Mennäänpä nyt samantien asiaan, koska kerrottavaa on taas tuhottoman paljon ja aika kortilla. Stoori alkaa laskiaissunnuntaista eli Масленица:sta. Jos en vielä ole kertonut niin koko laskiaissunnuntaihin (ja itse asiassa vielä laskiaistiistaihin asti) ulottuvana ajanjaksona täälä Venäjällä on perinteihin kuuluvaa syödä paljon blinejä, eli siis niitä suomalaisillekin tuttuja lettuja. Ennen laskiaissunnuntaita on perinteistä että tiettynä päivänä anoppi kutsuu siis mieskokelaan tyttärensä kanssa käymään ja tarjolla on yllättäen blinejä. Seuraavana päivänä vuoroin-vieraissa-taktiikkaa hyödyntäen poika kutsuu tytön oman äitinsä luokse syömään, ooh mikä yllätys, blinejä. Tämä lettukestirupeama siis kulminoituu etenkin laskiaissunnuntaihin jolloin laskiaista juhlitaan eri puolilla Venäjää juhlien, pahoja henkiä eräänlaisen nuken muodossa polttaen ja noh, ystävien kanssa yhdessä hauskaa pitäen.
Itse vietin siis laskiaissunnuntai-illan Marinskissa Pähkinänsärkijää katsoen. Esitys oli pettymys sillä koko ensimmäinen puoliaika oli jotenkin kovin epätanssillista ja itse Pähkinänsärkijän olisi mielestäni pitänyt hehkua jo tässä vaiheessa. Mihailovskin esityksessä Pähkinänsärkijä oli niin aidon oloinen puunukke, että täytyy myöntää että elämäni ensimmäistä kertaa petyin Marinskin niin kehuttuun balettitarjontaan. Ja kyseessä oli vielä kaiken lisäksi yksi suosikkibaleteistani.
Sunnuntaina päästyämme Rafaelin kanssa takaisin Marinskista löysimme, yllättäen, bileet käynnissä kolmannesta ja myös viidennestä kerroksesta. Itse päädyin kolmanteen kerrokseen ja suhteellisen tehokkaan ylipuhumisen jälkeen vaihdoin viidessä minuutissa vaatetusta verkkareista farkkuihin ja suuntasimme kuka-tietää-missä-lie- sijaitsevalla klubille joka osoittautui aikamoiseksi bilemestaksi. Ilta oli aivan fantastinen ja sain tanssia pitkästä aikaa baarissa sieluni kyllyydestä. Erityiskiitokset tästä illasta ansaitsevat Saija ja etenkin Boris, joka jaksoi tanssia kanssani koko illan. Oli huippua!
Maanantai 7.3 oli siis myöskin vapaapäivä, sillä tiistaille osuvaa naistenpäivää edeltäväksi yhdeksi päiväksi on turha mennä töihin tai opiskelemaan. Käytimme maanantain Saijan kanssa Galerijaa kierrellen, sushia syöden ja kruunasimme illan suklaakakuilla ja täydellisellä kahvinautinnolla Suklaakahvilassa. Wau! Loistavaa kertakaikkiaan!! Osa porukasta lähti siis tiistainakin ulos, itse en inspiroitunut asiasta niin paljoa, jotta olisin jaksanut liittyä vodkahuuruisen porukan kaveriksi baariin. Sen aikaa ku Saijan kanssa nautimme herkkuja keskustassa, muut olivat panostaneet nesteytykseen ja siis palatessamme ihmismassa etenkin 3.kerroksessa oli joo niin hyvissä, jotta kiriminen ei olisi enää tuossa vaiheessa onnistunut. Mutta baari-ilta oli kuulemma ollut monella tapaa säkenöivä......
Tiistai 8.3 oli siis KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ ja venäläisittäin kyseessä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapyhistä ja tottakai, kansallinen vapaapäivä. Itse sain ensimmäisen ruusuni heti aamu 11 aikoihin ja täällä miehet kyllä todellakin muistavat naisia naistenpäivinä. Taas yksi piirre josta suomalaismiehet voisivat ottaa mallia. Itse päivän ohjelmaan kuului jälleen kerran ilta Marinskissa ja vuorossa oli Carmen- ooppera Boriksen ja Saijan kanssa. Pettymys oli jälleen kerran aikamoinen sillä orkesteri ei aivan ollut yhtä laulajien kanssa ja Carmen, siis itse Carmen, oli tuhottoman vaisu. Sivurooleissa laulaneetkin naiset olisivat sopineet Carmeniksi paremmin, sillä kyllä päätähden kuuluisi väkisinkin varastaa sitä huomiota itseensä. No, nautimme kuitenkin 4 ½ tuntisen spektaakkelin aikana muutaman lasillisen venäläistä kuohujuomaa ja kuten ennustimme, esitys parani loppua kohden.... Illasta tuli kuitenkin varsin hohdokas ja seura oli erinomaista! Yksi loistava ilta taas kirjattavaksi muistojen kirjaa <3
Itse loppuviikolla ei sitten ennen perjantaita tapahtunut niin kovin suuria ja ihmeellisiä asioita. Päätimme torstaina Christofferin kanssa yllättää Johanna hänen syntymäpäivänään. Minä ostin kakun ja shampanskojea, Christoffer puolestaan hommasi tequilaa, partyhattuja, serpentiiniä ja niitä sellaisia puhallettavia pikkupaperitorvia. Juhlat olivat varsin rauhalliset, mutta yllätys oli ainakin onnistunut. Pääsimme myös muistelemaan muutamia viime lukuvuoden onnistuneita synttreitä ja melkein iski haikeus muistellessa ensimmäistä lukukautta.
Perjantaina olikin sitten luvassa limusiiniajelua synttäreiden kunniaksi. 21-24 vietimme limusiinissa kuohujuomasta ja paikallisista nähtävyyksistä nauttien ja tämän jälkeen suuntasimme porukalla Rossi's Club:lle juhlimaan. Paikalla oli jälleen kerran aivan loistava bändi, strippari ja sopivasti mielenkiintoisia ihmisiä. Varsin hupaisa ilta kaiken kaikkiaan, vaikka kyllä se ensimmäinen limusiiniajelu aikoinaan taitaa lyödä tuon 5? ajelun jo laudalta. Mutta kiitokset kaikille osanottajille, ole varsin mielenkiintoinen ilta!
Nyt onkin sitten jo maanantai ja itse odottelen jo kuin kuuta nousevaa omaa retkeäni Suomen kamaralle heti keskiviikkoaamuna. Huomenna on vielä tiedossa työpäivä ja pakkaamista, mutta olen jo pari päivää ollut ihan valmis ylittämään rajan ja ottamaan hieman taas etäisyyttä tähän asuntolatouhuun. Uudet vaihtarit ovat nyt siinä tilanteessa missä itse olin puoli vuotta sitten ja vaikka tavallaan onkin hauskaa seurata toistona samaa kuin itselle tapahtui viime syksynä, alkaa sitä jo kaipaamaan jotain uutta ja ihmeellistä omaa vaihtoansa silmällä pitäen. Katsotaan mitä kevät vielä tuo tullessaan, mutta pikkuhiljaa tarvitsisi päättää ne kevään matkakohteet ja alkaa varailemaan lippuja. Tiedossa on ainakin Moskova, Viipuri, Trans-Siperia ja Novgorodin seminaari. Itse haluaisin vielä päästä käymään omassa haaveideni kaupungissa, Kazanissa... katsotaan toteutuuko tuo haave vielä tämän vaihdon aikana....
Mutta täältä tullaan LEX:n 50-W Vuosijuhlat!!! En malta odottaa! ;)
Itse vietin siis laskiaissunnuntai-illan Marinskissa Pähkinänsärkijää katsoen. Esitys oli pettymys sillä koko ensimmäinen puoliaika oli jotenkin kovin epätanssillista ja itse Pähkinänsärkijän olisi mielestäni pitänyt hehkua jo tässä vaiheessa. Mihailovskin esityksessä Pähkinänsärkijä oli niin aidon oloinen puunukke, että täytyy myöntää että elämäni ensimmäistä kertaa petyin Marinskin niin kehuttuun balettitarjontaan. Ja kyseessä oli vielä kaiken lisäksi yksi suosikkibaleteistani.
Sunnuntaina päästyämme Rafaelin kanssa takaisin Marinskista löysimme, yllättäen, bileet käynnissä kolmannesta ja myös viidennestä kerroksesta. Itse päädyin kolmanteen kerrokseen ja suhteellisen tehokkaan ylipuhumisen jälkeen vaihdoin viidessä minuutissa vaatetusta verkkareista farkkuihin ja suuntasimme kuka-tietää-missä-lie- sijaitsevalla klubille joka osoittautui aikamoiseksi bilemestaksi. Ilta oli aivan fantastinen ja sain tanssia pitkästä aikaa baarissa sieluni kyllyydestä. Erityiskiitokset tästä illasta ansaitsevat Saija ja etenkin Boris, joka jaksoi tanssia kanssani koko illan. Oli huippua!
Maanantai 7.3 oli siis myöskin vapaapäivä, sillä tiistaille osuvaa naistenpäivää edeltäväksi yhdeksi päiväksi on turha mennä töihin tai opiskelemaan. Käytimme maanantain Saijan kanssa Galerijaa kierrellen, sushia syöden ja kruunasimme illan suklaakakuilla ja täydellisellä kahvinautinnolla Suklaakahvilassa. Wau! Loistavaa kertakaikkiaan!! Osa porukasta lähti siis tiistainakin ulos, itse en inspiroitunut asiasta niin paljoa, jotta olisin jaksanut liittyä vodkahuuruisen porukan kaveriksi baariin. Sen aikaa ku Saijan kanssa nautimme herkkuja keskustassa, muut olivat panostaneet nesteytykseen ja siis palatessamme ihmismassa etenkin 3.kerroksessa oli joo niin hyvissä, jotta kiriminen ei olisi enää tuossa vaiheessa onnistunut. Mutta baari-ilta oli kuulemma ollut monella tapaa säkenöivä......
Tiistai 8.3 oli siis KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ ja venäläisittäin kyseessä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapyhistä ja tottakai, kansallinen vapaapäivä. Itse sain ensimmäisen ruusuni heti aamu 11 aikoihin ja täällä miehet kyllä todellakin muistavat naisia naistenpäivinä. Taas yksi piirre josta suomalaismiehet voisivat ottaa mallia. Itse päivän ohjelmaan kuului jälleen kerran ilta Marinskissa ja vuorossa oli Carmen- ooppera Boriksen ja Saijan kanssa. Pettymys oli jälleen kerran aikamoinen sillä orkesteri ei aivan ollut yhtä laulajien kanssa ja Carmen, siis itse Carmen, oli tuhottoman vaisu. Sivurooleissa laulaneetkin naiset olisivat sopineet Carmeniksi paremmin, sillä kyllä päätähden kuuluisi väkisinkin varastaa sitä huomiota itseensä. No, nautimme kuitenkin 4 ½ tuntisen spektaakkelin aikana muutaman lasillisen venäläistä kuohujuomaa ja kuten ennustimme, esitys parani loppua kohden.... Illasta tuli kuitenkin varsin hohdokas ja seura oli erinomaista! Yksi loistava ilta taas kirjattavaksi muistojen kirjaa <3
Itse loppuviikolla ei sitten ennen perjantaita tapahtunut niin kovin suuria ja ihmeellisiä asioita. Päätimme torstaina Christofferin kanssa yllättää Johanna hänen syntymäpäivänään. Minä ostin kakun ja shampanskojea, Christoffer puolestaan hommasi tequilaa, partyhattuja, serpentiiniä ja niitä sellaisia puhallettavia pikkupaperitorvia. Juhlat olivat varsin rauhalliset, mutta yllätys oli ainakin onnistunut. Pääsimme myös muistelemaan muutamia viime lukuvuoden onnistuneita synttreitä ja melkein iski haikeus muistellessa ensimmäistä lukukautta.
Perjantaina olikin sitten luvassa limusiiniajelua synttäreiden kunniaksi. 21-24 vietimme limusiinissa kuohujuomasta ja paikallisista nähtävyyksistä nauttien ja tämän jälkeen suuntasimme porukalla Rossi's Club:lle juhlimaan. Paikalla oli jälleen kerran aivan loistava bändi, strippari ja sopivasti mielenkiintoisia ihmisiä. Varsin hupaisa ilta kaiken kaikkiaan, vaikka kyllä se ensimmäinen limusiiniajelu aikoinaan taitaa lyödä tuon 5? ajelun jo laudalta. Mutta kiitokset kaikille osanottajille, ole varsin mielenkiintoinen ilta!
Nyt onkin sitten jo maanantai ja itse odottelen jo kuin kuuta nousevaa omaa retkeäni Suomen kamaralle heti keskiviikkoaamuna. Huomenna on vielä tiedossa työpäivä ja pakkaamista, mutta olen jo pari päivää ollut ihan valmis ylittämään rajan ja ottamaan hieman taas etäisyyttä tähän asuntolatouhuun. Uudet vaihtarit ovat nyt siinä tilanteessa missä itse olin puoli vuotta sitten ja vaikka tavallaan onkin hauskaa seurata toistona samaa kuin itselle tapahtui viime syksynä, alkaa sitä jo kaipaamaan jotain uutta ja ihmeellistä omaa vaihtoansa silmällä pitäen. Katsotaan mitä kevät vielä tuo tullessaan, mutta pikkuhiljaa tarvitsisi päättää ne kevään matkakohteet ja alkaa varailemaan lippuja. Tiedossa on ainakin Moskova, Viipuri, Trans-Siperia ja Novgorodin seminaari. Itse haluaisin vielä päästä käymään omassa haaveideni kaupungissa, Kazanissa... katsotaan toteutuuko tuo haave vielä tämän vaihdon aikana....
Mutta täältä tullaan LEX:n 50-W Vuosijuhlat!!! En malta odottaa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti