Pääsiäinen

Oikein aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Keli on kuin unelma, vaikka Suomessa taitaakin olla viitisen astetta lämpöisempää. Täällä on tyytyminen noin 15 asteeseen... tosin ei siinä mitään valittamista toki ole. Täällä ei pääsiäislomaa tunneta, joten mitään ylimääräisiä pitkäperjantai- tai 2.pääsiäispäivä- vapaita ei ole meikäläiselle tarjottu, mutta eipähän tarvitse huolehtia ruoan hamstraamisesta tai tekemisen puutteesta. Täällä kaupat ovat aivan normaalisti auki myös pääsiäisenä, eikä itse asiassa koko pääsiäistä varmaan muuten huomaisikaan, mutta turisteja on koko ydinkeskusta tällä hetkellä pullollaan ja kaikki venäläiset kulkivat eilen kakut kädessä kotia kohti...

Itse olen palaillut arkeen Novgorodin Law-Schoolin jälkeen ja palautuminen on hoitunut pääasiassa urheilun ja opiskelun voimin. Rästihommia on vaikka muille jakaa ja oman lisänsä tuovat nuo Novgorodin esseet, joita pitäisi laatia siis 3 kappaletta. Ensimmäinen alkaa olla kasassa, eli pari pitäisi vielä kirjoitella. On se sitten niin kiva istuskella aurinkoisia päiviä sisällä kahvittelun ja turistikiertelyn sijasta.... Josko sitä illalla lähtisi kuitenkin tuohon lähiostoskeskukseen kahville ja vähän kesäkenkiä katselemaan...

Ensi viikolla on sitten minullekin tiedossa vierailijoita Suomesta, sillä mummu ja täti ovat tulossa tänne Pietarin kevättä ihmettelemään. Säät näyttävät ainakin tämän hetken ennusteiden mukaan suosivan, ja tarkoituksenani olisi tässä yrittää hieman suunnitella sitä ohjelmaakin meille kolmeksi päiväski, kun nyt vaan saan nuo kouluhommat tehtyä pois.

Ensi viikolla olisi tarkoitus myös alkaa varailemaan lippuja tulevaa Trans-Siperian- junamatkaa varten. En ole vielä kerennyt tarkkaan laskea, montako päivää voin viettää missäkin, mutta innolla jo odotan että pääsee kiertämään ihan tosissana Venäjää ja näkemään muutakin kuin Pietaria...

Ei kai siinä mitään, tällä hetkellä niin kauheasti kerrottavaa kun mitään kovin kummoista ei ole kerennyt tapahtua. Periaatteessa ihan tavallista arkea eletään tällä hetkellä, mutta kevät saa tietenkin ihmisiin aina vähän lisää virtaa, mikä on ihan mukava lisä sitten tuohon perusarkeen. Tälläkin viikolla on porukalla käyty keskustaa tallaamassa laidasta laitaan ja kun kelit vielä vähän lämpiävät, on tiedossa varmasti aivan huikaisevat hienoja päiväretkiä mm. keisarien kesäpalatseille!

Novgorod, osa 3

Dodiin, nyt on sitten tiedossa Novgorodin historiaa ja yleistietoa kuten olen jo parilla viime kerralla lupaillut. Tiedossa on tällä kertaa varsin kliinistä tekstiä sisältäen hieman arkkitehturisia ja historiallisia tietoja, sekä muutamia omia kommenttejani... Fiilistellään sitten taas suuremmilla tunteilla joku toinen kerta...

Erään kronikan (=aikajärjestyksessä oleva historiankirjoitus) mukaan Novgorodin (suomeksi Uusikaupunki) perusti vuonna 859 varjagipäällikkö Rurik. Kaupungin pitkä itsehallinnon perinne alkoi 1000-luvulla ja jatkui vuoteen 1478, jolloin Iivana III alisti Novgorodin valtaansa. Kaupunki on Volhov- joen varrella, josta on vesiyhteys Suomenlahdelle ja Egeanmerelle. Novgorodi tunnetaankin voimakkaasta kauppakaupunginhistoriastaan ja muun muassa hansaperinteestän. Vuonna 1570 Iivana Julma kidutti ja mestasi tuhansi novgorodilaisia, kun kaupunki juonitteli häntä vastaan. Novgorodin taantuma alkoi Pietarin noususta. Kaupungin hieno kulttuuriperintö kärsi 2 Maailmansodassa suurta vahinkoa, muta entisöinnillä on onnistuttu palauttamaan monet keskiaikaiset kirkot ja vanhankaupungin maalaukselliset kadut takaisin loistoonsa.

Aloitetaan Kremlistä. Olhavajoen vasemmalla puolella, Sofiskaja storonassa (Sofianpuoli suomeksi) kohoavat paksut punatiilimuurit ja keilakattoiset tornit sulkevat sisäänsä soikean kaupunginosan, kremlin. Muuri rakennettiin 1000-16000- lukujen välissä. Ajan tapaan perukivi murattiin elävän lapsen ruumiin päälle. Itse pelkkä Kremli on ehdottomasti vaikuttavin nähtävyys koko Velikiy Novgorodissa, sillä se on säilynyt uskomattoman hyvin ja sinne voisi hyvin sijoittaa näytelmän keskiaikaisine pukuineen ja kaupunkinlaisineen. Ympäristö on kerrassaan inspiroiva ja koska Novgorod on varmasti kesällä kauneimmillaan, voin surutta suositella kaikille tänne päin eksyvillä piipahtamista jossain Novgorodin lukuisista kesätapahtumista. Aivan fantastinen paikka!

Kremlinin sydämessä on Novgorodin vanhin ja suurin pyhäkkö, Pyhän Sofian tuomiokirkko (1045-1062). Sen esikuvana oli samanniminen Kiovan tuomiokirkko, mutta Novgorodin koulun ominaispiirteet näkyvät jo pyhäkön koruttomuudessa ja siinä, että ikkunoita on vähän, mikä suokasi Venäjän kylmiä talvia vastaan,. Pohjoisseinän valkoinen pintakerros on paistettu ja sen alta paljastuukin kellanharmaasta kivestä ja tiilestä tehtyä, kirkon alkuperäistä mosaiikkimaista seinää. Kirkko itsessään huokuu jotain pyhää ja erittäin vanhaa ja kun itse jo lähes Venäjän ortodoksikirkkojen eksperttinä (ei siis todellakaan) näen huiman eron esimerkiksi Iisakinkirkon ja Pyhän Sofian tuomiokirkon välillä, mitä paremmin esimerkiksi ikoneja, uskontoa ja taidetta tunteva ihminen voikaan saada irti tästä... Se että kirkko itsessään on niin erilainen ja vanha, luo jo oman tunnelmansa, ja kyllä se fakta, että kirkko on pysynyt pystyssä niin kauan, saa vähemmänkin uskontoa harrastavan tuntemaan olonsa melkoisen nöyräksi!

Länsipuolella kirkko on harvinaiset pronssiovet, jotka on otettu vuonna 1187 sotasaaliiksi Sigtunan kaupungista Ruotsista. Vasemmassa alakulmassa ovia on itse asiassa tekijöiden muotokuvat. Latinankielisessä kaiverruksessa heidän nimikseen on annettu Riquin ja Weissmut. Kirkon sisätilat on jaettu pilareilla viiteen laivaan, joista kolme päässä on alttarikomero. Kirkossa on myös säilynyt varhaisimpien freskojen  kappaleita ja kirkon ikonostaasi on Venäjän vanhimpia, ikonit ovat 1000-1600 luvuilta. Ovien edessä oli meidän käyntikerrallamme itse asiassa varsin hätääntyneen ja säikyn näköinen kissa, joka lopulta johdatti meidät itse kirkkoon sisään. Se näytti rauhoittuvan päästyään meistä eroon, taidettiin meluta liikaa suomeksi ja englanniksi ja mitä luultavimmin kyseinen suloistakin suloisempi kissa puhui vain venäjää.... kissojenkielen lisäksi :) Ovista kuva joka tapauksessa alapuolella:

Katedraalin itäpuolella on Pyhän Sofian kellotorni, jonka kellot on otettu toki jo alas aikoja sitten. Se on valmistunut 1439. Luulen, että kuvamaani kellot ovat ainakin näköispainoksia alkuperäisistä.... mutta alapuolella joka tapauksessa kuvat joistain kelloista (keskitin itse kelloja koskevan informaation aikana huomioni vieressä olevaan konservatorion rakennukseen, josta kantautui erittäin taidokas pianomusiikki... en valitettavasti saanut tarkempaa informaatiota irti tästä häiriötekijästä johtuen :)

Kremlin luoteiskolkasta löytyy Tuomiokapituli, joka oli aikoinaan vaikutusvaltainen elin. Sillä oli omat poliisivoimat ja sotilaskaarti. 1400- luvulla rakennetun kellotornin alla olevat kauniit portaat johtavat Kirjastoon, jossa on keskiaikaisia uskonnollisia käsikirjoituksia. Lisäksi mainittakoon, että Kremlin sisältä löytyy historian, arkkitehtuurin ja taiteen museot. 

Kremlin keskusaukiolla on Mihail Mikesinin veistämä valtais kellomainen Vuosituhannen muistomerkki. Se paljastettiin 1862, jolloin Rurikin saapumisesta Novgoriint uli kuluneeksi tuhat vuotta. Ortodoksisen ristin eteen polvistunut hahmo kuvaa Äiti Venäjää. Sen alla olevaan koristefriisiin on kuvattu Rurik, Iivana III, Mihail (ensimmäinen Romanov sukuinen tsaari), Pietari Suuri ja monia muita kuuluisia venäläisiä. Itse jalustavaa kiertävässä friisissäon lisäksi vielä yli sata tunnettua ja historiallista venäläistä hahmoa, valtiomiehistä, sankareihin, taiteilijoihin, ruhtinaisiin ja säveltäjiin.

Volhovjoen toisella puolella sijaitsee ruhtinaiden asuinpaikkanaan käyttämä Jaroslavin hovi. Jaroslav Viisaan (1019-1054) palatsi on hävitetty, mutta useita kirkkoja on säilynyt. Hovin vieressä on Novgorodin liikekeskus, jossa keskiajalla oli tori. Sen muurista on säilynyt osa.

Vanhin kirkko on joen tällä puolella sijaitse Pyhän Nikolain tuomiokirkko (1113-1136), jonka ruhtinas mstislav rakennutti. Se symboloi aikoinaan ruhtinaan mahtia ja on vieläkin vaikuttava.

Novgorodissa oli 1100-luvulla yli 200 kirkkoa. Nykyisin niitä on vain 30. Monet ovat Jaroslavin hovin itäpuolen, 1800-luvulla rakennettujen hiljaisten katujen varsilla. Iljina ulitsilla on Kirkastuksen Vapahtajan kirkko, jonka julkisivussa on monenlaisia ikkunoita, syvennyksiä ja ristejä. Sisällä on Venäjän keskiajan suurimpiin taiteilijoihin taiteilijoihin kuuuvan Theodanes Kreikkalaisen alkuperäisiä freskoja.

Kun joenvartta kävelee kolme kilometriä etelään, vastassa on Jurijevin luostari. Se on seudun suurin ja tärkein luostari. Se perustettiin vuonna 1030 ruhtinas Vsevolodin käskystä. Luostarin komean Yrjänän tuomiokirkon rakensin 1119-1130 mestari Pietari, Venäjän kronikoiden ensimmäinen nimeltä mainitsema arkkitehti. Kauniin sopusuhtaisessa krikossa on kolme epäsymmetristä kupolia. Kirkko entistettiin 1800- luvulla, jolloin suurin osa sisäseinien maalauksista valitettavasti hävitettiin. Luostariin kuului aikoinaan 20 rakennusta, pääosin 1800- luvulta.

 Viimeisenä, muttei vähäisempänä tietona lyhyt ja ytimekäs esittely Vitoslavlitsy:stä. Eli luostarista eteenpäin,

tien toisella puolella sijaitsevissa metsissä on mielenkiintoinen puuarkkitehtuurin museo, eli Wooden Village, jonne on siirretty lähikylistä kirkkojen ja talinpoikaistaloja (izba). Erityisen kiinnostavia tässä ulkomuseossa ovat 1600- luvulla rakennttu Kuritskon kirkko ja pieni Pyhän Nikolain puukirkko Tuhelin kylästä. Museossa vierailessamme pääsimme todellakin ihastelemaan käsittämättömän kauniista koristeltuja venäläisiä puurakennuksia, joita olisi niin ihana nähdä Suomessakin. Lisää koristelluista kaunistakin kauniimmista pitsihuviloista löytyy edellisestä merkinnästäni...

Novgorod, osa 2

Täällä Novgorodissa on nyt jo vietetty reilusti yli viikko ja voin siis jo vahvalla kokemuksen rintaäänellä alkaa tehdä kommentteja kaikesta uudesta ja huikeasta jota tällä reissulla on tullut vastaan. Tarkoituksena olisi kerrankin saada myös muutama kuvajainen tänne demonstroimaan retkeä, mutta takuuseen tästä en mene puutteellisten tietokoneyhteyksien johdosta... Novgorod sijaitsee kuitenkin varsin puskassa Pietariin verrattuna ja Internet ei Pietarissakaan ole lähelläkään Suomen nopeuksia.... Посмотрим, kuten venäläinen sanoisi! Alapuolella muuten kuva kaimastani Маша:sta ja itsestäni Wooden village- museossa, josta myöhemmin lisää...

Suurimman järkytykseni ja ehkä yhden suurimmista ennakkotiedoistani sain todistettua oikeaksi matkatessamme uusien Pietarin valtion yliopiston ystävieni kanssa viime lauantai-iltana kohti Pietaria. Olen aina tiennyt että Venäjän tiet ovat huikean huonossa kunnossa, mutta koska Novgorod on periaatteessa yksi suuri kaupunki Pietarin ja Moskovan välillä ja esimerkiksi rekkaliikennettä kulkee päivittäin aivan käsittämättömät määrät Novgorodiin vievää tieyhteyttä pitkin, niin en vain osannut varautua siihen monttujen määrään joka kyseisellä tieyhteydellä odotti. Otettiin siis Pietarin kollegojeni kanssa marsu Pietariin ja koska tarkoituksena on olla perillä mahdollisimman lyhyessä ajassa, oli kyyti varsin pompottavaa. Muutaman kerran lensin tuoliltani niin että pää osui kattoon asti (kuhmuja taitaa olla vieläkin muutama muistuttamassa tästä kokemuksesta) ja lisäksi koko matkan pelkäsin että autosta puhkeaa kaikki kumit joissain tienlevyisistä montuista ja sitten istutaankin bussissa odottamassa Venäjän tiepalvelua (jota mitä luultavimmin ei ole olemassakaan) auttamaan meitä eteenpäin....

Venäläinen arkkitehtuuri pienissä maalaiskylissä on aivan oma juttunsa. Suurin osa Pietarin ja Novgorodin välisestä tieyhteydestä tuntuu olevan jonkinlaista suoaluetta, tai ainakin sulamisvedet ovat tällä hetkellä aivan käsittämättömän korkealla. Joka tapauksessa tien vieri on täynnä mitä erikokoisempia, -muotoisempia ja -värisempiä taloja, joista suurin osa jostain syystä näyttää uivan pienten järvien päällä (tästä siis vertaus suohon/sulamisvesiin). Rahapulasta, tai mistä sitten johtuukaan, taloja ei tunnuta pitävän lainkaan kunnossa ja esimerkiksi maalipintaisen talon nähdessään suorastaan järkyttyy koska niitä tapaa vain muutaman jokaisessa kyläpahasessa. Osa taloista myös näyttää olevan sortumispisteessä ja jostain syystä sisällä kuitenkin palaa valot (tämä tuo mieleeni kasaan lahoavat ladot, joita on etenkin Urjalan/Uuden-salmen tienoilla enemmän kuin paljon, mutta se on sitten jo eri stoori). Hurjaa joka tapauksessa!

Koin itse asiassa kyllä saman kyydin jo isommalla bussilla meidän matkatessamme torstaina Pietarissa sijaitsevaan Venäjän Federaation Perustuslakituomioistuimeen retkeilemään, mutta jostain syystä minibussissa pehmeistä penkeistä huolimatta tunsi paljon paremmin jokaisen mutkan ja möykyn. Torstain ohjelmaan kuului siis istunnon seuraaminen sekä tietty, äänestäminen. Nyt on siis koettu myös ulkomailla, konsulaatissa äänestämisen riemu. Kirjekuoria sai sulkea muutaman ja henkilöllisyys piti todistaa, mutta muuten proseduuri ei kauheasti eronnut Pälkäneen vastaavasta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että Pietarissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain! Se kaupunki sykkii ja loistaa edelleen, vaikka siitä on jo seitsemisen kuukautta kun ensi kerran astuin jalallani Venäjän ja Pietarin maaperälle. Kyllä osa mun sydämestänikin varmasti tänne jää, sitten ku paluu Suomeen juhannuksen tienoolla tulee eteen.

No, jottei mennä liian tunteelliseksi niin täytyy vähän kommentoida taas Venäjää. Mikä myös täällä sivukylillä tulee hyvin esille on tuloerot, joka ehdottomasti Venäjällä näytetään sekä ostamalla fantastinen ja mahdollisimman kallis länsimaalainen auto, sekä rakentamalla länsimaalaistyylinen käsittämättömän iso lukaali, jollaisia taitaa Suomessa tulla vastaan vain jossain Helsingin tienoilla ja Turun saaristossa. Ja itse asiassa Turun saaristosta tulikin mieleeni ne jumalaiset pitsihuvilat, joita täälläkin on paljon. Kuitenkin kaikista järjettömän kauniista koristuksista huolimatta, talojen maalipinnan puute peittää alleen niiden pitsihuviloiden kauneuden ja jos palataan siihen minkälaisia pitsihuviloita mm. Viipurin lähellä onkaan, mutta jotka ovat vielä lähempänä romahtamista kuin nämä Novgorodin alueen vastaavat niin huh huh... venäläiseen arkkitehtuuriin kuuluu selkeästi koristeellisuus ainakin puuhuviloissa, me like!!

Välikuvaksi tähän ystävämme Lenin, joka kaunistaa myös Veliki Novgorodin keskustaa... ihastuttavaa läsnäoloa...

Itse kurssista on hieman kaksijakoiset fiilikset, sillä kurssin organisoinnissa on ollut pieniä puutteita ja esimerkiksi tieto ei tunnu kulkevan venäläisiltä suomalaisille. Myös venäläisten into puhua venäjää on tässä kohtaa hieman häiritsevää, sillä oma tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tulkata täällä mitään ruokalistaa erikoisempaa. Lisäksi esimerkiksi taksikuskin tämänpäiväinen yritys huijata pyytämällä 200 ruplaa ajettuaan kiertotietä dormille ja jatkuva aikataulujen tivaaminen ei vain jotenkin jaksa innostaa kaiken muun homman ohella. Totean myös että rispektini kaikille venäjänkielentulkeille, jotka pystyvät sujuvasti ilman katkoksia vaihtamaan suomen-englannin-venäjän kielten välillä, sillä työ on todellakin haasteellista!!! Respectiä!!!

Alapuolella yksi kuvajainen Woodeni Village:sta. Kyseinen museoalue sijaitsee jonkin verran Veliki Novgorodin keskustan ulkopuolella, ja sinne on koottu vanhaa venäläistä puuarkkitehtuuria sekä kyseiseltä paikalta löytyy myös mm. kaunis luostari ja huikea määrä puisia kirkkoa... tästä joskus faktatietoja parempine kuvineen..

Lauantai-iltana siis pääsin jo kovasti kaipaamaani Pietariin, ja lopulta päädyimme yhdelle Talvipalatsin viereisistä laivoista salsaamaan koko yöksi. Aivan fantastista, ja tunnelma oli kyllä melkoisen korkealla katossa koko ilan. Voin ihan surutta myöntää kaivanneeni muutamia läheisimpiä ystäviäni Pietarista, vaikka olinkin poissa vaivaisen viikon ja jostain syystä on myös ihanaa kun ympärillä on ihmisiä jotka on tuntenut jo pidempään eikä tarvitse kuin vain olla. Aivan loistavaa kertakaikkiaan!! Erityiset halit kyllä Borikselle ja Sallalle <3

Mitäpä sitten vielä? No siis tänään oltiin tosiaan tuolla Novgorodin alueen regional tuomioistuimessa tutustumiskäynnillä ja ensitöikseni haluan kertoa kuinka outoa suomalaisittain on kun tuomioistuin sijaitsee suurinpiirtein teollisuusalueen keskellä kauppakeskusta muistuttavassa peltikattopaloista valmistetussa (tai ainakin ulkonäöllisesti halpahallia muistuttavassa) rakennuksessa... edustuskuvat saatiin ainakin otettua.

Toiseksi haluaisin kiinnittää suomalaisten, ainakin oikeustietelijöiden, huomion siihen, että venäläisestä istuntosalista löytyy todellakin apinahäkkiä muistuttava cage, johon sijoitetaan vaaralliset rikolliset jotteivat ne käy toisten kimppuun, mutta myös siksi ettei kukaan yleisöstä kävisi rikollisten kimppuun. Wau! Varsin villi viidakko! Alapuolella promokuva!

Lisäksi demostraatiokuva vielä oikeusistunnosta tuomareineen ja syyttäjineen...

Näillä terveisillä tällä kertaa, nyt täytyy kiiruhtaa ryhmä- RÄMÄ:n kanssa taas sosialisoitumaan... seuraavassa jaksossa faktatietoa Novgorodin nähtävyyksistä ja lisäksi kokoavia kuulumisia kurssin puitteissa... HALEJA KAIKILLE!!!

Ensivaikutelmis Novgorodista

Vihdoista viimein meikäläinen pääsi käyttämään Internettiä tänne saapumisen jälkeen, sillä jostain syystä nettitikkuni toimii vain tietyissä huoneissa täällä yliopiston asuntolassa ja noh, ei meinaa kaikelta ohjelmalta jäädä aikaa netissä istumiselle. Mutta hengissä ollaan siis!! ;)

Tak, eli siis, meitä on täällä sellainen 30 henkeä osallistumassa tähän ihmisoikeusseminaariin ja meidät suomalaiset on siis majoitettu tänne yliopiston asuntolaan. Ensimmäisenä voin kertoa siitä shokista jonka koin tänne saapuessamme. Tiesin toki, että Novgorod on pieni kaupunki, mutta yliopisto on sijoitettu likimain kaupunkin reunalle metsän viereen, jonne päästääkseen saa rämpiä mm. kevätkuralammikoiden ja lumikasojen yli. Nice! Siinä meni taas yhdet kengät.......

Itse luennot ovat ihan mielettömän mielenkiintoisia ja nautin kovasti päästessäni intensiivisesti tutustumaan ihmisoikeuksiin, etenkin Venäjän kannalta. Luennoitsijoita meillä on sekä Venäjältä, Suomesta, että yksi  professori Englannista. Vaikka ohjelma on melkoisen tiivis (luentoja 10-16/18; tämän jälkeen excuja ja sosiaalista ohjelmaa) on mielettömän ihana päästä tutustumaan uuteen kaupunkiin ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin. Arvostan myös uutta näkökulmaa venäläiseen kulttuuriin, sekä ihmisoikeuksiin... eli periaatteessa olen varsin tyytyväinen täällä olooni!

Vaikka luennot ovatkin englanniksi, olen ainoa suomalaisista, joka ymmärtää ja puhuu venäjää. Sanoisin tätä valttikortikseni, sillä on mukavaa kun ymmärtää molempien ryhmien "omatkin" keskustelut. Lisäksi tuntuu, että olen saanut hyvin kontaktin myös venäläisiin, jotka osa tuntevat vieläkin ujoutta englantia käyttäessään. Nautin kyllä tavallaan tästä uudesta tulkin roolista, vaikka siinä myös huomaa oman tietoutensa ja taitoutensa rajat melkoisen pian.

Tänään olimme Novgorodin Kremlissä ja Pyhän Sofian katedraalissa, mutta niistä yritän päästä kertomaan kuvien kanssa tarkemmin huomenna. Tosin huomiseksi on luentojen jälkeen tiedossa osallistuminen paikallisen TV kanavan nuorten keskusteluohjelmaan, joten saa katsoa kuinka paljon aikaa illaksi jää taas istuskella tietokoneella... Torstaina puolestaan lähdemme Pietariin tutustumaan "Constitutional Court"- tuomioistuimeen ja tarkoituksena on samalla hoitaa kuntoon myös ennakkoäänestäminen kevään eduskuntavaaleissa... Ehdokas on vieläkin hakusessa....

Mutta tässä päälimmäiset kuulumiset Novgorodista.. kuvia siis luvassa myöhemmin!!! Пока-пока!!!

Seuraava pysäkki: Velikij Novgorod

Ollaan jo huhtikuussa! Wau! Pietarissa on pari päivää kivasti paistanut aurinko ja on saanut nauttia siitä suunnattomasta energiamäärästä jonka saa, kun keväällä koko luonto alkaa pikkuhiljaa heräämään. En malta odottaa että sais työntää sormet taas multaan sitten ku pääsee Suomeen. Tosin se taitaa sitten mennä sinne kesäkuun loppuun asti, mutta joka tapauksessa.

Eilen Pääkonsulaatissa järjestettiin Venäjä-klubin toimesta tilaisuus joka oli otsikoitu teemalla "Vaihdosta duuniin". Tilaisuus oli kaiketi suunniteltu noin 50 hengelle, mutta kaikkien yllätykseksi paikalla oli väkeä noin 150 henkeä ja tunnelma oli lämmin ja ennen kaikkea tiivis. Ensiksi luvassa oli paneelikeskustelu, jossa nuoret osaajat saivat kertoa oman tarinansa. Tämän jälkeen paikalla oli noin 10 suomalaista yritystä, jotka toimivat Venäjällä. Osalla oli tarjota jopa suoraan työpaikkoja suomalaisnuorille, jotka haluavat työskennellä Venäjällä! Loppuillasta oli tarjolla pientä purtavaa (aivan taivaalliset salaatit, suurkiitokset kokeille!!!!) ja juotavaa, jonka aikana saattoi käydä tutustumassa sekä panelisteihin, että eri firmojen edustajiin.

Itse tunsin alan töiden löytämisen pari vuotta sitten aivan toivottamaksi hommaksi. Rakennuspuolella ongelmana oli sukupuoli ja kokemattomuus ja lakipuolella kokemattomuus ja suhteiden puuttuminen. On hienoa huomata, että kärsivällisyys ja opiskelujen jatkaminen jossain vaiheessa palkitaan, sillä tällä hetkellä tuntui jo siltä, että voi esitellä itsensä ja oman koulutuksensa ja kokemuksensa hyvällä omallatunnolla ja ihmiset ovat jopa kiinnostuneita työmielessä. Vaikka oma venäjäni ei vielä ole natiivipuhujan tasolla, eilinen antoi taas yhden syyn minkä takia siihen haluan pyrkiä. Se on ehdoton valttikortti ja omassa päässäni Venäjä työpaikkana on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Porukkaa jatkoi vielä baariin itse virallisen tilaisuuden päätyttyä ja päädyttiin tanssimaan Petrogradskajan luona sijaitsevaan XXXX- nimiselle klubille. Ilta oli varsin mielenkiintoinen, mutta paras osa oli kyllä ku pääsi taas tanssimaan. Viime kerrasta taitaa olla aikaa.

Kevään kunniaksi olen alkanut juosta kuntosalilla ja jumpissa taas oikein suurella innolla. Kevään energialataus tuntuu olevan aivan valtava tällä hetkellä, ja johonkinhan sitä täytyy purkaa. Tässä aivan IMOP:n lähellä on aivan loistava sali, jossa on kaikki tarvittava niin kuntosalia kuin jumppiakin varten. Itse rakastan herätä aamulla heti 7 salille ja siitä sitten suihkun kautta luennoille. Päivän jaksaa niin paljon mukavammin kun on heti aamusta saanut jotain aikaiseksi. Aah. Kyllä kevät on hienoa aikaa!!

Tänään pitäisi pistää kamppeet kasaan Velikin Novgorodin ihmisoikeusseminaaria ajatellen. Tiedossa on pari viikkoa intensiivistä opetusta ihmisoikeuksista niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa. Lisäksi koska luvassa on tutustumista uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin niin pari viikkoa hujahtaa ohi varmasti varsin nopeasti. Torstaina ja sunnuntaina vierailemme lisäksi täällä Pietarissa, joten ohjelmaa kyllä on riittävästi. Oman lisänsä tähän tuo se, että pääsen ensimmäistä kertaa äänestämään ulkomailla, ja ehkä tämän päivän urakaksi voisi ottaa pakkauksen lisäksi oman ehdokkaan valinnan. Täytyy sanoa, että valinta on tänä vuonna yllättävänkin vaikea, sillä sopivaa ehdokasta ei jostain syystä tunnu löytyvän.

Mutta tällaisia terveisiä tällä kertaa. Yritän Novgorodista saada kivoja kuvia tänne lisättäväksi, jottei aina olisi näin kovin mustavalkoisia nämä nykyiset mietelmäni. Mutta tapaamisiin siis Novgorodissa!!