Puolan reissun jälkeen mun piti alunperin suunnata suoraan Suomesta Pietariin mutta eihän siitä mitään tullut. Koska lento Suomeen jouduttiin melkein ottaan alas jossain ihan muualla kun Turussa ja matkustaminen tuntuu aina vievän hieman voimia päätin viettää loppuviikon tilannetta rauhoitellen Suomessa ja porukoilla. No, suunnitelmat muuttuvat nopeammin kuin kerkiän kissaa sanoa ja kun Jaana kutsui lauantaiksi ajelemaan limusiinilla pitkin Pietarin katuja, en tietenkään voinut kieltäytyä. Kolme tuntia limusiinilla (18 henkeä maksimissaan mahtuu kyytiin) maksoi vajaan 500 ruplaa eli 12 euroa. Käsittämättömän halpaa!! Ja wau, mitä kaikkea nähtiinkään..
No ennen lähtöäni päätimme kuitenkin juhlia isänpäivää hieman ennakkoon ja perjantaina kävimme äidin kanssa Kangasalan Prismassa ostoksille saadaksemme aikaiseksi oikein kunnon kolmen ruokalajin ilalllisen. Jo toisen ruokalajin jälkeen mahaa kiristi enemmän kuin on sallittua, mutta vielähän oli pakko siirtyä jälkiruokaan varsinkin koska itse olin ideoinut ajatuksen kakusta. Kyseessä oli suuri taidonnäytteeni konditorio-alalla...
Anycase, lauantaina saavuin Pietarin Suomen asemalle varttin yli kaksi ja tilanne oli vielä ihan hallinnassa. Metrossa lämpö nousi jo korkeuksiin, mutta olin hyvillä mielillä paluustani siihen asti kun pääsin sisälle kämppään ja huomasin että kolme ystävätärtäni olivat selkästi päättäneet olla tiskaamatta 2 viikkoa! Se siitä rauhallisesti lauantai-illan valmistautumisesta. Tiskaamiseen vierähti valehtelematta tunti ja sen lisäksi oli vielä kassien purkamista ja tavaroiden järjestelyä. Onneksi joku ilahtui paluustani, sillä saksalaiset joille toin mukanani nuuskaa ja salmiakki-koskenkorvaa olivat yhtä hymyä koko loppupäivän! :)
Illan tullessa kiirehdin siis kohti Kazanin tuomiokirkkoa jonka takaa limnusiiniajelumme oli määrä alkaa. Wau. Olin jo menossa ensimmäiseen limusiiniin, mutta pian sen perään ajoikin toinen ja vielä kolmaskin limusiini. Huh! Täälä limusiinilla ajelu on aivan tavanomainen tapa viettää lauantai-iltaa.... Noh, mikäs siinä. Suomalaisia alkoi ilmaantua paikalle ja parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kun viimeisetkin olivat saapuneet paikalle pääsimme lopulta lähtemään. Cool! Vaikkei näkyvyys limusiinin tummennetuista ikkunoista ollut paras mahdollinen etuikkunasta näki maisemia ja pysähdyimme 30 minuutin välein erilaisten nähtävyyksien luokse. Smolnan luostari ja Talvipalatsi ehkä ne parhaat kohteet tältä reissulta.
Aivan liian nopeasti kului aika myös limusiinissa ja puolen yön korvalla meidät päästettiin siirtymään klubille, johon sisäänpääsy kuului limusiiniajelun hintaan. Emme kovin kauaa tällä klubilla viettäneet, sillä viime vuoden vaihtareiden mielessä siinsi jo Atelierbar, joka on myös yksi omista suosikeistani keskustassa. Noh, illan aikana siirtyilimme välillä syömään, lisäksi kävimme kuuluisaakin kuuluisammassa Datscha:ssa, jossa en itse ole tätä ennen vielä kertaakaan päässyt käymään. Sieltä löytyikin tuttuja vaihtareita ja nähtävästi koko IMOP:n seitsemäs kerros oli ollut mukana juhlimassa lauantaina (tämä kaikki selvisi sitten vasta eilisen ja tämän päivän aikana kaikkien juttujen perusteella).
Joka tapauksessa itse suuntasin lopulta kotiin siinä kuuden jäljestä ensimmäisellä metrolla ja reissu meni sujuvasti päättärille asti, jossa heräsin nukahdettuani metroon. Noh, muiden puheiden perusteella ajattelin että minun tarvitsisi vaihtaa metroon joka menee takaisin päin, mutta nähtävästi metrot tekevät jonkinlaisen käännöksen päättärillä, sillä olin kuin olinkin jo menossa oikeaan suuntaan. Päätin keskittyä oikein kunnolla hereillä pysymiseen ja koska Akademitseskaja eli oma pysäkkini on vain kahden pysäkin päässä päättäristä, selvisin ulos ja kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Ja kellokaan ei ollut kuin seitsemän. Seikkailu tuokin.
Joka tapauksessa kiitokset erityisesti limusiinin järjestäjille ja erityiskiitokset huipusta seurasta kuvan tytsyille! Oli mahtavaa kaikin puolin ja pian uudestaan taas!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti