Kertausta viimejaksosta: Ollaan siis tällä hetkellä Kazanissa, Tatarstanin pääkaupungissa ja itse asiassa yhdessä Venäjän suurimmista kaupungeista. Kazan sijaitsee Volga ja Kazanka-jokien yhtymäkohdassa, ja se on suuri kulttuurin, teollisuuden ja urheilun keskus Venäjällä. Lisäksi se on tataarikulttuurin ehdottomasti suurin ilmentymä ja keskus Venäjällä. Kazanin perustivat 900-luvulla joko Volgan bolgaarit tai tataarit ja Kazan oli aikoinaan rajapiste Volgan bolgaarien ja suomensukuisten heimojen (mm. marit) välillä. 1000-1100-luvuilla Kazan suojeli VOlgan kauppareittiä Skandinaviasta Iraniin. Kazan on ehtinyt olemaan osa niin osa mongolien valtakuntaa, Kazanin kaanikuntaa kuin Venäjääkin. Venäjä valloitti kaupungin 1552 Iivana Julman toimesta. Venäjän vuoden 1905 vallakumouksen jälkeen tataarien annettiin rakentaa Kazanista tataarien kulttuurinen keskus, jota Kazan on siis edelleenkin. Tämä kulttuurien sekoitus tuo oman mystiikkansa koko kaupunkiin, vaikka suomalaiset taitavatkin tuntea Kazanin eritoten urheilusaavutustensa vuoksi: AK Bars Kazanin- jääkiekkojoukkueen pelaajista Petri Vehanen, Niko Kapanen ja Jarkko Immonen ovat tunnetuimmat suomalaiset.
Okei, taidetaan siis olla päivässä numero 5 tällä hetkellä. Meidän oli tarkoitus Rafaelin kanssa pitää sellainen rauhallinen päivä, eli hoitaa turistikuvien ottaminen rauhassa, kirjautua hostellista ulos tavaroiden kanssa jo 11 aikaan, jotta voitais mennä oppaidemme kanssa vielä tataarilounaalle ennen kuin juna lähtee. Eli kiireetön päivä tiedossa. Itse siinä heräilin aamun aikaisina tunteitna 7.45 jotta olisin lähtövalmis 9 aikaan, mutta Rafaeli tietenkin veti sikeitä tuonne 9 asti, joten päätin itse lähteä kahvikupposelle Kazanin suosikkikahvilaani Kapital-kafeeseen. Ostin samalta matkalta jo myös perinteiseksi muodostuneen magneetin, joita päätin kerätä joka kaupungista muistoksi. Nautin aamukahvini rauhassa ja kävelin kävelykadulla putiikista toiseen, sillä olimme sopineet tapaavamme 10.30 Kremlissä kuvia varten... Rafaelin piti etsiä aamulla Internet-kahvila, jotta hän saisi järkättyä omaa matkaansa, sillä hänellä ei ollut lippuja kuin Irkutskiin, eli Baikal-järvelle asti ja Mongolian ja Kiinan osa oli hänen matkastaan tuossa vaiheessa aivan täysin sumuverhon peitossa. No, itsehän saavuin siinä sitten Kremliin hieman myöhässä aikataulusta, eli 10.45... mutta 45 minuuttia oli vielä jäljellä sovittuihin lounastreffeihin. Yritin soittaa Rafalle mutt tietenkään mitään vastausta ei kuulunut. Otin siinä sitten itse kuvia ja olin jo lähdössä kun kello oli 11.30, mutta puhelin soikin yllättäen ja se oli wannabe-ranskalaisemme Rafael. Hän oli hostellilla takaisin Internet-kahvilan jäljiltä ja voisi nyt tulla ottamaan kuvia?!?!?! Siis mitä ihmettä?!?!?! Kazanissa on vieä jopa sama aika kuin Moskovassa joten aikaeroihin ei näitä meidän aikakäsityserojamme voi perustaa... eikö joku ikinä opi hoitamaan asioita ajallaan?!?!??!!!!!!!!!!
Lopulta Rafa tuli paikalle, ja otimme tarvittavat valokuvat... Hostellin kautta haimme tavarat, ja Kazanin metrolla sitten kauppakeskus Kaltsoon (=sormus venäjäksi кольцо). Ystävämme siellä sitten odottelivatkin ja shoppailtuamme ruokaa junamatkaa varten kello oli noin 12.45. No se tataarilounas unohdettiin sitten tässä kohtaa ja ystävämme tilasivat meille taksin, jonka aikana oli tarkoitus nauttia pikaruokalasta perinteisiä tataaripiirakoita ja linssikeittoa. Tehokkuus ei todellakaan ollut matkakumppanini vahvoja puolia, eikä aikojen arviointi, sillä lopulta 13.15 kun taksi oli paikalla, Rafa veteli vielä tyytyväisenä keittoa ja lopulta juoksimme taksiin, jossa vaiheessa Rafa päätti alkaa pitämään pitkiä jäähyväisiä hosteillemme.... RAFA!!!!! Oli siis noin puolesta minuutista tai minuutista kiinni ettei myöhästytty junastamme kohti Jekaterinburgia. Juostiin taksista ulos asemalla, josta juoksiin laiturille, ja viimeiseen vaunuun ja kun päästiin sisään niin juna oli jo liikkeessä... EI MENNINKÄINEN SENTÄÄN!!!! Tässä kohtaa meikäläisen ymmärrys oli todellakin kateissa, sillä kun joka kerta ollaan hilkulla myöhästyä junasta, ei kyse voi olla vahingosta. Tosin, tässä kohtaa matkaa myös lopulta tajusin, että Rafael ei vain voi muuttaa tätä ominaisuutta itsessään ja siinä sitten hetken aikaa kiukkuani niellessäni, totesin, että taidan itse alkaa järkätä itseni eri aikaan rautatieaseman läheisyyteen, jotten itse ainakaan myöhästy junista.... Kaksien lippujen osto loppumatkaksi tulisi melkoisen kalliiksi.....
Päivä 6. Aamulla saavuimme aikaisin Jekaterinburgiin, ja hyppäsimme jopa ensimmäisten aikavyöhykkeiden ylitse (wannabe-ranskalaisen huolettomuus selvisi tässäkin kohtaa, sillä herätin hänet klo. 4 jolloin hän ilmoitti luulleensa että saavumme perille vasta parin tunnin päästä.... nyt voidaan jo syyttää aikaeroja, tosin ne kerrottiin meille useampaan otteeseen junassa edellisenä iltana joten aika hatara selitys, mutta selitys kuitenkins). Moskovan aikaa neljän jäljestä junamme siis saapui Jekaterinburgin rajakaupunkiin, jossa Karel, tsekkiläinen matkakumppanimme meitä jo odottikin. Hän oli väsyneiden matkalaisten onneksi löytänyt jo asemalta suihkun, jota saatoimme hyödyntää heti aamun alkajaisiksi ja itse asiassa viikon matkustamisen jälkeen oli mukava vaihteeksi nähdä uusi naama!
Vietiin laukut päiväksi säilytykseen ja lähdimme siitä sitten kaupungille. Päätimme aloittaa päivän etsimällä käsiimme noin 17 kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolell sijaitsevan epävirallisen Aasia- Eurooppa- raja kyltin, sillä virallinen 42 kilometrin päässä olevat kyltti olisi ollut liian kaukana. Löydettiin juna-asemalta uzbekistanilainen Azim, joka lopulta 1000 ruplalla suostui kuskaamaan meidät sinne ja takaisin. Eli siis noin 25 euroa kolmelta hengeltä 17+17 kilometriä, ihan ok! Lopulta homma ei mennyt ihan putkeen, ja useamman kerran pysähdyttyämme kysymään tietä, Azim oli ajanut meidät 42 kilometrin päähän viralliselle rajapyykille! Siellä sitten vesisateessa nautimme tunteesta, joka tulee mahdollisuudesta hyppiä maanosia halkovan rajapyykin yli: "Euroopassa --> Aasiassa --> Euroopassa --> Aasiassa" jne (kuva rajalta yläpuolella).. Azim ei koskaan ollut kyseisellä kyltillä käynyt joten hän innostui asiasta melkein enemmän kuin me matkalaiset yhteensä. Hänkin halusi kauheasti valokuvia, jotka lupasimme toimittaa hänelle sitten Pietariin palattuamme.
Tässä kohtaa meille vasta valkeni, että maailmasta todellakin löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat muuta kuin rahaa ja hyötynäkökohtia. Ajelimme takaisinpäin ja meidän sopimallamme 1000 ruplalla Azim tankkasi autonsa paluumatkan puolivälissä. Mietimme jo hiljaa mielessämme paljonkohan koko lysti kustantaa kun kerta ajelimme liki 100 kilometriä yhteensä, mutta ystävämme Azim päättikin hyvää hyvyyttään vielä kierrättää meitä Jekaterinburgin keskustassa esitellen kaikki päänähtävyydet. WAU! Hän myös opasti meille missä hänen poikansa ravintola on, siltä varalta että haluamme syödä halvalla hinnalla. Lisäksi vaihdoimme puhelinnumerot siltä varalta, että tarvitsisimme päivän aikana vielä taksikuskia, hän veisi meidät minne tahansa olisi tarvista.
Lopulta Azim jätti meidät Jekaterinburgin suurimman nähtävyyden, eli "Kirkko veren päällä"- katedraalin eteen (kuva yläpuolella). Jekaterinburgin suurin osa tunnetussa historian kulussa on verinen, sillä kaupunki on kuuluisa nimenomaan Romanov- suvun viimeisen tsaarin murhapaikkana. Jostain syystä itseeni teki yllättävän suuren vaikutuksen tuo kaksikerroksinen katedraali ja etenkin se hyvin tummaksi laitettu alempi kerros, jossa sijaitsivat kaikkien Romanovien muistomerkit. Heistä oli tehty pyhimyksiä, mikä ei mielestäni lainkaan haitannut menoa. Veti kuitenkin varsin hiljaiseksi miettiä kokonaisen perheen kohtaloa, kaippa nuo tiesivät että ennemmin tai myöhemmin loppu on tiedossa... Varsin hartaaksi vetää!
Postin ja postikorttien kautta löydettiin tämänkin kaupungin Lenin- patsas (kuva yläpuolella) ja tästä suuntasimmekin sitten jo lounaalle. Rafael jatkoi lounaan aikana yllättäneen raekuuron jälkeen Internet- kahvilaan suunnitellakseen taas jotain, ja me siitä sitten Karelin kanssa lähdimme kiertämään Jekaterinburgin kaupunkia. Geologisesta museosta löytyi alueelle tyypillisiä mineraaleja ja kivejä yllin kyllin ja täytyy sanoa, että Venäjä on todellakin rikas valtio luonnonvarallisesti. Usemman kilometrin kävelylenkin aikana sitten löysimme mm. kaupungin vesitornin ja muutaman katedraalin lisää. Lopulta päädyimme oikein tyylikkäseen kahvilaan kakkukahveille ennen kuin oli aika siirtyä ruokakaupan kautta taas juna-asemalle. Seuraava junamatka olisi 36 tuntia joten nuudeleita on oltava muutama pussi, jotta matkasta selviäisi. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla oltiin ajoissa juna-asemalla eikä tarvinnut juosta mihinkään, taivaallista!!!!!!!!
Päivä 7. Jossain matkalla Novosibirskin (kuva Novosibirskin juna-asemasta yläpuolella) ja Krasnojarskin välillä. Ja lämpötila junassa jossain 30 asteen hujakoilla... Kuvittelin etukäteen että junamatkailu olisi tuskallisempaa, mutta itse asiassa Venäjällä junamatkustaminen on varsin letkeä tapa päästä kaupungista toiseen. Siinä on aikaa itselle enemmän kuin ikinä. Saa lukea, kirjoittaa ja nukkua tai vaan tutustua kanssamatkustajiin, sekä nauttia niin paljon maisemista kuin vain jaksaa. Tällä junamatkalla pääsi oikeasti miettimään myös Venäjän laajuutta, sillä pieniä kyliä tulee junasta katsottuna vastaana aina aika-ajoin. Ne on yleensä rakennettu junaradan varrelle, ja useimmat talot näyttää siltä, että ne on sortumispisteessä, mutta silti ikkunasta kajastaa valo. Luulis, ettei kukaan halua asua kirjaimellisesti keskellä mitään, mutta nähtävästi on edelleen ihmisiä, jotka todellakin tulevat toimeen omillaan. Osa kylistä on kuolemaan päin, mutta on myös pikkukyliä, joissa lapset kirmaavat junan vieressä tai junan pysähtyessä tulevat tarjoamaan paikallisia tuotteita. Novosibirskin lähellä nähtiin matkalla taas pieniä nurmikkopaloja, mutta niitä kehuttuja suuria metsäpaloja ei vielä tässä vaiheessa matkaa ole tullut vastaan. Savun tuoksu ilmaantuu aina aika-ajoin junaan sisällekin, mutta mitään suuria paloja ei vain näy... sateet tainnut sammuttaa jo riehuneet palot!
Päivä 8. Saavuttiin paikallista aikaa 7.22 Krasnojarskin rautatieasemalle ja täytyy sanoa, että varsin hulppealla paikalla sijaitsee kyllä kyseinen kaupunki!!!! Kuitenkin ennen kuin lähdettiin kiertämään, päätettiin etsiä suihku, sillä muutama päivä 30 asteen junassa tekee kyllä tehtävänsä... Koko kaupungista oli valitettavasti lämmin vesi katkoksissa, joten kun sitten aseman VIP-salista löysimme suihkun, meidän ei ensin meinattu antaa käyttää sitä juuri tarjolla olleen kylmän veden vuoksi. Vakuutettuamme riittävän kauan, että pääasia että pääsemme suihkuun, saimme sitten lopultakin pyyhkeet ja RZD:n (Venäjän valtionrautateiden lyhenne) peseytymispaketin, jossa oli itse asiassa kaikki sheivausvälineistä hammasharjaan. Lisäksi suihkuhuone oli ehkä upein ikinä, sillä sieltä löytyi kaikki saunasta hierovaan suihkuun ja hierontapöytään... uuh!!!
Krasnojarkissa olikin sitten ehkä upein keli ikinä ja lämpöasteita oli heti aamusta 20. Käytiin aamupalalla viereisessä kämäkuppilassa ja sitten päätettiin suunnata paikalliseen luonnonpuistoon. Krasnojarsk sijaitsee kahden kukkulan tai pienen vuoriston välissä laaksossa ja kaupunkia halkoo Yenisey-joki. Aivan mieletön paikka!!! Lähdettiin ensi töiksemme siis kipuamaan sinne Stolb- luonnonpuiston huipulle jossa piti sijaita ensimmäinen Stolb eli luonnomuovaamia huikeita kivimuodostumia. Matkaa ylöspäin 7 kilometriä. Huh huh. Siinä sitten kiipeiltiin lämpötilan noustessa 36 asteeseen päivän aikana ja kiipeämistä kyllä riitti. Aivan mielettömän upeat maisemat täytyy sanoa ja parasta oli kun päästiin yhden kivirykelmän päälle josta avautui maisema koko upean metsän ylitse jonka takana häämötti Krasnojarskin kaupunki... Henkeäsalpaavaa!!!!
Kun sitten lopulta oltiin kävelty se 25 kilometriä luonnonpuistossa, päätettiin pikkuhiljaa palata takaisin keskustaan. Luonastuokion jälkeen siirryttiin kiertelemään tavallisempia nähtävyyksiä ja mm. Lenin- patsas löytyi tästäkin kaupungista. Lisäksi nähtiin paikallinen valtion puisto, rantapenkere (joka oli nuorison suosima hengauspaikka). Lopulta päätettiin vielä kiivetä kaupungin toisella puolella olevalle mäelle (yläpuolella kuva aiheesta), jonka korkeimmalla kohtaa on 10 ruplan seteliä koristava pieni kirkko. Maisemat olivat taas upeat ja vaikka portaat ylös olivatkin huonossa kunnossa, hikoilu oli taas kerran sen arvoista. Jos Krasnojarks kiinnostaa, wikipediasta löytyy muun muassa englanniksi varsin kattava esittely osoitteesta : http://en.wikipedia.org/wiki/Krasnojarsk. Vielä iltasuihku edelleen jääkylmässä vedessä rautatieasemalla ja sitten taas junamatka tiedossa kohti Irkutskia ja Baikal-järveä.
Mutta matka jatkuu taas seuraavassa jaksossa.... kohta päästään jo Baikal-järvelle asti... en malta odottaa!!! Terveisiä ja pysykää kanavalla......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti