisitte... ;)