Retki Suomeen

Jahas, nyt sitä on sitten käyty Suomessa ja nautittu taas kauniin maan ihanasta rauhasta. Kyllä sitä vaan suomalaisena (lue maalalisena) nauttii, kun saa lähteä lenkille luonnon rauhaan ja katsella kuinka täysikuu nousee tummaa taivasta vasten tähtien tuikkiessa taivaalla. Ja kuinka kliseeltä tuo kuulostaakin, niin itse ainakin tiedän jo eläväni lastensadussa, sillä ainakin Pälkäneellä kevättalvenillat ovat juurikin noin kauniita!

Sain siis nautiskella Suomen reissuni aikana paitsi maaseudun rauhasta, niin retken varrelle osuivat myös LEX:n puolivuosisataa-juhlat, joita oli juhlimassa lähes 1000 henkeä! WAU! Turun messu- ja kongressikeskus oli laitettu hienoon kuntoon ja pöydän kattauksetkin olivat kerrassaan upeat. Lisäksi ruoka oli kerrassaan suussasulavaa, ja seura mitä mainiointa. Ei siis mitään valittamista, ei kerrassaan mitään! Kaikki olivat laittautuneet parhaimpiinsa ja itsekin sai tuntea ainakin hetkellisesti olevansa prinsessa, voiko sitä enempää toivoakaan? Laitan valokuvia kun ensin saan jostain niitä pöllittyä, oma kamerani oli nimittäin matkatavaroiden joukossa eikä päässyt lainkaan mukaan juhlahumuun... kattauksesta on kuitenkin kuva alla...

Turun reissu ei siis ollut paria päivää pidempi ja lauantaina palasin taas Pälkäneelle jossa oli tiedossa hauska ilta Laitikkalan Mäkipäässä, sekä matkakuulumisten vaihtelua vanhempieni kanssa. Meitä oli koko perhe taas koolla viikonloppuna ja nautin täysin rinnoin tästä laatuajasta. Oman lisänsä päiviin tuovat tietenkin kissani, joista on kyllä niin paljon iloa, että melkein meinasin piilottaa ne matkalaukkuuni ja tuoda mukanani tänne Pietariin. Mutta eiväthän ne tietenkään neljän seinän sisällä viihtyisi, kun ovat suurempaan tilaan tottuneet.... jäivät sitten kissat pakkaamatta...

Maanantaina matkatessani kohti Pietaria oli vihdoinkin niin valosaa, että näki ulos junanikkunoista. Koko Suomen ja Venäjän välinen raja on autiotaloja ja -tönöjä pullollaan, ja osa niistä paloi viime kesän metsäpaloissa karrelle. Suorastaan sydäntä särkee katsella, kuinka upeita vanhoja tiloja on jäänyt tyhjyyteen yksin nököttämään sodan jälkeen. Osa vanhoista suomalaiskylistä on uudelleenasutettu ja joukosta erottaa kyllä onko talo rakennettu jo "Suomen aikana" vai vasta myöhemmin. Mihin kiinnitin myös huomiota oli se, että kesän metsäpalot siis tosiaankin riehuivat vain Venäjällä. Suomen puolella ei ollut ainuttakaan karrelle palanutta puuta tai pensasta, mutta kun juna ylitti rajan, oli monet koivut valkoisia vain latvoistaan... Runko oli mustaksi palanut puolentoista metrin korkeudelle...

Myös Viipuri pisti tällä kertaa miettimään vähän normaalia enemmän. Usein junalla matkatessa nukahdan heti Suomen viranomaistarkastusten jälkeen, mutta tällä kertaa suorastaan pakotin itseni valvomaan koko matkan. Ehkä tässä on jo jotain viime hetken paniikkia, mutta ei taida kovin montaa junareissua olla enää tiedossa tälle vaihdolle. No joka tapauksessa mitä todella toivoisin, olisi mahdollisuus nähdä Viipuri täydessä loistossaan ennen vuotta 1939. Viipuri oli kuitenkin Suomen toiseksi suurin kaupunki ennen talvisotaa monikansallisine ja kulttuurisine vaikutteineen. En tällä kommentilla halua mitenkään tehdä politiikkaa tai kierrellä veistä kenenkään haavoissa, sillä oma mielenkiintoni elää puhtaasta tiedonjanosta. Nykyinen Viipuri on kuitenkin osa Venäjää ja siten vanhoista rakennuksista ja muistoista huolimatta jo nykyään venäläinen kaupunki. Tunnelma on varmasti eri kuin reilut 70 vuotta sitten ja tämän vuoksi olisikin mielenkiintoista päästä ajassa taaksepäin jotta voisi tosissaan verrata mikä on muuttunut vuosien saatossa.

Paluu asuntolaan ei koskaan ole ihan kivuton omassa huoneessa ja rauhassa vietetyn viikon jälkeen. Oma kämppikseni on varsinainen lukutoukka ja hän tuntuu olevan aina (24/7) vain kotona opiskelemassa. Itse elin toivossa, että hän olisi yrittänyt myös parantaa kevätinfluenssansa ennen paluutani jottei tarvitsisi pelätä uutta tartuntaa, mutta toisin kävi. Onneksi nyt vielä olen välttänyt uuden sairauskierteen, varsinkin kun tuntuu ettei vanhastakaan ole vielä päästy eroon. Liekö venäläinen influenssa jotenkin vahvempi suomalaiseen verrattuna, ainakin kauan se tuntuu jaksavan kukkoilla...

Huomenna illalla on tiedossa viikonlopun mittainen muutto hostelliin sillä ihanaiseni Anna ja Saara ovat tulossa Suomesta viettämään viikonloppua tänne Pietariin. Tarkoituksena on juhlia Saaran kaikkien perusteiden kurssien läpäisyä, sekä tietty nauttia muutenkin yhdessäolosta ja Pietarin tarjonnasta. Odotan jo innolla, tulkaa pian tytöt!!! ;)

Mutta näillä eväillä tällä kertaa! Ensi jaksossa varmaan jännitetään jo Novgorodin seminaaria ja arvotaan sopivaa ehdokasta eduskuntavaaleja varten. En olekaan koskaan aiemmin äänestänyt ulkomailla joten tiedossa on varmasti taas uusi, jännittävääkin jännittävämpi kokemus :) Aurinkoista maaliskuun loppua kaikille!

Laskiainen, Naistenpäivä, Johannan synttärit... jne...

Mennäänpä nyt samantien asiaan, koska kerrottavaa on taas tuhottoman paljon ja aika kortilla. Stoori alkaa laskiaissunnuntaista eli Масленица:sta. Jos en vielä ole kertonut niin koko laskiaissunnuntaihin (ja itse asiassa vielä laskiaistiistaihin asti) ulottuvana ajanjaksona täälä Venäjällä on perinteihin kuuluvaa syödä paljon blinejä, eli siis niitä suomalaisillekin tuttuja lettuja. Ennen laskiaissunnuntaita on perinteistä että tiettynä päivänä anoppi kutsuu siis mieskokelaan tyttärensä kanssa käymään ja tarjolla on yllättäen blinejä. Seuraavana päivänä vuoroin-vieraissa-taktiikkaa hyödyntäen poika kutsuu tytön oman äitinsä luokse syömään, ooh mikä yllätys, blinejä. Tämä lettukestirupeama siis kulminoituu etenkin laskiaissunnuntaihin jolloin laskiaista juhlitaan eri puolilla Venäjää juhlien, pahoja henkiä eräänlaisen nuken muodossa polttaen ja noh, ystävien kanssa yhdessä hauskaa pitäen.

Itse vietin siis laskiaissunnuntai-illan Marinskissa Pähkinänsärkijää katsoen. Esitys oli pettymys sillä koko ensimmäinen puoliaika oli jotenkin kovin epätanssillista ja itse Pähkinänsärkijän olisi mielestäni pitänyt hehkua jo tässä vaiheessa. Mihailovskin esityksessä Pähkinänsärkijä oli niin aidon oloinen puunukke, että täytyy myöntää että elämäni ensimmäistä kertaa petyin Marinskin niin kehuttuun balettitarjontaan. Ja kyseessä oli vielä kaiken lisäksi yksi suosikkibaleteistani.

Sunnuntaina päästyämme Rafaelin kanssa takaisin Marinskista löysimme, yllättäen, bileet käynnissä kolmannesta ja myös viidennestä kerroksesta. Itse päädyin kolmanteen kerrokseen ja suhteellisen tehokkaan ylipuhumisen jälkeen vaihdoin viidessä minuutissa vaatetusta verkkareista farkkuihin ja suuntasimme kuka-tietää-missä-lie- sijaitsevalla klubille joka osoittautui aikamoiseksi bilemestaksi. Ilta oli aivan fantastinen ja sain tanssia pitkästä aikaa baarissa sieluni kyllyydestä. Erityiskiitokset tästä illasta ansaitsevat Saija ja etenkin Boris, joka jaksoi tanssia kanssani koko illan. Oli huippua!

Maanantai 7.3 oli siis myöskin vapaapäivä, sillä tiistaille osuvaa naistenpäivää edeltäväksi yhdeksi päiväksi on turha mennä töihin tai opiskelemaan. Käytimme maanantain Saijan kanssa Galerijaa kierrellen, sushia syöden ja kruunasimme illan suklaakakuilla ja täydellisellä kahvinautinnolla Suklaakahvilassa. Wau! Loistavaa kertakaikkiaan!! Osa porukasta lähti siis tiistainakin ulos, itse en inspiroitunut asiasta niin paljoa, jotta olisin jaksanut liittyä vodkahuuruisen porukan kaveriksi baariin. Sen aikaa ku Saijan kanssa nautimme herkkuja keskustassa, muut olivat panostaneet nesteytykseen ja siis palatessamme ihmismassa etenkin 3.kerroksessa oli joo niin hyvissä, jotta kiriminen ei olisi enää tuossa vaiheessa onnistunut. Mutta baari-ilta oli kuulemma ollut monella tapaa säkenöivä......

Tiistai 8.3 oli siis KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ ja venäläisittäin kyseessä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapyhistä ja tottakai, kansallinen vapaapäivä. Itse sain ensimmäisen ruusuni heti aamu 11 aikoihin ja täällä miehet kyllä todellakin muistavat naisia naistenpäivinä. Taas yksi piirre josta suomalaismiehet voisivat ottaa mallia. Itse päivän ohjelmaan kuului jälleen kerran ilta Marinskissa ja vuorossa oli Carmen- ooppera Boriksen ja Saijan kanssa. Pettymys oli jälleen kerran aikamoinen sillä orkesteri ei aivan ollut yhtä laulajien kanssa ja Carmen, siis itse Carmen, oli tuhottoman vaisu. Sivurooleissa laulaneetkin naiset olisivat sopineet Carmeniksi paremmin, sillä kyllä päätähden kuuluisi väkisinkin varastaa sitä huomiota itseensä. No, nautimme kuitenkin 4 ½ tuntisen spektaakkelin aikana muutaman lasillisen venäläistä kuohujuomaa ja kuten ennustimme, esitys parani loppua kohden.... Illasta tuli kuitenkin varsin hohdokas ja seura oli erinomaista! Yksi loistava ilta taas kirjattavaksi muistojen kirjaa <3

Itse loppuviikolla ei sitten ennen perjantaita tapahtunut niin kovin suuria ja ihmeellisiä asioita. Päätimme torstaina Christofferin kanssa yllättää Johanna hänen syntymäpäivänään. Minä ostin kakun ja shampanskojea, Christoffer puolestaan hommasi tequilaa, partyhattuja, serpentiiniä ja niitä sellaisia puhallettavia pikkupaperitorvia. Juhlat olivat varsin rauhalliset, mutta yllätys oli ainakin onnistunut. Pääsimme myös muistelemaan muutamia viime lukuvuoden onnistuneita synttreitä ja melkein iski haikeus muistellessa ensimmäistä lukukautta.

Perjantaina olikin sitten luvassa limusiiniajelua synttäreiden kunniaksi. 21-24 vietimme limusiinissa kuohujuomasta ja paikallisista nähtävyyksistä nauttien ja tämän jälkeen suuntasimme porukalla Rossi's Club:lle juhlimaan. Paikalla oli jälleen kerran aivan loistava bändi, strippari ja sopivasti mielenkiintoisia ihmisiä. Varsin hupaisa ilta kaiken kaikkiaan, vaikka kyllä se ensimmäinen limusiiniajelu aikoinaan taitaa lyödä tuon 5? ajelun jo laudalta. Mutta kiitokset kaikille osanottajille, ole varsin mielenkiintoinen ilta!

Nyt onkin sitten jo maanantai ja itse odottelen jo kuin kuuta nousevaa omaa retkeäni Suomen kamaralle heti keskiviikkoaamuna. Huomenna on vielä tiedossa työpäivä ja pakkaamista, mutta olen jo pari päivää ollut ihan valmis ylittämään rajan ja ottamaan hieman taas etäisyyttä tähän asuntolatouhuun. Uudet vaihtarit ovat nyt siinä tilanteessa missä itse olin puoli vuotta sitten ja vaikka tavallaan onkin hauskaa seurata toistona samaa kuin itselle tapahtui viime syksynä, alkaa sitä jo kaipaamaan jotain uutta ja ihmeellistä omaa vaihtoansa silmällä pitäen. Katsotaan mitä kevät vielä tuo tullessaan, mutta pikkuhiljaa tarvitsisi päättää ne kevään matkakohteet ja alkaa varailemaan lippuja. Tiedossa on ainakin Moskova, Viipuri, Trans-Siperia ja Novgorodin seminaari. Itse haluaisin vielä päästä käymään omassa haaveideni kaupungissa, Kazanissa... katsotaan toteutuuko tuo haave vielä tämän vaihdon aikana....

Mutta täältä tullaan LEX:n 50-W Vuosijuhlat!!! En malta odottaa! ;)

Vierailevina tähtinä rakkaat vanhempani

Nyt on sitten omat vanhempanikin nähneet Pietarin! Sää ei ehkä lumikuurojen vuoksi aivan suosinut ja lauantaina olisi kumisaappaat olleet kyllä tarpeen keskustan pienissä sohjojärvissä tallustaessa, mutta muuten reissu oli varsin onnistunut ja vauhdikas. Kävimme Eremitaasissa, Iisakin kirkossa ja Kazanin tuomiokirkossa jonka lisäksi perjantai-iltana nautimme Marinskin tasokkaasta balettiohjelmistossa Tuhkimon merkeissä (oli muuten aivan loistava baletti ja erityisesti pisteet esityksen äitipuolelle ja prinssille jotka hoitivat roolisuorituksensa paremmin kuin loistokkaasti). Kaiken kaikkiaan hieno pidennetty viikonloppu. Terveisiä paljon kotiin, oli ihana ku pääsitte käymään. <3

Nyt onkin sitten menossa oikein kunnon lomaputki, sillä seuraavan kerran luentoja on tiedossa vasta keskiviikkona. Kansainvälinen naistenpäivä on Venäjällä erittäin suuri juhla jonka vuoksi myös maanantai on annettu vapaaksi. Tarkoituksena olisi huomenna suunnata johonkin museoon ja tiistai-illaksi on tiedossa Carmen- ooppera, jälleen kerran Marinskissa. Olen jo saanut varsinaisen kulttuuri-ihmisen maineen sillä olen tänäänkin suuntaamassa Marinskiin, tällä kertaa katsomaan Pähkinänsärkijää... Odotukset ovat todella korkealla!!!

Aika tuntuu lentävän tällä hetkellä aivan siivillä. Tekemistä on aivan hirvittävästi niin opiskelun kuin yksityiselämänkin puitteissa ja viikot lentävät ohi ihan kuin silmissä vilistäen. Suorastaan harmittaa ettei päiviin saa rukattua lisää aikaa jollain ihmekoneella. Tänäänkin ihanan rauhallisen aamun jälkeen päivä kului pääasiassa pyykkejä pesten ja huonetta siivoten. Lisäksi ensi viikoksi on luettavana Puskinin Patarouva- teksti, ja vajaa sata sivua oikeushistoriaa joten aika ei käy pitkäksi näiden vapaa päivienkään aikana. Lisäksi tarkoituksena olisi keretä shoppailemaan huomenissa heti museon ja sushi-lounaan jälkeen.... Onneksi ei aika käy pitkäksi ;)

Mutta aurinkoisia kevätterveisiä jälleen kerran täältä Pietarista, eiköhän siitä lumimoskastakin pian päästä eroon!!

p.s. Suosittelen kaikille Pietarin matkalijoille Terrassa- nimistä ravintolaa jonka kattoterassilta on näkymät yli Kazanin tuomiokirkon. Varsin viihtyisä, tyylikäs ja nuorekaskin ravintola aivan ydinkeskustassa!

kulttuuri-iloittelua ;)

Ja taas kerkesi kuukausi vaihtumaan ja tuntuu jo nyt siltä ettei aika täälä Venäjällä tuu koskaan riittään siihen kaikkeen mitä tämä maa tarjoaa... Tänään olin ajatellut keretä hoitamaan rästihommia, mutta koska aamulla meidän eläväinen oikeushistorian opettaja oli päättänyt viedä luokkansa seminaarin sijasta Eremitaasin, niin siitäkös me sitten luennon jälkeen lähdettinkin taidetta tutkimaan ex-temporee... Tähän kaikkeen oli siis syynä juuri suoraan Espanjasta tulleet taideteokset joista on tällä hetkellä Eremitaasissa väliaikainen näyttely... jos et pääse Madridiin, tule Pietariin ;)

No mutta ajassa vähän taaksepäin. Viime torstaina mulle tosiaan muutti uusi kämppis ja nyt näin, liki viikon huikean pitkällä kokemuksella voin jo todeta että Iranilainen kämppikseni on varsin mainio tapaus. Hän on oikein nauravainen ja iältään 26-vuotias neitokainen, jonka kanssa varsinkin iltaisin käymme pitkiäkin juttutuokioita. Ajattelin ensiksi että kultturitaustasta johtuvat erot voisivat olla todellakin hankalia, mutta itse asiassa melkein tuntuu helpommalta kuin syksy itävaltalaisen kanssa. Susan on erittäin miellyttävä ja sopeutuvainen ja toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa. Tuskinpa niitä nyt tästä ihan heti kerkiää kehittymäänkään kun itselläni on tiedossa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi niin kauheasti kaikkea etten taida keretä kun yöllä nukkumassa käymään täälä kämpillä....

Lauantaina olimme oikein fantastisella porukalla Rossi's Club:lla ja siis ihana ystävättäreni Jaana oli saapunut ilahduttamaan meitä tänne Pietariin.. oli aivan mahtava ilta, kiitokset ja terveiset Jaanalle Suomeen. Lisäksi pääsimme vaihtamaan ajatuksia rikkaan venäläismiehen kanssa joka tarjosi köyhille opiskelijoille koko illan (me tietty epäiltiin että se on joku mafiapomo tmv.), mies- ja naisstripparit jotka vetivät tunnin välein show:n kumpainenkin (oli muuten ensimmäiset oikeat stripparit jotka näin täällä Pietarissa) ja lisäksi 50-luvun rockia soittava cover-bändi ja ok tanssimusa kruunasivat illan. Nukkumaan pääsin lopulta aamu yhdeksältä mäkkäri-aamupalan ja muutaman syvällisen ja pitkän keskustelun jälkeen... Huippuilta siis kaiken kaikkiaan!

Neljän tunnin yö/päiväunien jälkeen sitten olikin aika suunnata keskustaa kohti. Miian kanssa oli tarkoitus mennä syömään ja sirkukseen ja eksyimmekin jälleen kerran lempisushimestaani Dve palotskiin, jossa nautimme täydellisen lounaan ennen iltapäivän sirkusta. Wau!! Ette kyllä ikinä usko kuinka huikea show se oli! Jos oli viimeksi mahtava esitys niin tämänkertainen oli moninverroin parempi. Näyttämöllä oli leijonia, tiikereitä, norsuja, pikkukoiria ja lisäksi esitykseen kuului aivan huikeaa akrobatiaa, jonglöörausta ja pellehupailua.... LOISTAVAA KERRASSAAN!!! Laitan kuvia joskus myöhemmin koska näin kuuden maissa internet-yhteys täällä asuntolassa ei oikein koskaan toimi....

Maanantaina olinkin sitten töissä kouluttautumassa venäjän uudistuneen kansalaiskodeksin saloihin ja auta armias kuinka paljon sitä muutostietoutta tulikin. Tiistaina sain onneksi aiheesta 50- sivun kevyen paketin iltalukemista, jotta eiköhän musta vielä tule venäläisen oikeuden asiantuntija ;) Tiistaina töissä oli jälleen kerran mielenkiintoista uutta materiaalia ja työpöydälleni oli myös jätetty maanantain lehti, jossa oli artikkeli Helsingin katujen lumipuhtaanapidosta... ihania työkavereita!!!

Tiistaina sain hommattua myös itselleni, Saijalle ja Borikselle (molemmat uusia vaihtareita, Boris Slovakiasta, ja Saija, kuten nimestä saattaa päätellä, Suomesta) liput naistenpäivän Marinskin iltaoopperaan ja tiedossa on siis varmasti huikea esitys Carmenista. Tälle ja ensi viikolle onkin tiedossa kulttuuria oikein yllinkyllin sillä perjantaina olemme menossa Marinskiin katsomaan Tuhkimo-balettia, sunnuntaina Pähkinänsärkijää ja siis ensi tiistaina (huomioikaa muuten että kansainvälinen naistenpäivä on Venäjällä kansallinen juhlapyhä eli siis vapaa) Carmenia. Mitenhän ikinä selviän Suomessa ilman tällaista kulttuurin määrää?!

Huomionarvoisena loppukommenttina voin kertoa, että elämä täällä Pietarissa on asettunut nyt sellaisille raiteille että nykyään jo lähes haaveilen palaavani tänne tai ylipäänsä Venäjälle vielä töihin. Syksyllä kun en vielä voinut keskustella ihmisten kanssa sujuvasti, tuntui jotenkin niin ahdistavalta, tai sanotaanko ärsyttävältä kun joutui itselleni epänormaaliin tapaan olemaan hiljaa. Mutta nyt kun elämä täällä on järjestyksessä kielitaito mukaan lukien, on Pietari kaikessa komeudessaan varsin houkutteleva kohde. Katsotaan viekö tie vielä joskus takaisin tänne ku lopulta pääsin sisään täkäläiseen maailmaan... ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä ja keväänodotusta sinne rajan sille puolelle!!!