Täällä Novgorodissa on nyt jo vietetty reilusti yli viikko ja voin siis jo vahvalla kokemuksen rintaäänellä alkaa tehdä kommentteja kaikesta uudesta ja huikeasta jota tällä reissulla on tullut vastaan. Tarkoituksena olisi kerrankin saada myös muutama kuvajainen tänne demonstroimaan retkeä, mutta takuuseen tästä en mene puutteellisten tietokoneyhteyksien johdosta... Novgorod sijaitsee kuitenkin varsin puskassa Pietariin verrattuna ja Internet ei Pietarissakaan ole lähelläkään Suomen nopeuksia.... Посмотрим, kuten venäläinen sanoisi! Alapuolella muuten kuva kaimastani Маша:sta ja itsestäni Wooden village- museossa, josta myöhemmin lisää...
Suurimman järkytykseni ja ehkä yhden suurimmista ennakkotiedoistani sain todistettua oikeaksi matkatessamme uusien Pietarin valtion yliopiston ystävieni kanssa viime lauantai-iltana kohti Pietaria. Olen aina tiennyt että Venäjän tiet ovat huikean huonossa kunnossa, mutta koska Novgorod on periaatteessa yksi suuri kaupunki Pietarin ja Moskovan välillä ja esimerkiksi rekkaliikennettä kulkee päivittäin aivan käsittämättömät määrät Novgorodiin vievää tieyhteyttä pitkin, niin en vain osannut varautua siihen monttujen määrään joka kyseisellä tieyhteydellä odotti. Otettiin siis Pietarin kollegojeni kanssa marsu Pietariin ja koska tarkoituksena on olla perillä mahdollisimman lyhyessä ajassa, oli kyyti varsin pompottavaa. Muutaman kerran lensin tuoliltani niin että pää osui kattoon asti (kuhmuja taitaa olla vieläkin muutama muistuttamassa tästä kokemuksesta) ja lisäksi koko matkan pelkäsin että autosta puhkeaa kaikki kumit joissain tienlevyisistä montuista ja sitten istutaankin bussissa odottamassa Venäjän tiepalvelua (jota mitä luultavimmin ei ole olemassakaan) auttamaan meitä eteenpäin....
Venäläinen arkkitehtuuri pienissä maalaiskylissä on aivan oma juttunsa. Suurin osa Pietarin ja Novgorodin välisestä tieyhteydestä tuntuu olevan jonkinlaista suoaluetta, tai ainakin sulamisvedet ovat tällä hetkellä aivan käsittämättömän korkealla. Joka tapauksessa tien vieri on täynnä mitä erikokoisempia, -muotoisempia ja -värisempiä taloja, joista suurin osa jostain syystä näyttää uivan pienten järvien päällä (tästä siis vertaus suohon/sulamisvesiin). Rahapulasta, tai mistä sitten johtuukaan, taloja ei tunnuta pitävän lainkaan kunnossa ja esimerkiksi maalipintaisen talon nähdessään suorastaan järkyttyy koska niitä tapaa vain muutaman jokaisessa kyläpahasessa. Osa taloista myös näyttää olevan sortumispisteessä ja jostain syystä sisällä kuitenkin palaa valot (tämä tuo mieleeni kasaan lahoavat ladot, joita on etenkin Urjalan/Uuden-salmen tienoilla enemmän kuin paljon, mutta se on sitten jo eri stoori). Hurjaa joka tapauksessa!
Koin itse asiassa kyllä saman kyydin jo isommalla bussilla meidän matkatessamme torstaina Pietarissa sijaitsevaan Venäjän Federaation Perustuslakituomioistuimeen retkeilemään, mutta jostain syystä minibussissa pehmeistä penkeistä huolimatta tunsi paljon paremmin jokaisen mutkan ja möykyn. Torstain ohjelmaan kuului siis istunnon seuraaminen sekä tietty, äänestäminen. Nyt on siis koettu myös ulkomailla, konsulaatissa äänestämisen riemu. Kirjekuoria sai sulkea muutaman ja henkilöllisyys piti todistaa, mutta muuten proseduuri ei kauheasti eronnut Pälkäneen vastaavasta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että Pietarissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain! Se kaupunki sykkii ja loistaa edelleen, vaikka siitä on jo seitsemisen kuukautta kun ensi kerran astuin jalallani Venäjän ja Pietarin maaperälle. Kyllä osa mun sydämestänikin varmasti tänne jää, sitten ku paluu Suomeen juhannuksen tienoolla tulee eteen.
No, jottei mennä liian tunteelliseksi niin täytyy vähän kommentoida taas Venäjää. Mikä myös täällä sivukylillä tulee hyvin esille on tuloerot, joka ehdottomasti Venäjällä näytetään sekä ostamalla fantastinen ja mahdollisimman kallis länsimaalainen auto, sekä rakentamalla länsimaalaistyylinen käsittämättömän iso lukaali, jollaisia taitaa Suomessa tulla vastaan vain jossain Helsingin tienoilla ja Turun saaristossa. Ja itse asiassa Turun saaristosta tulikin mieleeni ne jumalaiset pitsihuvilat, joita täälläkin on paljon. Kuitenkin kaikista järjettömän kauniista koristuksista huolimatta, talojen maalipinnan puute peittää alleen niiden pitsihuviloiden kauneuden ja jos palataan siihen minkälaisia pitsihuviloita mm. Viipurin lähellä onkaan, mutta jotka ovat vielä lähempänä romahtamista kuin nämä Novgorodin alueen vastaavat niin huh huh... venäläiseen arkkitehtuuriin kuuluu selkeästi koristeellisuus ainakin puuhuviloissa, me like!!
Välikuvaksi tähän ystävämme Lenin, joka kaunistaa myös Veliki Novgorodin keskustaa... ihastuttavaa läsnäoloa...
Itse kurssista on hieman kaksijakoiset fiilikset, sillä kurssin organisoinnissa on ollut pieniä puutteita ja esimerkiksi tieto ei tunnu kulkevan venäläisiltä suomalaisille. Myös venäläisten into puhua venäjää on tässä kohtaa hieman häiritsevää, sillä oma tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tulkata täällä mitään ruokalistaa erikoisempaa. Lisäksi esimerkiksi taksikuskin tämänpäiväinen yritys huijata pyytämällä 200 ruplaa ajettuaan kiertotietä dormille ja jatkuva aikataulujen tivaaminen ei vain jotenkin jaksa innostaa kaiken muun homman ohella. Totean myös että rispektini kaikille venäjänkielentulkeille, jotka pystyvät sujuvasti ilman katkoksia vaihtamaan suomen-englannin-venäjän kielten välillä, sillä työ on todellakin haasteellista!!! Respectiä!!!
Alapuolella yksi kuvajainen Woodeni Village:sta. Kyseinen museoalue sijaitsee jonkin verran Veliki Novgorodin keskustan ulkopuolella, ja sinne on koottu vanhaa venäläistä puuarkkitehtuuria sekä kyseiseltä paikalta löytyy myös mm. kaunis luostari ja huikea määrä puisia kirkkoa... tästä joskus faktatietoja parempine kuvineen..
Lauantai-iltana siis pääsin jo kovasti kaipaamaani Pietariin, ja lopulta päädyimme yhdelle Talvipalatsin viereisistä laivoista salsaamaan koko yöksi. Aivan fantastista, ja tunnelma oli kyllä melkoisen korkealla katossa koko ilan. Voin ihan surutta myöntää kaivanneeni muutamia läheisimpiä ystäviäni Pietarista, vaikka olinkin poissa vaivaisen viikon ja jostain syystä on myös ihanaa kun ympärillä on ihmisiä jotka on tuntenut jo pidempään eikä tarvitse kuin vain olla. Aivan loistavaa kertakaikkiaan!! Erityiset halit kyllä Borikselle ja Sallalle <3
Mitäpä sitten vielä? No siis tänään oltiin tosiaan tuolla Novgorodin alueen regional tuomioistuimessa tutustumiskäynnillä ja ensitöikseni haluan kertoa kuinka outoa suomalaisittain on kun tuomioistuin sijaitsee suurinpiirtein teollisuusalueen keskellä kauppakeskusta muistuttavassa peltikattopaloista valmistetussa (tai ainakin ulkonäöllisesti halpahallia muistuttavassa) rakennuksessa... edustuskuvat saatiin ainakin otettua.
Toiseksi haluaisin kiinnittää suomalaisten, ainakin oikeustietelijöiden, huomion siihen, että venäläisestä istuntosalista löytyy todellakin apinahäkkiä muistuttava cage, johon sijoitetaan vaaralliset rikolliset jotteivat ne käy toisten kimppuun, mutta myös siksi ettei kukaan yleisöstä kävisi rikollisten kimppuun. Wau! Varsin villi viidakko! Alapuolella promokuva!
Lisäksi demostraatiokuva vielä oikeusistunnosta tuomareineen ja syyttäjineen...
Näillä terveisillä tällä kertaa, nyt täytyy kiiruhtaa ryhmä- RÄMÄ:n kanssa taas sosialisoitumaan... seuraavassa jaksossa faktatietoa Novgorodin nähtävyyksistä ja lisäksi kokoavia kuulumisia kurssin puitteissa... HALEJA KAIKILLE!!!
Venäläinen arkkitehtuuri pienissä maalaiskylissä on aivan oma juttunsa. Suurin osa Pietarin ja Novgorodin välisestä tieyhteydestä tuntuu olevan jonkinlaista suoaluetta, tai ainakin sulamisvedet ovat tällä hetkellä aivan käsittämättömän korkealla. Joka tapauksessa tien vieri on täynnä mitä erikokoisempia, -muotoisempia ja -värisempiä taloja, joista suurin osa jostain syystä näyttää uivan pienten järvien päällä (tästä siis vertaus suohon/sulamisvesiin). Rahapulasta, tai mistä sitten johtuukaan, taloja ei tunnuta pitävän lainkaan kunnossa ja esimerkiksi maalipintaisen talon nähdessään suorastaan järkyttyy koska niitä tapaa vain muutaman jokaisessa kyläpahasessa. Osa taloista myös näyttää olevan sortumispisteessä ja jostain syystä sisällä kuitenkin palaa valot (tämä tuo mieleeni kasaan lahoavat ladot, joita on etenkin Urjalan/Uuden-salmen tienoilla enemmän kuin paljon, mutta se on sitten jo eri stoori). Hurjaa joka tapauksessa!
Koin itse asiassa kyllä saman kyydin jo isommalla bussilla meidän matkatessamme torstaina Pietarissa sijaitsevaan Venäjän Federaation Perustuslakituomioistuimeen retkeilemään, mutta jostain syystä minibussissa pehmeistä penkeistä huolimatta tunsi paljon paremmin jokaisen mutkan ja möykyn. Torstain ohjelmaan kuului siis istunnon seuraaminen sekä tietty, äänestäminen. Nyt on siis koettu myös ulkomailla, konsulaatissa äänestämisen riemu. Kirjekuoria sai sulkea muutaman ja henkilöllisyys piti todistaa, mutta muuten proseduuri ei kauheasti eronnut Pälkäneen vastaavasta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että Pietarissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain! Se kaupunki sykkii ja loistaa edelleen, vaikka siitä on jo seitsemisen kuukautta kun ensi kerran astuin jalallani Venäjän ja Pietarin maaperälle. Kyllä osa mun sydämestänikin varmasti tänne jää, sitten ku paluu Suomeen juhannuksen tienoolla tulee eteen.
No, jottei mennä liian tunteelliseksi niin täytyy vähän kommentoida taas Venäjää. Mikä myös täällä sivukylillä tulee hyvin esille on tuloerot, joka ehdottomasti Venäjällä näytetään sekä ostamalla fantastinen ja mahdollisimman kallis länsimaalainen auto, sekä rakentamalla länsimaalaistyylinen käsittämättömän iso lukaali, jollaisia taitaa Suomessa tulla vastaan vain jossain Helsingin tienoilla ja Turun saaristossa. Ja itse asiassa Turun saaristosta tulikin mieleeni ne jumalaiset pitsihuvilat, joita täälläkin on paljon. Kuitenkin kaikista järjettömän kauniista koristuksista huolimatta, talojen maalipinnan puute peittää alleen niiden pitsihuviloiden kauneuden ja jos palataan siihen minkälaisia pitsihuviloita mm. Viipurin lähellä onkaan, mutta jotka ovat vielä lähempänä romahtamista kuin nämä Novgorodin alueen vastaavat niin huh huh... venäläiseen arkkitehtuuriin kuuluu selkeästi koristeellisuus ainakin puuhuviloissa, me like!!
Välikuvaksi tähän ystävämme Lenin, joka kaunistaa myös Veliki Novgorodin keskustaa... ihastuttavaa läsnäoloa...
Itse kurssista on hieman kaksijakoiset fiilikset, sillä kurssin organisoinnissa on ollut pieniä puutteita ja esimerkiksi tieto ei tunnu kulkevan venäläisiltä suomalaisille. Myös venäläisten into puhua venäjää on tässä kohtaa hieman häiritsevää, sillä oma tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tulkata täällä mitään ruokalistaa erikoisempaa. Lisäksi esimerkiksi taksikuskin tämänpäiväinen yritys huijata pyytämällä 200 ruplaa ajettuaan kiertotietä dormille ja jatkuva aikataulujen tivaaminen ei vain jotenkin jaksa innostaa kaiken muun homman ohella. Totean myös että rispektini kaikille venäjänkielentulkeille, jotka pystyvät sujuvasti ilman katkoksia vaihtamaan suomen-englannin-venäjän kielten välillä, sillä työ on todellakin haasteellista!!! Respectiä!!!
Alapuolella yksi kuvajainen Woodeni Village:sta. Kyseinen museoalue sijaitsee jonkin verran Veliki Novgorodin keskustan ulkopuolella, ja sinne on koottu vanhaa venäläistä puuarkkitehtuuria sekä kyseiseltä paikalta löytyy myös mm. kaunis luostari ja huikea määrä puisia kirkkoa... tästä joskus faktatietoja parempine kuvineen..
Toiseksi haluaisin kiinnittää suomalaisten, ainakin oikeustietelijöiden, huomion siihen, että venäläisestä istuntosalista löytyy todellakin apinahäkkiä muistuttava cage, johon sijoitetaan vaaralliset rikolliset jotteivat ne käy toisten kimppuun, mutta myös siksi ettei kukaan yleisöstä kävisi rikollisten kimppuun. Wau! Varsin villi viidakko! Alapuolella promokuva!
Lisäksi demostraatiokuva vielä oikeusistunnosta tuomareineen ja syyttäjineen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti