Kun siitä Siperian reissusta selvittiin hengissä, niin eikun lisää vettä myllyyn. Jo bussimatkalla Saija soitteli IMOP:lta että koskas lähdetään viettämään Suskin viimeisen illan bileitä. Tiedossa olisi kuulemma yhden ranskalaistytön synttärit georgialaisessa ravintolassa sekä sitten erkaantuminen omaksi porukaksi juhlimaan. Itsehän olin aivan kuollut 24 tunnin matkustamisen jälkeen, mutta kuume vain laskuun buranalla ja kahvia riittävästi naamaan niin kyllä se siitä taas. Otettiin taksi Vasilin saarelle heti kun sain käytyä suihkussa ja etsittyä säädylliset vaatteet päälle. Koko lauma ihmisiä siellä georgialaisessa ravintolassa oli business- semesterillä opiskelleita eli itselleni lähes tuntemattomia ihmisiä. Tai siis kaikkien kasvothan tunnistin, mutta mitään ei oltu koskaan juteltu. Great. Olo oli muutenkin hyvin erikoinen, sillä 3 viikon poissaolo saa kenet tahansa tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi (kuinka kauheasti kerkiääkään tapahtumaan 3 viikossa!!!!!) ja lisäksi olin a
ivan seis kaiken matkustamisen jäljiltä. Aivoissa ei kauheasti informaatiota liikkunut, saatika että olisin osannut ihmisille kertoa jotain matkastani.
No, heti kun oltiin nautittu riittävästi (lue liikaa) georgialaisia herkkuja (tähän väliin mainittakoon, että georgialainen ruoka on yksi rasvaisimpia mitä ikinä olen kokeillut) ja kokeiltua kuivaa syntymäpäiväkakkua ”oi kun on hyvää”-ilme naamalla, me lähdettiin kohti Plosad’ Vosstanijaa… SP- baari oli meidän valinta illalle, sillä kukaan ei ollut halukas lähtemään ihan oikeasti bilettämään. Siellä sitten tilailtiin shampanskojea ja kaljaa ja jossain vaiheessa myös meidän konsulaatin tytöt liittyivät seuraan. Jossain vaiheessa pöytään ilmestyi oluttorni, josta sai itse täyttää lasiaan mielensä mukaan (me Suskin kanssa pitäydyttiin valitsemallamme sampanskoje- linjalla) ja eihän läksiäisissä, kuten tavallista on, kyyneleiltäkään vältytty. Oli kuitenkin kaikin puolin fantastinen ilta.
Seuraavana aamuna kampesin itseni ylös pyykkejä pesemään ja toimistoja kiertämään. Venäläiseen systeemiin kuuluu olennaisena osana toimistoissa juokseminen ja päätin kerrankin lähteä ajoissa liikkeelle. No, siinä sitten kiertelin ensin rekisteröintitoimiston, sillä meidät oli Siperian matkan varrella rekisteröity Kazaniin ja nyt uusi rekisteröinti Pietariin oli tarpeellinen. Sitten lähdin metsästämään allekirjoituksia ja arvosanoja Vedomost’- nimiseen paperiin, jonka täytettyään saisin sitten itse sertifikaatin, jossa lukisi kurssit, niiden arvosanat ja opintopisteet. Eihän siitä hommasta lopulta mitään tullut ja päivän saldoksi jäi se rekisteröintitoimisto. Ketään ei näkynyt missään ja päädyin vain kahvittelemaan. Kun mikään ei ottanut luonnistuakseen siirryin auttamaan Suskia pakkaamisessa.
Lopulta tuli hetki, jolloin piti kerätä ne kaikki pakatut tavarat kasaan (ette uskokaan kuinka paljon tavaraa kerkiää puolessa vuodessa shoppailemaan.....;) ja lähteä pimeällä taksilla kohti plosad vosstanijaa, josta Suomeen lähtevät bussit ja marsut Pietarissa lähtee. Sitä tavaraa oli itse asiassa niin paljon (meitä saattajiakin oli varmaan 10, joista 3 lähti mukaan vosstanijallekin) että jouduttiin ottamaan pari eri taksia, ja edes yhden taksin ylipuhuminen hommaan oli todella työlästä. Onneksi Suski oli fiksuna tyttönä varannu riittävästi aikaa tähän projektiin ja kun sitten lopulta päästiin kaikki sinne Vosstanijalle, niin saatiin heti lyödä kamat vaan isoon bussiin ja lähteä metsästämään jotain pientä purtavaa. Suunnattiin lasilliselle shampanskojea vielä ennen ku Suskin bussi lähti ja siinä sitten porukalla itkettiin enemmän ja vähemmän... Lähteminen on aina haikeeta, ja kun muut lähtee, on vielä haikeempaa... Suski, mulla on sua ikävä, toivottavasti nähdään pian <3
Tiistaina ilta jäi noin muuten lyhyeen, sillä seuraavana aamuna oli taasen tiedossa toimistossa juoksentelua. Olin muutenkin aivan rättiväsynyt hektisen paluuni jäljiltä, joten nukkuminen teki ihan hyvää ja aamulla sitten suurella inspiraatiolla lähdin taasen metsästämään niitä nimikirjoituksia siihen vedomost- nimiseen blankettiin.... Eihän se vielä tietenkään keskiviikkonakaan ihan loppuun asti tullut hoidettua, mutta keskiviikkona selvisi jo, että Venäjällä on vaihto-opiskelijana aivan turha ressata nimikirjoituksista ja arvosanoista. Itse sain keskiviikkona hoidettua Maailman talous- nimisen kurssin arvosanani kuntoon seuraavalla tavalla:
Uskallauduin IMOP:n dekanaattiin, jonka ei itse asiassa lainkaan pitäisi vastata minun vaihto-opiskeluistani, sillä olin Venäjällä kirjoilla oikeustieteellisessä tiedekunnassa... Noh, mitäpä tuosta murehtimaan, sillä olin päättänyt saada opintopisteet myös syksyllä (luvattomasti) istuneistani talouspuolen kursseista. Ajattelin tietenkin että homma tuottaisi kauheita ongelmia, mutta dekanaatissa selvitin tehokkuuteni puuskassa oikein sujuvasti mikä on ongelman nimi ja kysyin mistähän löytyisi kurssin vetänyt professori. No, sihteeri siinä hetken soiteltuaan ilmoitti että juuri kyseinen professori ei ole paikalla, mutta juttelepa vastaavassa tiedekunnassa opettavalle toiselle professorille, joka muuten sattuu olemaan kyseisen kurssin vetäneen proffan tytär. No, minäpä sitten menin tapaamaan kyseistä naishenkilöä, ja homma sujui kuin rasvattu. Esittelin asiani ja täti tomera alkoi siltä istumalta kaivaa kyseisen kurssin oppituntien määrää tietokoneeltaan. Ilmoitin etten tarvitse arvosanaa, mutta täti antoi tietenkin 5, venäläisen tavan mukaisesti. Ei tässä vielä mitään, mutta sydänkohtauksen sain sen jälkeen kun minulta kysyttiin riittääkö tälle kurssille tyypillinen opintopistemäärä vai tarvitsinko kenties enemmänkin oppitunteja kyseiseltä kurssilta? SIIS MITÄ? Ilmoitin, että kyllä ne ihan riittävät, sillä en ollut edes laskenut saavani näitä kursseja osaksi suoritettuja opintojani Venäjällä. JIHAA, homma ihan hanskassa.
Keskiviikko illaksi oli tiedossa teatteri-ilta Marinskissa, jossa näimme version kuuluisasta La Boheme:sta. Ilta oli kaikin puolin huikea, ja yksi hauskimmista osista tätä iltaa oli se, että baarimikkomme teatterissa muisti meidät jo kaikista edellisistä esityksistä. Toisesta shampanskoje kierroksesta eteenpäin saimme lisäksi aina kierroksen suklaatryffeleitä, ihan vain noin hyvän asiakkaan lisää... ei lainkaan huonosti ole tuo kultturellikaan puoli Pietarissa hoidettu... Iltaa jatkoimme paikallisessa Jajitso- baarissa siinä aivan Marinskin vieressä ja siellä nautimme shampanskojea ja krenkejä.... loppuilta oli erittäin rattoinen ja taisi huipentua mäkkäriin siinä sennajan kulmalla?
Torstaina yritin taas hoidella paperiasioita kuntoon, mutta valitettavasti IMOP:n dekanaatissa oli väärä sihteeri paikalla ja hän ei osannut minua asiassa avustaa... luulin jo jääneeni kiinni, mutta sainkin samalla loput ohjeet kansainvälisten asioiden toimistossa tämän sekoilun päätteeksi, joten homma oli sitä myöten hanskassa. Torstai oli Nellin viimeinen ilta Pietarissa ja päätimme panostaa käymällä viimeisillä susheilla Akademitseskajan kulmalla. Aah, miten mä tulenkaan kaipaamaan niitä jumalaisia sushi- ravintoloita joita Pietari on pullollaan.... Jos joku kaipaa hyvää liikeideaa niin se on kyl ehdottomasti tossa, käymää tutustumassa Dve Palotski- nimiseen ravintolaketjuun Pietarissa ja sitten vaan markkinoimaan sushia... <3 Ei oo mitään sen voittanutta ravintolaa Pietarissa!!!!
Perjantai valkeni aurinkoisena ja sain siinä sitten sujuvasti hoidettua sen viimeisenkin allekirjoituksen niihin talouspuolen kursseihin ja allekirjoittajana itse IMOP:n dekaani... aah... plop plop, plop plop, opintopisteiden tuloa ei voi estäää..... Heti tehokkaan aamun jälkeen kävin repimässä Saijan ja Boriksen ylös 301 ja suunnattiin siitä sitten kohti Tsarskoje Seloa, eli yhtä tsaariperheen kesäpalatseista noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pietarin keskustasta. Oli kyllä aivan huikea päiväretki! Me kierrettiin ensin palatsi opastetun kierroksen voimin ja sen jälkeen siirryttiin seikkailemaan sinne jumalattomaan puistoon sen järkyttävän ison palatsin ympärillä. Aurinko paistoi lämpimästi mikä paransi fiilistä entisestään, SUOSITTELEN!!!! Pistää kyllä miettimään, että mitä meidän sukupolvesta jää jäljelle... jotain sellaista mitä satojen vuosien päästä ihmiset jonottais katsomaan?? En meinaa keksiä mitään.....
Lauantaina sitten olikin tiedossa taas teatteria, mutta sitä ennen kävin Annan kanssa syömässä sushia. Aivan, jotenkin nostalgista, sillä Anna oli nimenomaan se, joka mua oli vastassa silloin kun saavuin Pietariin elokuun lopussa. Ympyrä sulkeutuu, ja siinä sitten shampanskojen ja sushin voimalla fiilisteltiin oikein kunnolla... Parannettiin maailmaa, vaihdettiin kuulumisia ja mietittiin mitä vuoden aikana on tapahtunut!! Hieno iltapäivä!
Ilalla vuorossa tosiaan oli Joutsenlampi, en edes muista monettako kertaa.... Näytös oli itse asiassa loppuunmyyty mutta kun tsekkiläisen Zuzanan kaveri oli perunut tulonsa, suostuin mukisematta lähtemään kertaamaan yhtä suosikkibaleteistani ja se kyllä kannatti. Tuttu baarimikkomme tarjosi jälleen kerran suklaatryffelit ja illasta kehkeytyi oikein hupaisa. Taisimme päätyä jälleen kerran Jajitsoon, mutta sitä ennen osui silmiin yksi illan kohokohdista. Nimittäin niin harvinaista kuin se onkin, tsaarinloosi oli varattu juuri tuona kyseisenä lauantaina. Pienessä päässäni mietin kuka kumma niin korkea-arvoinen vieras saattaisi tuona iltana olla Marinskissa, mutta koska ajattelin kyseisen henkilön olevan venäläinen, en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Samassa loosissa meidän kanssa istunut venäläinen yritti myös kiikaroida tuota arvovierasta, häntä kuitenkaan tunnistamatta. Ilman kiikareita en itse nähnyt tsaarinaitioon asti, mutta siellä istunut nainen oli ihan mielettömän tutun näköinen.... outoa!! Siinä sitten esityksen päätyttyä kirmasimme ulos ja kukapa muukaan sieltä tsaarinaitiosta poistuu kuin Paavo Lipponen!! Niinpä niin, arvovieraita Suomesta... Paavo ei valitettavasti päässyt kanssamme Jajitsoon jatkoille, sillä hänellä taisi olla tapaaminen esityksen jälkeen tanssijoiden kanssa.... Mutta hei, mikäs se numero oli siihen "melkein sukua julkkikselle"- radio-ohjelmaan olikaan?! ;)
Teatterista jatkettiin sitten matkaa kohti keskustaa, joka osoittautui mielenkiintoiseksi valinnaksi. Kyseinen lauantai 18.6 oli siis Venäjällä koulujenpäättymisviikonloppu jolle oli kerätty ohjelmaa laidasta laitaan. Itsehän en taaskaan ollut tietoinen Siperian matkani jäljiltä siitä mitä illaksi oli luvassa ja olin ajattelemattomasti pistänyt korkokengät jalkaan edes miettimättä vaihtokenkiä. Kuvittelin meidän olevan menossa ainoastaan teatteriin. En ole ikinä nähnyt Pietarin kaduilla niin paljoa porukkaa kuin tuona lauantaina…. Koulunpäättäjäisperinteeseen kuuluu punaisin lipuin varustettu purjelaiva, joka saapuu pitkin Nevaa kaupungin keskustaan ja käy kääntymässä Vasilinsaaren strelkalla huikean ilotulituksen saattelemana!! Se oli ehkä elämäni toiseksi paras ilotulitus heti syksyn Pietarhovissa nautitun ilotulituksen jälkeen! Varmaan biljoonia tai triljoonia paloi taivaan tuuliin, mutta katselijana tietenkin pakko sanoa että se oli sen arvoista. Punaiset purjeet hohtivat ilotulitusten loisteessa ja noh, henkeäsalpaavaa.
Eri juttu olikin sitten kotiinpääsy tuolloin yöllä. Kävimme naukkaamassa Frikadellit- nimisessä paikassa hieman aamuyöpalaa, tai oikeastaan Boris ja Saija haukkasivat, itse odottelin pääasiassa metron avautumista, jonka piti tapahtua poikkeuksellisesti jo klo. 04. Noh, aukesihan tuo metro, mutta kun ne 2-3 miljoonaa ihmistä yrittävät tunkeutua samaan aikaan metroon sisään, ei varmaan kauheasti mahdollisuuksia ole päästä sinne sisäänkään. Lisäksi Boris ja Saija kieltäytyivät edes yrittämästä joten itse päätin vetää vähän henkeä ja lähteä marssimaan kohti seuraavaa asemaa, eli Plosad Vosstanijaa. 1,3 kilometrin matkan jälkeen jalkani olivat varsin tunnottomat, mutta metroon ei enää tuossa kohtaa ollut jonoa. Pääsin metroon, jossa valitettavasti jouduin seisomaan koko matkan Akademitseskajalle, mutta pääsinpähän perille. Seuraavat puoli tuntia menikin sitten kylpyammeessa jalkoja hieroessa, mutta mitäpä tuosta, palautui niihin tunto sitten lopulta…
Sunnuntain vietinkin sitten varsin rauhallisissa merkeissä ja aloitin pakkaamisen lisäksi myös tuliaisten ostamisen. Mihinkään kovin suureen ei itselläni tässä vaiheessa ollut varaa, saatika tilaa matkalaukussa, mutta aina muutama pullo vodkaa ja pari matrjoskaa mahtuu mukaan. Osa päivästä kyllä meni ihan täysin nukkumiseen, sillä kotiinpaluu joskus aamu kuuden tienoilla oli ehkä vaatinut veronsa…
Valokuvat kyseisestä hektisestä viikosta ovat vielä hieman epäjärjestyksessä ja suurin osa kuvista on itse asiassa Boriksella Prahassa, joten niitä en tällä kertaa tähän tekstiin lisää. Mutta suosittelen kaikkia lukemaan vielä seuraavan merkinnän joka kertoo viimeisestä viikostani Pietarissa… jos tämä merkintä tuntuu hektiseltä niin sitä on myös seuraava…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti