Jahas, nyt on sitten melkein päästy sinne viimeiselle viikolle. Tai itse asiassa nyt ollaan suurin piirtein sunnuntain 19.6 ja maanantaina 20.6 välisessä yössä. Nimittäin, heti viikon aluksi osui Saijan synttärit. Boris soitti joskus puolenyön tienoilla, että voisin tulla alas/ulos nauttimaan maljaa synttärisankarin kunniaksi. No mikäpä tuossa, olinkin siinä jo tehokkaasti pakkaillut illan, ja siivonnut siinä sivussa, joten ei ongelmaa. Pistin lämpimämpää vaatetta niskaan ja suuntasin IMOP:n portaille jossa juhlakansaa oli kertynyt jo muitakin. Kohotimme maljan, ja itse asiassa totesin olevani aivan turhan selvä, sillä muut olivat kerenneet nauttimaan raikkaasti ulkoilmasta nesteytyksestä jo hieman pidempään. Hommahan meni varsin ”iloiseksi” syntymäpäiväsankarin alkaessa pohtimaan aivan turhan vakavia asioita sekä päivittelemään ikäänsä…. Päädyimme melkein ajoissa nukkumaan…
Maanantaiaamuna tilanne oli jo paljon parempi. Itse hoidin viimeiset allekirjoitukset kasaan ja toimitin samalla vähän papereita oikeisiin toimistoihin. IMOP:n business- semesterin opiskelijat saavat kaikki paperinsa valmiiksi täytettyinä, yksittäisten vaihtareiden täytyy itse juosta hoitamassa kaikki paperityöt. Noh, hauskaahan se lopulta oli kun oppi mitenkä asiat kuuluu hoitaa. Rasia suklaata mukaan ja positiivinen kehuva asenne, niin mikäpä siinä allekirjoituksia kerätessä…. ;)
Puolelta päivältä suuntasimme Annan kanssa shoppailemaan Galleriaan. Jostain syystä siellä hurahtikin koko päivä, sillä olin Akademitseskajalla takaisin vasta 18 aikoihin. Nautimme salaatti-keitto-lounaan Shokoladnitsassa, jonka jälkeen vielä jatkoimme kauppojen kiertelyä. Itselleni mukaan tarttuivat ainakin pari persikan värisiä kenkiä, jotka ovat muuten yksi parhaista ostoksistani koko vuoden aikana ;) Illalla oli tarkoituksena sitten lähteä juhlistamaan synttärisankaria keskustaan ja haettiinkin sitten konsulaatintytöt tuolta Tserneshevskajalta ja lähdettiin käppäilemään kohti Mama Roma:a, joka on italialainen ruokaketju Pietarissa. Taisi olla ensimmäisiä varsin sivistyneitä iltoja Pietarissa tolla porukalla koko viimeisen puolen vuoden aikana. Nautittiin siinä 2-3 ruokalajin ateriat viineineen ja oli aivan mielettömän hauskaa. Päästiin kotiinkin vielä ennen siltojen avautumista.. Huikea ilta kaiken kaikkiaan ja synttäritkin päättyivät iloisiin tunnelmiin alun kriisistä huolimatta! 24 tuntiin mahtuu yllättävän paljon….
Tiistaina oli jälleen kerran (monessako toimistossa sitä kerkiääkään juoksemaan viikon aikana, ja montako kertaa samassa toimistossa?!) aamusta aika kiertää, kappas kummaa, toimistoja. Olimme edellisen yön taksimatkan aikana päättäneet suunnata heti aamusta ihastelemaan Auroraa, joka huhun mukaan suljetaan lopullisesti lähiaikoina, mikä pisti vipinää meidänkin kinttuihimme. Aurora oli Venäjän keisarillisen laivaston Pallada-luokan panssariristeilijä, joka näytteli suurta roolia vuoden 1917 vallankumouksessa. Lokakuun vallankumouksessa nimittäin juuri Auroralta ammuttiin lähtölaukaus joka toimi merkkinä Talvipalatsin valtauksen aloittamiselle. Aurora on edelleen yksi vallankumouksen symboleista.
Auroralta siirryimme kahville Pietari-Paavalin linnoituksen kupeessa olevaan näköalaravintolaan, jossa totesimme olevamme liian väsyneitä kiertämään enää mitään turistikohteita. Itse kävin ostamassa kotimatkalla viimeiset tuliaiset, jonka jälkeen lähdimme valmistautumaan iltaa varten. Tiedossa oli limusiiniajelu ympäri Pietarin katuja, viimeisen kerran! Aah, mitä kaikkea voikaan harrastaa vain verukkeella ”vielä viimeisen kerran”. Joka tapauksessa illasta muodostui oikein rattoisa, ja poikkeuksellisesti suuntasimme lähes puolella porukasta kotiin viimeisellä metrolla univelkojen vuoksi. Ilta oli kaikin puolin upea, ja hengasimme pääasiassa Boriksen, Saijan ja Annan kanssa limusiini peräosassa omia kekkereitä pitäen.
Keskiviikon ohjelmaan kuuluikin sitten sujuvasti menneen illan jälkeen hieman vielä shoppailua ja viimeiset sushi-treffit vaihdon aikana. Olimme Miian kanssa sopineet suuntaavamme sushille Jamamotoon Akademitseskajalle, jossa aina 16 asti saa 50% alennuksen kaikista ruuista ja juomista. Aah, se olikin oikea kruunu, sillä sushit tarjoiltiin mielettömän upealta laivan muotoiselta tarjottimelta, ja niihin oli selkeästi panostettu vielä normaalia enemmän. Aivan fantastinen sushi kruunu mun vaihtovuodelleni. Tämän jälkeen viimeiset venäläisen kirjallisuuden klassikot Bukvalista mukaan ja eikun tavaroita pakkaamaan.
Keskiviikkoiltana 301, jossa oli siinä kohtaa jäljellä ainoat 3-kerroksen vaihtarit piti läksiäisbileet, joihin oli käsketty aivan käsittämättömän paljon porukkaa huoneiden kapasiteettiin nähden, mutta meinigillä kyllä sopu tilaa- antaa mentiin sinne 23 asti. Kyseinen kerrosvahti oli lahjottu kukkasin ja suklain jo ajoissa samaisena päivänä ja tarjoilujakin paikalla oli varsin runsaasti. Vanhoista vaihtareista Markus oli palannut Pietariin joten iltaan mahtui myös iloisia jälleennäkemisiä, mikä toisaalta muistutti taas kerran ajatuksesta, jossa ympyrä tavallaan sulkeutuu. Yksi aika on takanapäin ja suuntana taas aivan uudet kujeet. Haikea oli fiilis, vaikka en tainnutkaan vielä aivan tajuta kuinka lähellä lähtö oikeasti olikaan. Iltaa jatkoimme IMOP:n pihalla, jossa oli aivan valtaisasti porukkaa. Hieno ilta kaikin puolin, ja lopulta paikalla olivat vain meidän pieni sisäpiirijengimme, jonka voimin joskus 03- aikoihin lähdettiin nukkumaan.
Torstai oli se H-hetki, jolloin mun oli tarkoitus poistua rajan yli takaisin koti-Suomeen. Aamuohjelmaan kuului viimeisen hetken toimistossa juoksemiset, avainten luovuttamiset ja viime hetken paniikkipakkaamiset. Ei silti, jätin Pietariin kuitenkin julisteeni ja mm. UrOksen tyttökalenterin, joita onneksi löytyi toinen kappale kotikotoolta… Olimme sopineet, että Boris ja Saija lähtisivät mukaan saattamaan ja auttamaan tavaroiden kanssa (niitä tavaroita oli itse kullekin sitten kertynyt hieman enemmän kuin oli tarkoitus) ja siinä 12 maissa meninkin herättelemään kyseistä pariskunta 301:stä. Taksi saapui paikalle klo. 13 jolloin itse vielä aloitin halailemaan ihmisiä. Matkaan päästiin 13.15 ja se olikin melkein koitua viimeiseksi matkaksi. Nimittäin kyseinen taksikuski oli aivan päästään viallinen ja ajoi kuin hullu. Hengissä selvittiin kuitenkin asemalle asti, jossa päädyimme istumaan Ekspress- saliin sillä matkatavaroita sinne ei voinut jättää valvomatta.
Lopulta Boris joutui ensimmäisenä lähtemään hoitamaan omia asioitaan IMOP:n toimistoille. Saijakin poistui ennen junan saapumista. Siinä me sitten istuttiin Annan kanssa, aivan kuin silloin mun saapuessa. Ympyrä todellakin sulkeutuu. Saatiin tavarat junaan ja siinä me sitten vielä halailtiin. Epätodellisen tuntuinen ajatus etten muka koskaan tulis uudestaan tai että vaihto olis jotenkin loppumassa. En tainnut asiaa aivan tajuta vielä tossa kohtaa. En edes junamatkan aikana oikeastaan, vaikka odotinkin jo kotiinpääsyä ja kaikkien suomalaisten kavereiden näkemistä. Viimekerrasta oli kuitenkin jo 3-4 kuukautta, joidenkin kohdalla vuosikin…
Tullipojatkin taisivat olla juhannustuulella sillä kukaan ei kysynyt Suomen puolella paljonko vodkaa mulla on mukana. Piruvie, kerrankin olisin voinut tuoda ekstraa, enkä tuonut. Suomen puolella alkoi satamaan ja sade muuttui rankaksi juuri Lahden kohdalla. Venäläinen konduktööri lopulta autteli mua heittelemään Lahdessa tavarat (ja mut) ulos junasta ja äiti odotti mua siinä asemalaiturilla. Siitä sitten vaan kaikki romut auton kyytiin ja kohti Pälkänettä. Se rauha, luonto ja kaatosade, joka muuttui lopulta tihkuksi Lahdesta poispäin ajettaessa. En muistanutkaan, että Suomi on NIIN rauhallinen ja hiljainen…
Kotona ei oikeastaan mikään ollut muuttunut. Sama rauha, poni höristeli keskellä pihaa meidän saapuessa ja kissat kehräs siinä ovenpielessä. Vuosi ei taidakaan olla ihan niin pitkä aika kun kuvittelin Venäjälle lähtiessäni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti