Ja taas kerkesi kuukausi vaihtumaan ja tuntuu jo nyt siltä ettei aika täälä Venäjällä tuu koskaan riittään siihen kaikkeen mitä tämä maa tarjoaa... Tänään olin ajatellut keretä hoitamaan rästihommia, mutta koska aamulla meidän eläväinen oikeushistorian opettaja oli päättänyt viedä luokkansa seminaarin sijasta Eremitaasin, niin siitäkös me sitten luennon jälkeen lähdettinkin taidetta tutkimaan ex-temporee... Tähän kaikkeen oli siis syynä juuri suoraan Espanjasta tulleet taideteokset joista on tällä hetkellä Eremitaasissa väliaikainen näyttely... jos et pääse Madridiin, tule Pietariin ;)
No mutta ajassa vähän taaksepäin. Viime torstaina mulle tosiaan muutti uusi kämppis ja nyt näin, liki viikon huikean pitkällä kokemuksella voin jo todeta että Iranilainen kämppikseni on varsin mainio tapaus. Hän on oikein nauravainen ja iältään 26-vuotias neitokainen, jonka kanssa varsinkin iltaisin käymme pitkiäkin juttutuokioita. Ajattelin ensiksi että kultturitaustasta johtuvat erot voisivat olla todellakin hankalia, mutta itse asiassa melkein tuntuu helpommalta kuin syksy itävaltalaisen kanssa. Susan on erittäin miellyttävä ja sopeutuvainen ja toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa. Tuskinpa niitä nyt tästä ihan heti kerkiää kehittymäänkään kun itselläni on tiedossa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi niin kauheasti kaikkea etten taida keretä kun yöllä nukkumassa käymään täälä kämpillä....
Lauantaina olimme oikein fantastisella porukalla Rossi's Club:lla ja siis ihana ystävättäreni Jaana oli saapunut ilahduttamaan meitä tänne Pietariin.. oli aivan mahtava ilta, kiitokset ja terveiset Jaanalle Suomeen. Lisäksi pääsimme vaihtamaan ajatuksia rikkaan venäläismiehen kanssa joka tarjosi köyhille opiskelijoille koko illan (me tietty epäiltiin että se on joku mafiapomo tmv.), mies- ja naisstripparit jotka vetivät tunnin välein show:n kumpainenkin (oli muuten ensimmäiset oikeat stripparit jotka näin täällä Pietarissa) ja lisäksi 50-luvun rockia soittava cover-bändi ja ok tanssimusa kruunasivat illan. Nukkumaan pääsin lopulta aamu yhdeksältä mäkkäri-aamupalan ja muutaman syvällisen ja pitkän keskustelun jälkeen... Huippuilta siis kaiken kaikkiaan!
Neljän tunnin yö/päiväunien jälkeen sitten olikin aika suunnata keskustaa kohti. Miian kanssa oli tarkoitus mennä syömään ja sirkukseen ja eksyimmekin jälleen kerran lempisushimestaani Dve palotskiin, jossa nautimme täydellisen lounaan ennen iltapäivän sirkusta. Wau!! Ette kyllä ikinä usko kuinka huikea show se oli! Jos oli viimeksi mahtava esitys niin tämänkertainen oli moninverroin parempi. Näyttämöllä oli leijonia, tiikereitä, norsuja, pikkukoiria ja lisäksi esitykseen kuului aivan huikeaa akrobatiaa, jonglöörausta ja pellehupailua.... LOISTAVAA KERRASSAAN!!! Laitan kuvia joskus myöhemmin koska näin kuuden maissa internet-yhteys täällä asuntolassa ei oikein koskaan toimi....
Maanantaina olinkin sitten töissä kouluttautumassa venäjän uudistuneen kansalaiskodeksin saloihin ja auta armias kuinka paljon sitä muutostietoutta tulikin. Tiistaina sain onneksi aiheesta 50- sivun kevyen paketin iltalukemista, jotta eiköhän musta vielä tule venäläisen oikeuden asiantuntija ;) Tiistaina töissä oli jälleen kerran mielenkiintoista uutta materiaalia ja työpöydälleni oli myös jätetty maanantain lehti, jossa oli artikkeli Helsingin katujen lumipuhtaanapidosta... ihania työkavereita!!!
Tiistaina sain hommattua myös itselleni, Saijalle ja Borikselle (molemmat uusia vaihtareita, Boris Slovakiasta, ja Saija, kuten nimestä saattaa päätellä, Suomesta) liput naistenpäivän Marinskin iltaoopperaan ja tiedossa on siis varmasti huikea esitys Carmenista. Tälle ja ensi viikolle onkin tiedossa kulttuuria oikein yllinkyllin sillä perjantaina olemme menossa Marinskiin katsomaan Tuhkimo-balettia, sunnuntaina Pähkinänsärkijää ja siis ensi tiistaina (huomioikaa muuten että kansainvälinen naistenpäivä on Venäjällä kansallinen juhlapyhä eli siis vapaa) Carmenia. Mitenhän ikinä selviän Suomessa ilman tällaista kulttuurin määrää?!
Huomionarvoisena loppukommenttina voin kertoa, että elämä täällä Pietarissa on asettunut nyt sellaisille raiteille että nykyään jo lähes haaveilen palaavani tänne tai ylipäänsä Venäjälle vielä töihin. Syksyllä kun en vielä voinut keskustella ihmisten kanssa sujuvasti, tuntui jotenkin niin ahdistavalta, tai sanotaanko ärsyttävältä kun joutui itselleni epänormaaliin tapaan olemaan hiljaa. Mutta nyt kun elämä täällä on järjestyksessä kielitaito mukaan lukien, on Pietari kaikessa komeudessaan varsin houkutteleva kohde. Katsotaan viekö tie vielä joskus takaisin tänne ku lopulta pääsin sisään täkäläiseen maailmaan... ;)
Aurinkoisia kevätpäiviä ja keväänodotusta sinne rajan sille puolelle!!!
No mutta ajassa vähän taaksepäin. Viime torstaina mulle tosiaan muutti uusi kämppis ja nyt näin, liki viikon huikean pitkällä kokemuksella voin jo todeta että Iranilainen kämppikseni on varsin mainio tapaus. Hän on oikein nauravainen ja iältään 26-vuotias neitokainen, jonka kanssa varsinkin iltaisin käymme pitkiäkin juttutuokioita. Ajattelin ensiksi että kultturitaustasta johtuvat erot voisivat olla todellakin hankalia, mutta itse asiassa melkein tuntuu helpommalta kuin syksy itävaltalaisen kanssa. Susan on erittäin miellyttävä ja sopeutuvainen ja toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa. Tuskinpa niitä nyt tästä ihan heti kerkiää kehittymäänkään kun itselläni on tiedossa seuraavaksi pariksi kuukaudeksi niin kauheasti kaikkea etten taida keretä kun yöllä nukkumassa käymään täälä kämpillä....
Lauantaina olimme oikein fantastisella porukalla Rossi's Club:lla ja siis ihana ystävättäreni Jaana oli saapunut ilahduttamaan meitä tänne Pietariin.. oli aivan mahtava ilta, kiitokset ja terveiset Jaanalle Suomeen. Lisäksi pääsimme vaihtamaan ajatuksia rikkaan venäläismiehen kanssa joka tarjosi köyhille opiskelijoille koko illan (me tietty epäiltiin että se on joku mafiapomo tmv.), mies- ja naisstripparit jotka vetivät tunnin välein show:n kumpainenkin (oli muuten ensimmäiset oikeat stripparit jotka näin täällä Pietarissa) ja lisäksi 50-luvun rockia soittava cover-bändi ja ok tanssimusa kruunasivat illan. Nukkumaan pääsin lopulta aamu yhdeksältä mäkkäri-aamupalan ja muutaman syvällisen ja pitkän keskustelun jälkeen... Huippuilta siis kaiken kaikkiaan!
Neljän tunnin yö/päiväunien jälkeen sitten olikin aika suunnata keskustaa kohti. Miian kanssa oli tarkoitus mennä syömään ja sirkukseen ja eksyimmekin jälleen kerran lempisushimestaani Dve palotskiin, jossa nautimme täydellisen lounaan ennen iltapäivän sirkusta. Wau!! Ette kyllä ikinä usko kuinka huikea show se oli! Jos oli viimeksi mahtava esitys niin tämänkertainen oli moninverroin parempi. Näyttämöllä oli leijonia, tiikereitä, norsuja, pikkukoiria ja lisäksi esitykseen kuului aivan huikeaa akrobatiaa, jonglöörausta ja pellehupailua.... LOISTAVAA KERRASSAAN!!! Laitan kuvia joskus myöhemmin koska näin kuuden maissa internet-yhteys täällä asuntolassa ei oikein koskaan toimi....
Maanantaina olinkin sitten töissä kouluttautumassa venäjän uudistuneen kansalaiskodeksin saloihin ja auta armias kuinka paljon sitä muutostietoutta tulikin. Tiistaina sain onneksi aiheesta 50- sivun kevyen paketin iltalukemista, jotta eiköhän musta vielä tule venäläisen oikeuden asiantuntija ;) Tiistaina töissä oli jälleen kerran mielenkiintoista uutta materiaalia ja työpöydälleni oli myös jätetty maanantain lehti, jossa oli artikkeli Helsingin katujen lumipuhtaanapidosta... ihania työkavereita!!!
Tiistaina sain hommattua myös itselleni, Saijalle ja Borikselle (molemmat uusia vaihtareita, Boris Slovakiasta, ja Saija, kuten nimestä saattaa päätellä, Suomesta) liput naistenpäivän Marinskin iltaoopperaan ja tiedossa on siis varmasti huikea esitys Carmenista. Tälle ja ensi viikolle onkin tiedossa kulttuuria oikein yllinkyllin sillä perjantaina olemme menossa Marinskiin katsomaan Tuhkimo-balettia, sunnuntaina Pähkinänsärkijää ja siis ensi tiistaina (huomioikaa muuten että kansainvälinen naistenpäivä on Venäjällä kansallinen juhlapyhä eli siis vapaa) Carmenia. Mitenhän ikinä selviän Suomessa ilman tällaista kulttuurin määrää?!
Huomionarvoisena loppukommenttina voin kertoa, että elämä täällä Pietarissa on asettunut nyt sellaisille raiteille että nykyään jo lähes haaveilen palaavani tänne tai ylipäänsä Venäjälle vielä töihin. Syksyllä kun en vielä voinut keskustella ihmisten kanssa sujuvasti, tuntui jotenkin niin ahdistavalta, tai sanotaanko ärsyttävältä kun joutui itselleni epänormaaliin tapaan olemaan hiljaa. Mutta nyt kun elämä täällä on järjestyksessä kielitaito mukaan lukien, on Pietari kaikessa komeudessaan varsin houkutteleva kohde. Katsotaan viekö tie vielä joskus takaisin tänne ku lopulta pääsin sisään täkäläiseen maailmaan... ;)
Aurinkoisia kevätpäiviä ja keväänodotusta sinne rajan sille puolelle!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti