Erittäin kolea syyssää voisi melkein syödä fiilistä täälä asuntolassa, mutta hyvin sujuu edelleen. Venäjällä asuntoloiden ja toki myös muun rakennuskannan eristys on hieman eri tasolla kuin Suomessa ja siihen asti, että tulee yleinen kaupungittain jaettava komennus pistää patterit päälle (kun keskilämpötila laskee tietyn rajan alapuolelle) joutuu koko kansa hytisemään aivan järkyttävästi vetävistä ikkunoista johtuen. Ei sillä, naisväki täälä tallustaa edelleen minihameissa mutta itse kaipasin jo paksuja 100 denierin sukkahousuja. Hetkellisesti (onneksi kyseessä oli aivan pikkuriikkinen hetki) epäilin jo, selviänkö ikinä talvesta täälä. Tuntuu että tuuli menee suoraan läpi luihin ja ytimiin!
Lähialueellamme on käyynissä asfaltointityöt josta johtuen teitä on suljettu ja osa julkisesta liikenteestä ohjattu sivukaduille. Käytännössä päivittäisautoilijalle tämä merkitsee sitä että kun virallinen autotie on suljettu, voi huoletta siirtyä kohteeseen pääsyn nopeuttamiseksi jalankulkuväylille ajelemaan. Melkein välillä hirvittää kun joku ajaa vilkkaasti käytettyä kävelyväylää 60-80 km /h vastaan edes hidastamatta jalankulkijoiden kohdalla. Noh, vielä ei ole ainakaa minun silmään sattunut yhtään alle jäänyttä jalankulkijaa, joten ehkäpä venäläiset osaavat arvostaa henkikultaansa.
Opiskelujen kanssa täälä iski heti maanantai kunniaksi aikamoinen paniikki kun tajusin, että koska luennot käyvät koko ajan haastavammaksi olisi vihdosta viimein aika todella opiskella tuo erikoissanasto eli juridinen venäjä kuntoon, jotta pääsee osallistumaan todellisuudessa luennoilla keskusteluun ja etenkin väittämään vastaan tietyissä asioissa. Kansainvälisen oikeuden professorini on ottanut minut jotenkin silmätikuksi, sillä onhan se hienoa kun luokassa on ulkolainen joka ei aina ihan täysin ymmärrä ja jota voi hyväksikäyttää ja samalla opettaa venäläisille opiskelijoille Suomen oikeusjärjestelmän perusteita. Valmistelen jokaiseen seminaariin esityksiä milloin mistäkin (ensi viikoksi tiedossa on esitys siitä kuinka Suomessa säädetään lakeja) ja vastineeksi en joudu/pääse vastaamaan niihin kysymyksiin joita venäläiset opiskelijat valmistelevat kyseisiin seminaareihin.
Viikonlopulle on tiedossa kulttuuria sillä olemme menossa lauantaina Pietarin kaupungin Filharmonikkojen konserttiin kuuntelemaan ketäpä muuta kuin Rahmaninovia. Lisäksi olemme kämppikseni kanssa suunnitelleet lippujen ostoa Joutsenlampea katsomaan Mihailovskin teatteriin perjantai-iltana, joten tiedossa on taas varsinainen kulttuuripläjäys. Josko sitä vielä keksisi jonkun museon sunnuntaikohteeksi (tai jos keli suosii niin puistokin käy) niin voisi taas vältellä sujuvasti opiskelua yhden viikonlopun ajan ja lisätä omaa ressikerrointansa ensi viikoksi.
Suomalaisen ruoan vientikiellosta puheenollen en yhtään ihmettele miksi Venäjä haluaisi rajoittaa suomalaisen ruoan tuontia. Ainakin Pietarin kaupat ovat pullollaan suomalaisia tuotteja ja minä tietenkin tulin tänne tutustumaan venäläisiin tuotteisiin, joten on työn ja tuskan takana löytää jotain todella venäläistä. Tokihan Valionkin purkeissa lukee tekstit venäjäksi, mutta tuotteet ovat aivan vastaavat kuin Suomessa. Lisäksi lähikauppani hyllystä löytyy Geishoja ja Dumbleja ja Presidenttikahvia, Maksidom- nimisestä kodintarvikekaupasta voi hakea Finlaysonin muumipyyhkeitä ja keskustaan voi aina lähteä shoppailemaan Stockmanille! Mikäpä tässä, voin hyvin suomalaistua täälä Venäjällä vielä hieman suomalaisemmaksi ;)
Tänään olisi tarkoitus kahlata ah niin rakasta kansainvälisen oikeuden kirjaa läpi, onneksi pikkuhiljaa muistaa tiettyjä termejä ettei joka sanaa tarvitse tarkistaa sanakirjasta. Lisäksi venäjän aspekteja on pakko opetella ulkoa ja verbejä ylipäänsä, sillä vaikka muuten sanasto olisikin hallussa venäjän verbit ja adjektiivit tuntuvat edelleen olevan hakusessa. Ja kuvaileminen ja pitkien järkevien fraasien muodostaminen ei tunnetusti onnistu ilman verbejä tai adjektiiveja. No, josko sitä tänään suuntaisi sitten illaksi leffaan niin ei tarvitse aina opiskella sanastoa vain oppikirjasta. Leffateattereihin tuli juuri venäläinen uutuus nimeltä Kraij, eiköhän se ole välttämätöntä käydä katsomassa kun opiskelijahintainen lippu viikollakin on vain 120 ruplaa, eli noin kolmisen euroa.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Lauantain klubirundi ja messut konsulaatissa
Eilen eli lauantaina oli täydellinen tilaisuus tutustua Pietarin baarikulttuuriin sillä sen lisäksi, että täälä oli käymässä joukko "vanhoja imop:laisia" niin suoritin itse myös eilen muuton babuskan luota tänne asuntolaan. Eli kyseessä oli siis samalla omat tuparini. Ei siinä mitään, vodkapullo ja keksejä pöytään ja taustalle soimaan Paula Koivuniemeä niin johan on kulissit kunnossa (itävaltalaisen kämppikseni toimesta kuuntelimme myös Eläkeläisiä, joka oli ainokaisia bändejä joita hän tiesi entuudestaan Suomesta; HIM ja The Rasmus, vapiskaa, Eläkeläiset on täälä!)
Anycase, hypättyämme metroon päädyimme ensimmäiseksi Gostinija Dvorin ympäristöön, josta seuraan liittyi kolme venäläistä nuorta neitokaista. He olivat hyvin innoissaan meistä vaihtareista ja etenkin saksalaisesta Markuksesta joka pitkänä vaaleana ja sinisilmäisenä nuorena miehenä tuntuu vetävän venäläisnaisia puoleensa kuin magneetti. Joka tapauksessa tytöt olivat menossa paikalliseen Onnelaan (baarin oikea nimi Shine-klubi) joten tiemme erkanivat hyvin eloisien keskustelujen ja muutaman valokuvan jälkeen.
Itse päädyimme siis paikkaan jota kutsutaan Atelieriksi. Kyseessä oli oikein tiivistunnelmainen ja hämyinen mesta, jossa soi kahdessa kerroksessa eri DJ:iden musiikki ja vodka oli suhteellisen sopuisasti 18 ruplaa shotilta eli noin 40 senttiä suomalaisessa valuutassa. Musiikissa olisi mielestäni ollut hieman toivomisen varaa ja betonilattia jossa on korkokenkien mentäviä aukkoja ei ehkä myöskään ollut turvallisin alusta heilua mutta hauskaa oli joka tapauksessa.
Jossain 02 aikoihin lähdimme siirtymään Friends Place nimiseen hieman snobbailutunnelmaiseen paikkaan. Hinnat olivat hulppeat edellä mainittuun mestaan verrattuna ja itse asiassa pysähdyksen syynäkin oli vain se, että poimimme mukaan yhden vaihtarin ja hänen venäläisen tyttöystävänsä. Siitä sitten kaupasta hakemaan vielä vähän olutta matkaevääksi ja kohti seuraavaa kohdetta.
Korkokenkien Mekassa baarista toiseen siirtyminen hoituu nopeimmin ottamalla lennosta taksin jonka kanssa pitää neuvotella sopiva hinta valmiiksi ennen kyytiin astumista. Parilla sadalla ruplalla pääsee yleensä siirtymään kohtuullisen kätevästi koko seurueen voimin seuraavaan kohteeseen ja samalla säästetään jo muutenkin särkeviä jalkoja ja korkokenkien korkolappuja.
Päädyimme viimeiseksi baariin jonka nimeä en vieläkään osaa venäjäksi. Kyseessä oli ehdottomasti tuleva lempimestani sillä alimmassa kerroksessa oli loistava tanssilattia, sohvakulmauksia ja pieni baaritiski ja yläkertaan pääsi pienen terassialueen läpi jossa oli kynttilöin valaistuja nurkkauksia puiston keskellä. Aah. Yläkerta oli jazz- tyylinen istuskelupuoli, jossa taustalla pyöri jalkapallomatsi suoraan Ranskan pääsarjasta. Jokaiselle jotakin ja kaiken lisäksi baarimikkokin oli oikein suloinen. Kerron kyllä kun opin kyseisen paikan nimen jotta pääsette kokeilemaa kyseistä mestaa Pietariin saapuessanne. ;)
Täkäläiseen tapaan ensimmäinen metro kulkee kuuden aikoihin kaupungin keskustasta poispäin ja mekin tietty viihdyimme baarissa siihen asti kun metroasemat avattiin. En muista koska olen viimeksi ollut baarissa kuuteen asti (tokkopa koskaan koska Suomessa baarit bruukataan jostain kumman syystä sulkea jo puoli neljän tienoilla), mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Aamun ensimmäinen metro on yleensä tupaten täynnä juhlakansaa, sillä keskusta on lähes suljettua aluetta siltojen ollessa yöllä auki noin yhdestä viiteen. Tällöin taksireissusta saattaisi tulla turhankin pitkä (vain yksi silta on käytössä läpi yön ja se kiertää todella kaukaa) ja kallis joten suurin osa juhlii aamuun asti keskustaan lähtiessään. Tosin suosittelen, sillä en muista koska baarireissulla olisi ollut näin hauskaa ja halpaa!! :D
Lauantaina kerkesin myös viettämään pitkän päivän Suomen konsulaatissa esittelemässä Turun yliopistoa. Kyse oli venäläisille opiskelijoille suunnatusta tapahtumasta, jossa esiteltiin opiskelumahdollisuuksia Suomessa ja esiteltiin suomalaista koulutusjärjestelmää. Kyse oli tilaisuudesta, joka pidettiin ensimmäistä kertaa ikinä ja Turun yliopiston esitteet ainakin loppuivat kesken jo ensimmäisen tunnin aikana ja suurena ongelmana koettiin se, että Suomesta ei löydy ainuttakaan kanditasoista koulutusohjelmaa englanniksi yliopistossa. Kiinnostus Suomen koulutusjärjestelmää kohtaan on täällä valtaisa, mutta opiskelu suomeksi koetaan ongelmaksi. Toki osa vanhemmista oli liikkeellä jo 8 vuotiaiden lastensa kanssa varmistaakseen riittävän tiedonsaannin ja suomalaisen koulutuksen. Tapahtumasta jäi kuitenkin varsin positiivinen kuva ja uskon että venäläisten opiskelijoiden määrä tulee Suomessa jatkuvasti kasvamaan!
Anycase, hypättyämme metroon päädyimme ensimmäiseksi Gostinija Dvorin ympäristöön, josta seuraan liittyi kolme venäläistä nuorta neitokaista. He olivat hyvin innoissaan meistä vaihtareista ja etenkin saksalaisesta Markuksesta joka pitkänä vaaleana ja sinisilmäisenä nuorena miehenä tuntuu vetävän venäläisnaisia puoleensa kuin magneetti. Joka tapauksessa tytöt olivat menossa paikalliseen Onnelaan (baarin oikea nimi Shine-klubi) joten tiemme erkanivat hyvin eloisien keskustelujen ja muutaman valokuvan jälkeen.
Itse päädyimme siis paikkaan jota kutsutaan Atelieriksi. Kyseessä oli oikein tiivistunnelmainen ja hämyinen mesta, jossa soi kahdessa kerroksessa eri DJ:iden musiikki ja vodka oli suhteellisen sopuisasti 18 ruplaa shotilta eli noin 40 senttiä suomalaisessa valuutassa. Musiikissa olisi mielestäni ollut hieman toivomisen varaa ja betonilattia jossa on korkokenkien mentäviä aukkoja ei ehkä myöskään ollut turvallisin alusta heilua mutta hauskaa oli joka tapauksessa.
Jossain 02 aikoihin lähdimme siirtymään Friends Place nimiseen hieman snobbailutunnelmaiseen paikkaan. Hinnat olivat hulppeat edellä mainittuun mestaan verrattuna ja itse asiassa pysähdyksen syynäkin oli vain se, että poimimme mukaan yhden vaihtarin ja hänen venäläisen tyttöystävänsä. Siitä sitten kaupasta hakemaan vielä vähän olutta matkaevääksi ja kohti seuraavaa kohdetta.
Korkokenkien Mekassa baarista toiseen siirtyminen hoituu nopeimmin ottamalla lennosta taksin jonka kanssa pitää neuvotella sopiva hinta valmiiksi ennen kyytiin astumista. Parilla sadalla ruplalla pääsee yleensä siirtymään kohtuullisen kätevästi koko seurueen voimin seuraavaan kohteeseen ja samalla säästetään jo muutenkin särkeviä jalkoja ja korkokenkien korkolappuja.
Päädyimme viimeiseksi baariin jonka nimeä en vieläkään osaa venäjäksi. Kyseessä oli ehdottomasti tuleva lempimestani sillä alimmassa kerroksessa oli loistava tanssilattia, sohvakulmauksia ja pieni baaritiski ja yläkertaan pääsi pienen terassialueen läpi jossa oli kynttilöin valaistuja nurkkauksia puiston keskellä. Aah. Yläkerta oli jazz- tyylinen istuskelupuoli, jossa taustalla pyöri jalkapallomatsi suoraan Ranskan pääsarjasta. Jokaiselle jotakin ja kaiken lisäksi baarimikkokin oli oikein suloinen. Kerron kyllä kun opin kyseisen paikan nimen jotta pääsette kokeilemaa kyseistä mestaa Pietariin saapuessanne. ;)
Täkäläiseen tapaan ensimmäinen metro kulkee kuuden aikoihin kaupungin keskustasta poispäin ja mekin tietty viihdyimme baarissa siihen asti kun metroasemat avattiin. En muista koska olen viimeksi ollut baarissa kuuteen asti (tokkopa koskaan koska Suomessa baarit bruukataan jostain kumman syystä sulkea jo puoli neljän tienoilla), mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Aamun ensimmäinen metro on yleensä tupaten täynnä juhlakansaa, sillä keskusta on lähes suljettua aluetta siltojen ollessa yöllä auki noin yhdestä viiteen. Tällöin taksireissusta saattaisi tulla turhankin pitkä (vain yksi silta on käytössä läpi yön ja se kiertää todella kaukaa) ja kallis joten suurin osa juhlii aamuun asti keskustaan lähtiessään. Tosin suosittelen, sillä en muista koska baarireissulla olisi ollut näin hauskaa ja halpaa!! :D
Lauantaina kerkesin myös viettämään pitkän päivän Suomen konsulaatissa esittelemässä Turun yliopistoa. Kyse oli venäläisille opiskelijoille suunnatusta tapahtumasta, jossa esiteltiin opiskelumahdollisuuksia Suomessa ja esiteltiin suomalaista koulutusjärjestelmää. Kyse oli tilaisuudesta, joka pidettiin ensimmäistä kertaa ikinä ja Turun yliopiston esitteet ainakin loppuivat kesken jo ensimmäisen tunnin aikana ja suurena ongelmana koettiin se, että Suomesta ei löydy ainuttakaan kanditasoista koulutusohjelmaa englanniksi yliopistossa. Kiinnostus Suomen koulutusjärjestelmää kohtaan on täällä valtaisa, mutta opiskelu suomeksi koetaan ongelmaksi. Toki osa vanhemmista oli liikkeellä jo 8 vuotiaiden lastensa kanssa varmistaakseen riittävän tiedonsaannin ja suomalaisen koulutuksen. Tapahtumasta jäi kuitenkin varsin positiivinen kuva ja uskon että venäläisten opiskelijoiden määrä tulee Suomessa jatkuvasti kasvamaan!
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kulttuuria kerrakseen
Jos joku tuntee Venäjän kansallishymnin vaikkapa vanhoin neuvostoliitonaikaisin sanoin, tiedät jo että kappaleen nimi on suomeksi Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto. Siinä mielessä mikään ei varmasti ole muuttunut, sillä suomalaisin silmin katsottuna kaikki on täällä edelleen suurta ja mahtavaa. Käytimme koko viikonlopun nauttimalla venäläisistä kulttuuririennoista ja en usko, että pystyn millään välittämään sinne koti-Suomeen sitä fiilistä, jonka kokee kun katselee Pietarhovin palatsin seinille värivaloin heijastettua tarinaa klassisten suurteosten soidessa tarinan taustamusiikkina ja rakettien räiskyessä ympärillä. Vieläkin menee kylmät väreet selässä kun muistelen lauantai-illan tunnelmaa illan pimetessä Pietarhovissa.
Pietarhovi on Suomenlahden rannalla sijaitseva todellinen keisarin mahdin symboli. Jean Baptiste Le Blondin suunnittelemaa Suurta palatsia muutettiin keisarinna Elisabetin aikaan Bartolomeo Rastrellin toimesta, jolloin palatsiin lisätiin muun muassa kolmas kerros ja siipirakennukset. Pietarhovin puiston suuruudesta puolestaan antaa osviittaa se, että sieltä löytyy sekä englantilainen että ranskalainen puisto. Pietarhovin alue on laajuudeltaan 607 hehtaaria ja siihen kuuluu Yläpuisto, Alapuisto ja Aleksandran puisto. Alueella on palatseja, suihkukaivoja, puistoteitä, polkuja ja kaistale Suomenlahden rantaa.
Valitettavasti huonon kamerani vuoksi seuraava yksittäinen valokuva ei tee oikeutta itse illan vesiputous juhlan tunnelmalle sillä tunnin kestänyt show oli kerrassaan sanoinkuvaamaton. Yritän myöhemmin ladata pienen videonpätkän josta tosin ei kuulu musiikki joka tietenkin kulki täydellisessä synkronissa kaikkien valoefektien ja rakettien kanssa.Kuvasta saa kuitenkin idean siitä mistä illan show:ssa oli kyse. Eli mahtavan kokoisen palatsin seinälle heijastettiin koko ajan etenevää satua erilaisin valoefektein jota täydensivät suihkulähteet, tanssijat, ilotulitteet ja tähtisuihkut. Kaikin puolin sanoinkuvaamattoman kaunista!
Eilen illalla pääsimme lopulta myös ensimmäisen kerran nauttimaan venäläisestä taksikyydistä, sillä kolmenkymmenentuhannen hengen poistuminen Pietarhovin alueelta kohti keskustaa ei tapahdu hetkessä ja lopulta matka marsulla eli pienbussilla kesti puolisentoista tuntia. Missasimme noin viidellä minuutilla yön viimeisen metrovuoron kohti kampusaluettamme joten päätimme soittaa taksin. Numerosta 4 000 000 saa taksin ja valmiiksi sovitun hinnan matkalle. Kun taksi on paikalla, keskuksesta soitetaan vielää perään ja kerrotaan juuri sinun taksisi tuntomerkit eli käytännössä rekisterinumero. Erittäin hyvää palvelua. Onneksi en ole kovin heikkohermoinen sillä kun siinä sitten kaahattiin 160 kilometriä tunnissa kohti Pietarin toista puolta, saattaisi huonompi vatsainen voida pahoin. Taksikuskin kiitokseksi täytyy sanoa että kyyti päättyi noin metrin päähän kotiovestani ja kuski oli erittäin kohtelias ja kaiken lisäksi emme siis matkan varrella kolaroineet kertaakaan...
Sopivat yöunet, eli kuusi tuntia ja taas menoksi. Sunnuntain kohteeksi valitsimme Venäläisen museon, joka on pääasiassa venäläistä taidetta sisältävä mahtipontinen palatsirakennelma aivan Pietarin keskustassa. Museo on siis sijoitettu Mihailovin palatsiin, jonka on suunnitellut Carlo Rossi suuriruhtinas Mihail Pavlovitsille. Nikolai II lopulta toteutti isänsä Aleksanteri III ajatuksen kansalle avoimesta museosta 1898 ja museo sisältää maailman parhaan kokoelman venäläistä taidetta. Suomalaiselle tunnetuin teos on mitä luultavimmin Volgan lautturit, jonka maalasi Ilja Repin 1870-luvun alkuvuosina.
On hieman hankala tarjota kunnollista kuvaa museon suuresta ja mahtavasta olemuksesta sillä itse oltuamme paikanpäällä noin kolme ja puoli tuntia (pääsimme noin puoleen väliin museon kokoelmia) oli sulkemisajan vuoro ja me siirryimme raskaan urheilusuorituksen uuvuttamina kahville ja suklaakroisanteille viereiseen kafeeseen.Saleja on yhteensä 109 kappaletta ja museo sijaitsee oikeastaan kolmessa ei rakennuksessa jotka tosin ovat yhteydessä toisiinsa. Korpus Benua, Fligel Rossi ja Mihailovskin palatsi muodostavat siis yhdessä kokonaisuuden josta käytetään nimeä Venäläinen museo eli Русский Музей.
Itse Mihailovskin palatsikin oli jo kerrassaan yhtä suurta nähtävyyttä koristeellisine kattoineen ja pylväikköineen, suurine tanssiaissaleineen ja aah, ne sisääntuloaulan portaat ovat kuin Titanic-elokuvasta, tosin vaan suuremmat ja jylhemmät. Seuraava kuva on yhdestä Mihailovskin palatsin saleista:
Itse siis palatsin ihailemisen lisäksi museo oli täynnä venäläisiä taideteoksia muinaisajoilta nykypäivään...
Joka tapauksessa nähtävää on paljon ja kyseessä on siis Eremitaasia pienempi taidekokoelma joten aikaa kannattaa varata kohteeseen tutustumiseen koko päivä. Itse olen ikikiitollinen neuvostoliiton ajoilta säilyneelle perinteelle jonka vuoksi kaikki venäläisten opiskelijakortin haltijat pääsevät museoihin ilmaiseksi. Ei haittaa lainkaan, etten kerennyt tänään kiertää kuin puolet museosta, sillä pääsen sinne ilmaiseksi myös kaikkina muina päivinä vuodessa. Ja jos Suomessa vielä ihmetellään miksi on niin hankala saada nuorisoa innostumaan museoista, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla tarjota museovierailut ilmaiseksi opiskelijoille ja koululaisille. Tänäänkin väkeä oli paikalla paljon ja venäjällä museot tuntuvat sopivan myös hyväksi kohteeksi treffeille (ei ehkä ensitreffeille mutta pariskuntia oli paikalla paljon). Lisäks koululaisia ja opiskelijoita tuli vastaan jatkuvalla syötöllä. Korkeakulttuuri ei siis ole Venäjällä vaan yläluokan oikeus vaan se tarjotaan edelleen kaikille oppimishaluisille. Jos nyt oltaisiin facebookissa, napsauttaisin ilmaiset museokäynnit ehdottomasti omaksi cool like:seni.
Pietarhovi on Suomenlahden rannalla sijaitseva todellinen keisarin mahdin symboli. Jean Baptiste Le Blondin suunnittelemaa Suurta palatsia muutettiin keisarinna Elisabetin aikaan Bartolomeo Rastrellin toimesta, jolloin palatsiin lisätiin muun muassa kolmas kerros ja siipirakennukset. Pietarhovin puiston suuruudesta puolestaan antaa osviittaa se, että sieltä löytyy sekä englantilainen että ranskalainen puisto. Pietarhovin alue on laajuudeltaan 607 hehtaaria ja siihen kuuluu Yläpuisto, Alapuisto ja Aleksandran puisto. Alueella on palatseja, suihkukaivoja, puistoteitä, polkuja ja kaistale Suomenlahden rantaa.
Valitettavasti huonon kamerani vuoksi seuraava yksittäinen valokuva ei tee oikeutta itse illan vesiputous juhlan tunnelmalle sillä tunnin kestänyt show oli kerrassaan sanoinkuvaamaton. Yritän myöhemmin ladata pienen videonpätkän josta tosin ei kuulu musiikki joka tietenkin kulki täydellisessä synkronissa kaikkien valoefektien ja rakettien kanssa.Kuvasta saa kuitenkin idean siitä mistä illan show:ssa oli kyse. Eli mahtavan kokoisen palatsin seinälle heijastettiin koko ajan etenevää satua erilaisin valoefektein jota täydensivät suihkulähteet, tanssijat, ilotulitteet ja tähtisuihkut. Kaikin puolin sanoinkuvaamattoman kaunista!
Sopivat yöunet, eli kuusi tuntia ja taas menoksi. Sunnuntain kohteeksi valitsimme Venäläisen museon, joka on pääasiassa venäläistä taidetta sisältävä mahtipontinen palatsirakennelma aivan Pietarin keskustassa. Museo on siis sijoitettu Mihailovin palatsiin, jonka on suunnitellut Carlo Rossi suuriruhtinas Mihail Pavlovitsille. Nikolai II lopulta toteutti isänsä Aleksanteri III ajatuksen kansalle avoimesta museosta 1898 ja museo sisältää maailman parhaan kokoelman venäläistä taidetta. Suomalaiselle tunnetuin teos on mitä luultavimmin Volgan lautturit, jonka maalasi Ilja Repin 1870-luvun alkuvuosina.
On hieman hankala tarjota kunnollista kuvaa museon suuresta ja mahtavasta olemuksesta sillä itse oltuamme paikanpäällä noin kolme ja puoli tuntia (pääsimme noin puoleen väliin museon kokoelmia) oli sulkemisajan vuoro ja me siirryimme raskaan urheilusuorituksen uuvuttamina kahville ja suklaakroisanteille viereiseen kafeeseen.Saleja on yhteensä 109 kappaletta ja museo sijaitsee oikeastaan kolmessa ei rakennuksessa jotka tosin ovat yhteydessä toisiinsa. Korpus Benua, Fligel Rossi ja Mihailovskin palatsi muodostavat siis yhdessä kokonaisuuden josta käytetään nimeä Venäläinen museo eli Русский Музей.
Itse Mihailovskin palatsikin oli jo kerrassaan yhtä suurta nähtävyyttä koristeellisine kattoineen ja pylväikköineen, suurine tanssiaissaleineen ja aah, ne sisääntuloaulan portaat ovat kuin Titanic-elokuvasta, tosin vaan suuremmat ja jylhemmät. Seuraava kuva on yhdestä Mihailovskin palatsin saleista:
Itse siis palatsin ihailemisen lisäksi museo oli täynnä venäläisiä taideteoksia muinaisajoilta nykypäivään...
Joka tapauksessa nähtävää on paljon ja kyseessä on siis Eremitaasia pienempi taidekokoelma joten aikaa kannattaa varata kohteeseen tutustumiseen koko päivä. Itse olen ikikiitollinen neuvostoliiton ajoilta säilyneelle perinteelle jonka vuoksi kaikki venäläisten opiskelijakortin haltijat pääsevät museoihin ilmaiseksi. Ei haittaa lainkaan, etten kerennyt tänään kiertää kuin puolet museosta, sillä pääsen sinne ilmaiseksi myös kaikkina muina päivinä vuodessa. Ja jos Suomessa vielä ihmetellään miksi on niin hankala saada nuorisoa innostumaan museoista, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla tarjota museovierailut ilmaiseksi opiskelijoille ja koululaisille. Tänäänkin väkeä oli paikalla paljon ja venäjällä museot tuntuvat sopivan myös hyväksi kohteeksi treffeille (ei ehkä ensitreffeille mutta pariskuntia oli paikalla paljon). Lisäks koululaisia ja opiskelijoita tuli vastaan jatkuvalla syötöllä. Korkeakulttuuri ei siis ole Venäjällä vaan yläluokan oikeus vaan se tarjotaan edelleen kaikille oppimishaluisille. Jos nyt oltaisiin facebookissa, napsauttaisin ilmaiset museokäynnit ehdottomasti omaksi cool like:seni.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Tekninen arki
Tässä kohtaa voisi varmastikin jo todeta että hieman lähemmäksi arkea on elämä täällä Pietarissa jo luisunut sillä vodkan määrä on parin viimeisen päivän aikana jäänyt vain muutamaan snapsilasiin. Melkein kaikille on vihdosta viimein selvinnyt luentojen aikataulut, joten ainakin muutamat tuntuvat tosissaan yrittävän raahautua luennoille aamuisin. Tosin venäläisessä systeemissä luennot eivät jostain vielä tuntemattomasta syystä voi koskaan alkaa klo. 10 aikaisemmin joten kovin aikaisista aamuista ei voi puhua.
Hirveä syysflunssa on kaatamassa pietarilaisia tosissaan sängynpohjalle ja itsekin kärsin syysflunssan tapaisesta taudista. Ystävälleni jo tässä yksi päivä hain venäläisest apteekista ihmelääkkeitä ja itsekin asiaa harkitsin, mutta katsotaan nyt josko tauti menisi ohi juomalla samovaaritolkulla teetä (sekä vihreää että mustaa) kuivatuilla marjoilla ja lehdillä maustettuna.
Huomenna olisi tarkoitus tosissaan alkaa hoitamaan moniviisumiongelmaa. Tai no tavallaan kyse ei ole vielä ongelmasta mutta koska kellään ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan monikertaviisumin saamiseen menee on parempi olla ajoissa liikenteessä. Käsite saattaa olla jollekin tuntematon joten selvennän sen verran että monikertaviisumi mahdollistaa matkustamisen rajan yli moneen kertaan, mikä käytännössä tarkoittaa että Suomeen pääsee käymään vasta kun monikertaviisumi on hoidettu kuntoon. Saksalaiset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa lähteä käymään Suomessa ja Virossa mitä pikimmiten ja suunnitelmissa onkin lähteä porukalla käymään Suomessa jossain välissä syksyä.
Eilen koulun vahtimestari kirjaimellisesti vei пропуска:ni eli siis kulkukorttini. En tiedä mitä kyseiselle kortille on tapahtunut mutta jostain syystä se ei enää toimi koulun sisäänpääsyporteilla. Tokihan ovet avautuvat myös kun selittää tilanteen portinvartijalle mutta varsin rasittavaa se on jos totta puhutaan. Ilman propuskaa ei oikeastaan pitäisi päästä yliopistolle sisään ja tämän takia ymmärtänette ongelman luonteen. Tätäkin ongelmaa aion hoitaa suurella energialatauksella huomenna. Mahdollisesti kulkukorttini on jo kulkeutunut propuskatoimistosta kansainvälisten asioiden toimistolle tai vähintäänkin jollekin portinvartijalle. Katsotaan mistä se huomenna löytyy...
Kaikki tuttavani tietävät mitä mieltä olen tupakoinnista, mutta jos olen joskus hieman piikittelevästi kommentoinut kenenkään tupakointia, uskon etten sitä tule tekemään vaihtovuoteni jälkeen. Venäjällä KAIKKI polttavat! On suorastaan mahdotonta löytää ihmistä joka ei polttaisi. Sama koskee oikeastaan vaihtareitakin, sillä suurin osa polttaa varsinkin juodessaan. Täkäläinen hyvinkin muodikas laji on polttaa vesipiippua (itämaisittain hookah) joka on kuulemma paljon terveellisempi tapa polttaa, sillä vesi kuulemma suodattaa haitta-aineita. Vesipiippuja saa täällä esimerkiksi ravintolassa tilattua ja sitten voi porukalla poltella.
Tänään kävin testaamassa kuinka täkäläinen rahanlatausautomaatti toimii. Venäjällä puhelinlasku ei tavallisesti tule kotiin vain kaikilla on pre-paid liittymät joihin maksetaan rahaa automaateissa joita on oikeastaan jokaisessa nurkassa johon otto-automaatin kokoinen latauspiste vain mahtuu. Systeemi on varsin toimiva ja sama järjestelmä on käytössä internet- yhteyksissä. Olin ensin hieman hämmentynyt systeemistä sillä mistä sitä oikeastaan tietää paljonko kuluttaa nettiä tai puhelintaan mutta näin jälkikäteen ajateltuna systeemi on liki nerokas. Yli varojensa ei voi elää sillä tekstiviestienkin lähettäminen on mahdotonta jos puhelimella ei ole katetta. Lisäksi se, että automaatteja on käytännössä joka paikassa takaa sen, ettei maksaminen ole mitenkään hankalaa. Täytyy vain todeta, että очень интересно!
Hirveä syysflunssa on kaatamassa pietarilaisia tosissaan sängynpohjalle ja itsekin kärsin syysflunssan tapaisesta taudista. Ystävälleni jo tässä yksi päivä hain venäläisest apteekista ihmelääkkeitä ja itsekin asiaa harkitsin, mutta katsotaan nyt josko tauti menisi ohi juomalla samovaaritolkulla teetä (sekä vihreää että mustaa) kuivatuilla marjoilla ja lehdillä maustettuna.
Huomenna olisi tarkoitus tosissaan alkaa hoitamaan moniviisumiongelmaa. Tai no tavallaan kyse ei ole vielä ongelmasta mutta koska kellään ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan monikertaviisumin saamiseen menee on parempi olla ajoissa liikenteessä. Käsite saattaa olla jollekin tuntematon joten selvennän sen verran että monikertaviisumi mahdollistaa matkustamisen rajan yli moneen kertaan, mikä käytännössä tarkoittaa että Suomeen pääsee käymään vasta kun monikertaviisumi on hoidettu kuntoon. Saksalaiset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa lähteä käymään Suomessa ja Virossa mitä pikimmiten ja suunnitelmissa onkin lähteä porukalla käymään Suomessa jossain välissä syksyä.
Eilen koulun vahtimestari kirjaimellisesti vei пропуска:ni eli siis kulkukorttini. En tiedä mitä kyseiselle kortille on tapahtunut mutta jostain syystä se ei enää toimi koulun sisäänpääsyporteilla. Tokihan ovet avautuvat myös kun selittää tilanteen portinvartijalle mutta varsin rasittavaa se on jos totta puhutaan. Ilman propuskaa ei oikeastaan pitäisi päästä yliopistolle sisään ja tämän takia ymmärtänette ongelman luonteen. Tätäkin ongelmaa aion hoitaa suurella energialatauksella huomenna. Mahdollisesti kulkukorttini on jo kulkeutunut propuskatoimistosta kansainvälisten asioiden toimistolle tai vähintäänkin jollekin portinvartijalle. Katsotaan mistä se huomenna löytyy...
Kaikki tuttavani tietävät mitä mieltä olen tupakoinnista, mutta jos olen joskus hieman piikittelevästi kommentoinut kenenkään tupakointia, uskon etten sitä tule tekemään vaihtovuoteni jälkeen. Venäjällä KAIKKI polttavat! On suorastaan mahdotonta löytää ihmistä joka ei polttaisi. Sama koskee oikeastaan vaihtareitakin, sillä suurin osa polttaa varsinkin juodessaan. Täkäläinen hyvinkin muodikas laji on polttaa vesipiippua (itämaisittain hookah) joka on kuulemma paljon terveellisempi tapa polttaa, sillä vesi kuulemma suodattaa haitta-aineita. Vesipiippuja saa täällä esimerkiksi ravintolassa tilattua ja sitten voi porukalla poltella.
Tänään kävin testaamassa kuinka täkäläinen rahanlatausautomaatti toimii. Venäjällä puhelinlasku ei tavallisesti tule kotiin vain kaikilla on pre-paid liittymät joihin maksetaan rahaa automaateissa joita on oikeastaan jokaisessa nurkassa johon otto-automaatin kokoinen latauspiste vain mahtuu. Systeemi on varsin toimiva ja sama järjestelmä on käytössä internet- yhteyksissä. Olin ensin hieman hämmentynyt systeemistä sillä mistä sitä oikeastaan tietää paljonko kuluttaa nettiä tai puhelintaan mutta näin jälkikäteen ajateltuna systeemi on liki nerokas. Yli varojensa ei voi elää sillä tekstiviestienkin lähettäminen on mahdotonta jos puhelimella ei ole katetta. Lisäksi se, että automaatteja on käytännössä joka paikassa takaa sen, ettei maksaminen ole mitenkään hankalaa. Täytyy vain todeta, että очень интересно!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Puistosunnuntai, osa 2
Wou, sitä ei uskoisi kuinka paljon nähtävää sitä voikaan yhdessä kaupungissa olla. Kuljailin joskus puolen päivän jäljestä asuntolalle ja onnekseni sentään Lucia oli jo hereillä. Oikeastaan valehtelematta koko muu asuntola sitten yrittikin selvitä lauantain bileillasta. Well, sori guys mutta tottakai meidän oli pakko herätellä seuralaisia keskustan turistikierrokselle ja pari saksalaista poikaa saatiinkin lopulta hereillä puolen tunnin potkimisen, suihkun ja muutaman ruisleivän avulla. Ja eikun menoksi!
Tämän päivään kohteeksi valikoitui Vasilinsaari ja etenkin Mensikovin palatsi. Kyseessä on yksi Pietarin ensimmäisistä kivirakennuksista ja Giovanni Fontana sekä Gottfried Schädel suunnittelivat rakennuksen pahamaineiselle ruhtinas Mensikoville. Palatsi valmistui 1720 ja ruhtinas Mensikov tuli kuuluisaksi järjestämällä palatsissa ylellisiä pitoja mm. Pietari Suuren pyynnöstä. Palatsissa oli esillä 1700- luvun alun venäläisen kulttuurin helmiä ja veistoksia, lattioiden kuvioita ja yksinkertaisesti jopa huonekaluja voi ihailla kyseisessä palatsissa tuntikausia. Ruhtinas Mensikov oli siis aikanaan Pietari Suuren johtavia neuvonantajia ja itse asiassa hän oi ensimmäinen Pietarin kuvernööri.
Palatsi oli upea ja yliannostus kulttuuria piti tietenkin kruunata ruhtinaallisella lounaalla / päivällisellä. Päädyimme italialaiseen ravintolaan jossa ensimmäisenä kokki lähetti meille tervehdyksensä pienten alkupalojen muodossa. Taisi turistit erottua massasta ;) Joka tapauksessa ruoka oli suussasulavaa ja kun ruokalistojakin oli kolme erilaista, oli suunnattoman työn takana edes päättää mitä sitä sunnuntaipäivän iloksi haluaisi syödä.
Nevan rannalla on harvoin tyyntä,eikä päivää tietenkään voi sanoa täysin tyyneksi tänäänkään mutta normaalia rauhallisempi ja lämmin tuuli tekivät päivästä vähintään 99 % täydellisen. Kävelimme sillalla ja pienessä puistossa ja katselimme laivoja Nevalla. Aah, luontoa ja puistoja kyllä oppii arvostamaan vasta kun ne eivät ole koko ajan saatavilla. I could have stayed there forever!
Voisi kuvitella että päivä oli jo täydellinen mutta bussissa kohdalleni osui se kuuluisa onnenlippu... kun kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä numeroa laskee yhteen 6 lukuisesta bussilipukkeesta ja molempien kolmen luvun summa on sama, saa toivoa! Koska ei ole suotavaa kertoa mitä toivoin, voin vain kertoa että päivän kruunu on vasta tulossa. Nimittäin päästyämme takaisin Gostinia Dvorin metroaseman liepeille, menimme ostamaan samalle porukalle liput Marinskij teatteriin katsomaan oopperaa nimeltä Patarouva. Kysehän on Tsaikovskin mestariteoksesta perustuen muistaakseni Puskinin runoon. Aah.,.. ooppera täkäläisittäin maksaa ensinkin kohtuullisen hyvillä paikoilla noin 1000 ruplaa eli 25 euroa. Lisäksi se tarkoittaa, että saa pukeutua parhaimpiinsa, nauttia kulttuurista ja ihmisistä ympärillä. Odotan jo innolla!
Tämän päivään kohteeksi valikoitui Vasilinsaari ja etenkin Mensikovin palatsi. Kyseessä on yksi Pietarin ensimmäisistä kivirakennuksista ja Giovanni Fontana sekä Gottfried Schädel suunnittelivat rakennuksen pahamaineiselle ruhtinas Mensikoville. Palatsi valmistui 1720 ja ruhtinas Mensikov tuli kuuluisaksi järjestämällä palatsissa ylellisiä pitoja mm. Pietari Suuren pyynnöstä. Palatsissa oli esillä 1700- luvun alun venäläisen kulttuurin helmiä ja veistoksia, lattioiden kuvioita ja yksinkertaisesti jopa huonekaluja voi ihailla kyseisessä palatsissa tuntikausia. Ruhtinas Mensikov oli siis aikanaan Pietari Suuren johtavia neuvonantajia ja itse asiassa hän oi ensimmäinen Pietarin kuvernööri.
Palatsi oli upea ja yliannostus kulttuuria piti tietenkin kruunata ruhtinaallisella lounaalla / päivällisellä. Päädyimme italialaiseen ravintolaan jossa ensimmäisenä kokki lähetti meille tervehdyksensä pienten alkupalojen muodossa. Taisi turistit erottua massasta ;) Joka tapauksessa ruoka oli suussasulavaa ja kun ruokalistojakin oli kolme erilaista, oli suunnattoman työn takana edes päättää mitä sitä sunnuntaipäivän iloksi haluaisi syödä.
Nevan rannalla on harvoin tyyntä,eikä päivää tietenkään voi sanoa täysin tyyneksi tänäänkään mutta normaalia rauhallisempi ja lämmin tuuli tekivät päivästä vähintään 99 % täydellisen. Kävelimme sillalla ja pienessä puistossa ja katselimme laivoja Nevalla. Aah, luontoa ja puistoja kyllä oppii arvostamaan vasta kun ne eivät ole koko ajan saatavilla. I could have stayed there forever!
Voisi kuvitella että päivä oli jo täydellinen mutta bussissa kohdalleni osui se kuuluisa onnenlippu... kun kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä numeroa laskee yhteen 6 lukuisesta bussilipukkeesta ja molempien kolmen luvun summa on sama, saa toivoa! Koska ei ole suotavaa kertoa mitä toivoin, voin vain kertoa että päivän kruunu on vasta tulossa. Nimittäin päästyämme takaisin Gostinia Dvorin metroaseman liepeille, menimme ostamaan samalle porukalle liput Marinskij teatteriin katsomaan oopperaa nimeltä Patarouva. Kysehän on Tsaikovskin mestariteoksesta perustuen muistaakseni Puskinin runoon. Aah.,.. ooppera täkäläisittäin maksaa ensinkin kohtuullisen hyvillä paikoilla noin 1000 ruplaa eli 25 euroa. Lisäksi se tarkoittaa, että saa pukeutua parhaimpiinsa, nauttia kulttuurista ja ihmisistä ympärillä. Odotan jo innolla!
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Kuvia matkan varrelta...
Tänään sain vihdoin kaivettua inspiraation kuvien lataamiseen kamerasta tietokoneelle. Itse en kauhean monessa kuvassa vielä keiku, ne tulevat sitten myöhemmin muiden kameroilla otetuista kuvista, tosin sillä ehdolla että kuvat ovat julkaisukelpoisia ;) Anycase, koska kyseessä on mallia tavis oleva pieni ihme nimeltään olympus, ei katsojan kannata odottaa kovin suuria. Rinnalla on hyvä pitää esimerkiksi googlea ja tsekata kuvahaulla parempien kuvaajien ottamia kuvia varsinkin turistinähtävyyksistä... ne ovat oikeasti varsin häikäiseviä.
Jospa aloitamme siis kevyen kuvakierroksen. Ensimmäiset kuvat ovat Smolnasta jossa olimme siis sunnuntain puistovierailupäivänämme käymässä. Kyse on Keisarinna Elisabetin perustamasta luostarista nuorten aatelisnaisten oppilaitokseksi ja oman mahtinsa symboliksi. Luostarin on suunnitellu vuonna 1748 Bartolomeo Rastrelli joka on Smolnassa yhdistänyt venäläistä arkkitehtuuria länsieurooppalaiseen barokkiin. Voisiko sanoa venäläiseen tapaan rakennustyöt edistyivät hitaasti ja soiseen maahan juntattiin perustustuen tueksi 50 000 paalua. Jopa arkkitehdin pienoismallin rakentamiseen meni 7 vuotta! Elisabetin jälkeen hallinnut Katariina Suuri ei pitänyt lainkaan Rastrellin töistä jonka vuoksi hankkeen rakennus oli jäissä vuoteen 1835 asti jolloin Nikolai I perusti arkkitehti Vasii Stasovin rakentamaan tuomiokirkon valmiiksi. Luostarin sisätilat ovat karut ja valkoiset mikä on varsin täydellinen vastakohta sanottaisiko räikeälle ulkokuorelle.
Okej, no sitten seuraavaksi Pietari Suuren ratsastajapatsaasta eli tutummin Vaskiratsastaja. Teimme suomalaisen turistikierroksen ja todistusaineiston nimissä otettiin myös tämän tekstin yläpuolella oleva kuva. Kyseinen patsas paljastettiin Dekabristien aukiolla vuonna 1782. Katariina Suuri teetti kyseisen patsaan kunnianosoituksena Pietari Suurelle ja nimi vaskiratsastaja tulee Puskinin kuuluisan runon mukaan. Patsaan pelkkä jalusta painaa 1625 tonnia ja se on louhittu Suomesta tuodusta yhdestä käsittämättömän suuresta graniittilohkareesta. Patsaan kyljessä lukee latinaksi Pietari I:lle Katariina II:lta latinaksi ja venäjäksi. Maanpetturuutta symboloiva käärme murskautuu patsaan hevosen jalkoihin. Ja kuten tapana on, hääpareja parveilee kyseisen patsaan luona otattamassa valokuvia sillä se tuo onnea.
Alapuolella vielä otos hieman kauempaa.
Kaikki suomalaiset tuntevat sanon jonka mukaan kun jotain tehdään erityisen huolellisesti ja hitaasti, sitä tehdään kuin Iisakin kirkkoa. Tämänkin sanonnan juuret ovat Venäjällä ja alapuolen kuvassa näkyvässä kirkossa ja sen rakennusprojektissa. Iisakin kirkko on maailman suurimpiin katedraaleihin lukeutuva kirkko ja sen suunnittelu aloitettiin 1818 arkkitehti Auguste de Montferrand:n toimesta. Mammuttimaisen pyhäikön rakentaminen oli sinänsä suursaavutus ja soiseen maahan juntattiin tuhansia puupilareita kannattamaan kirkon 300 000 tonnin paino. Neljää päätykolmiota kannattelee 48 pylvästä. Kirkko avattiin lopulta 1858. Ja vielä lisätiedoksi, kirkon graniittipylväät on nekin tuotu Suomesta laivoilla. Pylväät painavat 114 tonnia kukin.
Vieläkö puuttuu jotain suurta ja mahtavaa? Aah, tietenkin... Kazanin jumaläidin tuomiokirkko. Nevski Prospektin eli Pietarin pääkadun puolella on puolikaarena 96 korinttilaista pylvästä neljässä rivissä. Andrei Voronihin käytti kirkkoa suunnitellessaan esikuvanaan Berninin suunnittelemaa Rooman Pietarinkirkon pylväikköä. Kirkko on yksi vaikuttavimmista koko Pietarin alueella ja kirkon teetti Pietari I. Rakennustyöt veivät yli vuosikymmenen 1801-1811 mikä toki täkäläisittäin on varmasti lyhyt aika. Kaareva pylväikkö on 111 metriä pitkä ja sen takana rakennus on samansuuntainen kuin Nevski Prospekt. Katedraalin nimi viittaa Kazanin jumalanäidin ikoniin, jonka uskotaan saaneen aikaan ihmeitä.
Viimeisenä pienenä kulttuuritietopläjäyksenä esittelen teille hieman Talvipalatsia. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta kyseiselle ihmeelle sillä koko rakennus on niin huikaiseva ettei sitä voi kuvin tai sanoin kertoa. Jos yrität siis päässäsi keksiä hyvää tekosyytä tulla vierailemaan Venäjälle, Talvipalatsi ja Eremitaasi ovat yksinäänkin jo aivan riittävä syy saapua ihastelemaan yhtä maailman arkkitehtuurin kehdoista. Kuva on siis talvipalatsin puolta mutta periaatteessa Eremitaasi eli yksi maailman kuuluisimmista museoista ja Talvipalatsi eli alunperin Keisarinna Elisabetin ylellinen talviasunto ovat yhdistetty yhtenäiseksi rakennukseksi. Yhdistäminen tapahtui noin vuosina 1918-1939. Talvipalatsi on venäläisen barokin loistoesimerkki ja Vartolomeo Rastrellin (jota keisarinna Elisabet suosi) hienoin saavutus. Ulkokuori ei ole alkuperäisasustaan juurikaan muuttunut, mutta sisätiloja on uusittu moneen otteeseen ja vuoden 1837 tulipaljo pakotti uudistamaan suurimma osan palatsin sisätilosita. Aleksanteri II murhan jälkeen vuonna 1881 hallitsijaperhe ei enää juurikaan palatsissa asunut ja maailmansodan aikana palatsi toimi sotilassairaanana. Rakennus on kokonaisuudessaan valtava ja hersyvän ja ylitsepursuavan koristeellinen.
A vot. Tässä pieni guided tour Pietarin keskustan nähtävyyksiin. Kyseessä oli toki minimaalinen kierros, mutta se antaa mahdollisesti edes pientä esimakua Pietarin kaupungin keskustan ylellisistä vanhoista rakennuksista, kirkoista ja patsaista. Parempaa tietoa kohteista kannattaa metsästää turistioppaista ja googlesta. I hope you enjoyed the tour as much as I did and Russian guided tour by Marjis wishes you welcome on board again!
Tässä vielä kuva, joka on otettu ennen kellotornin huippua, ehkäpä noin puolesta välistä torniin vieviä rappusia. Itse kellotornissa oli jo kalterit ympärillä minkä vuoksi valitsin tämän kuvan. Korkealla joka tapauksessa ollaan :D
Okej, no sitten seuraavaksi Pietari Suuren ratsastajapatsaasta eli tutummin Vaskiratsastaja. Teimme suomalaisen turistikierroksen ja todistusaineiston nimissä otettiin myös tämän tekstin yläpuolella oleva kuva. Kyseinen patsas paljastettiin Dekabristien aukiolla vuonna 1782. Katariina Suuri teetti kyseisen patsaan kunnianosoituksena Pietari Suurelle ja nimi vaskiratsastaja tulee Puskinin kuuluisan runon mukaan. Patsaan pelkkä jalusta painaa 1625 tonnia ja se on louhittu Suomesta tuodusta yhdestä käsittämättömän suuresta graniittilohkareesta. Patsaan kyljessä lukee latinaksi Pietari I:lle Katariina II:lta latinaksi ja venäjäksi. Maanpetturuutta symboloiva käärme murskautuu patsaan hevosen jalkoihin. Ja kuten tapana on, hääpareja parveilee kyseisen patsaan luona otattamassa valokuvia sillä se tuo onnea.
Alapuolella vielä otos hieman kauempaa.
Kaikki suomalaiset tuntevat sanon jonka mukaan kun jotain tehdään erityisen huolellisesti ja hitaasti, sitä tehdään kuin Iisakin kirkkoa. Tämänkin sanonnan juuret ovat Venäjällä ja alapuolen kuvassa näkyvässä kirkossa ja sen rakennusprojektissa. Iisakin kirkko on maailman suurimpiin katedraaleihin lukeutuva kirkko ja sen suunnittelu aloitettiin 1818 arkkitehti Auguste de Montferrand:n toimesta. Mammuttimaisen pyhäikön rakentaminen oli sinänsä suursaavutus ja soiseen maahan juntattiin tuhansia puupilareita kannattamaan kirkon 300 000 tonnin paino. Neljää päätykolmiota kannattelee 48 pylvästä. Kirkko avattiin lopulta 1858. Ja vielä lisätiedoksi, kirkon graniittipylväät on nekin tuotu Suomesta laivoilla. Pylväät painavat 114 tonnia kukin.
A vot. Tässä pieni guided tour Pietarin keskustan nähtävyyksiin. Kyseessä oli toki minimaalinen kierros, mutta se antaa mahdollisesti edes pientä esimakua Pietarin kaupungin keskustan ylellisistä vanhoista rakennuksista, kirkoista ja patsaista. Parempaa tietoa kohteista kannattaa metsästää turistioppaista ja googlesta. I hope you enjoyed the tour as much as I did and Russian guided tour by Marjis wishes you welcome on board again!
tiistai 7. syyskuuta 2010
(Opiskelua) ja juhlimista
Nyt on sitten korkattu myös venäläinen oikeustieteellinen tiedekunta. Avuttomien suomalaisten ystävä Jekaterina eli tuttavallisemmin Katjuska lähti kanssani tänään puoli kahdentoista aikoihin talsimaan kohti oikeustieteellistä tiedekuntaa ja se löytyikin keskeltä venäläisten asuntoloita läheltä плошадь мужество:n metroasemaa. Eli siis melkein kahden metropysäkin päästä IMOP:sta. Noh, venäläiset kuulemma kävelevät mielellään ja paljon joten päätin olla ihmettelemättä ääneen miksei ihmiset täälä käytä pyörää pitkien etäisyyksien kulkemiseen. Tapasin tai ainakin luulin tavanneeni dekaanin ja jonkun professorin mutta en voi kyllä aivan varmaksi sanoa. Joka tapauksessa opiskelen nyt perjantaista alkaen kansainvälistä oikeutta, eurooppaoikeutta ja venäläisen yhteiskuntajärjestelmän ja oikeuden historiaa. Wau! Tai siis että IIK! Saa nähdä kuinka käy kun tammikuussa pitäisi alkaa kirjoittaa niitä kuuluisia venäläisiä kokeita.
Olen käytännössä asunut kuluneen viikon asuntolassa erilaisten bileiden ja pienien get togethereiden vuoksi. Joukossa on paljon puoliksi venäläiset sukujuuret omaavia opiskelijoita joten käyttökielenä on asuntolassakin pääasiassa venäjä ja muun muassa sunnutaina paikalla oli uusia kavereideni paikallisia ystäviä kadettikoulusta joten oli pakko vaihtaa venäjäksi kielimuurin takia. Pojista yksi puhui englantia ja loput lähinnä vain väittivät ymmärtävänsä. Sanakirjan kanssa selvittiin ja hauskaa oli!Tänään tuntui auringonpaisteessa jo varsin kotoisalta kaiken venäjänkielen ja häsläyksen keskellä. Nyt kun luennot on kunnossa ja alkaa tuntemaan ihmisiä (tai täytyy varmaan sanoa että vaihtareita, sillä hurjasti master degree:tä täälä tekeviä opiskelijoita ei vaihtareiden seurassa liiku). Anyhow, kaikki järjestyy perivenäläiseen tapaan pikkuhiljaa ja ajallaan.
Olimme eilen itävaltalaisen Lutzian ja suomalaisen Annen kanssa elokuvissa katsomassa sitä Suomessakin kuuluisaa George Clooney- leffaa Amerikkalainen, jossa mukana ovat Irina Björklund ja Samuli Vauramo. Venäjällä kaikki elokuvat on dubattu päälle joten alkuhämmennys oli suuri kun huomasin George Clooneyn puhuvan sujuvaa venäjää, ja vieläpä ainakin itselleni täysin tuntemattomalla äänellä. Elokuva ei varmastikaan ole tuleva ikisuosikkini mutta hienoa oli huomata, että pysyin koko ajan mukana ja ymmärtämisvaikeuksia ei ollut. Leffa toki oli tempoltaan rauhallinen, mikä varmasti helpotti omaa urakkaani pinnistää kuuloni äärimmilleen. Leffaan lähtö oli siis loistava idea, eli прекрасная идея.
Kävin juuri äskön kirjakaupassa hakemassa kaikkea tarpeellista ja en millään meinannut enää saada auki loksahtanutta suutani suljettua kun näin täkäläisen KV-oikeuden kirjan hinnan. 200 ruplaa eli siis suomalasittain noin 5 euroa!!! Luultavasti kotiin muuttaessani korkokenkien ja laukkujen lisäksi olen uhrannut viimeisetkin roposeni kirjoihin ja DVD-elokuviin sillä on aivan käsittämätöntä että niitä on mahdollista saada parilla eurolla. Mihin kaikkeen opintotuki riittäisi Suomessakin jos hintataso vastaisi täkäläistä! Unelmilla ei ole parasta ennen päivämäärää, onneksi!
Huomiseksi täytyy varmaan järjestää vielä kielten tunnit kuntoon sillä oma venäjän kielen edistyneiden ryhmämme alkaa vasta kun opettajalla on tiedossa meidän opiskelijoiden aikataulut. Koska kyse on natiiviopiskelijoiden jälkeen tasokkaimmasta IMOP:n venäjänkielen ryhmästä, tarkoituksena ei ole päntätä niinkään perussanastoa vaan katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja kulttuuria sekä tutustua paremmin tapoihin itse kehittää kielitaitoansa. Jo alkuun voi tietty todeta, että vodka on varmasti varsin hyvä lähtökohta lähteä luomaan kontakteja kuntoon kenen tahansa kanssa ja uskokaan tai älkää, eilenkin roudasin asuntolaan suolakurkkuja jotta on jotain закузки eli kevyitä naposteltavia vodkan seuraksia otettavaksi. Unohtakaa suomalaiset sipsit ja popparit, suolakurkkuja niiden olla pitää ja tietty kurkkujen lisäksi myös liemi kuuluu juoda pois suolakurkkupurkista! за ваше здоровье eli kippis ja eikun juhlimaan!
Olen käytännössä asunut kuluneen viikon asuntolassa erilaisten bileiden ja pienien get togethereiden vuoksi. Joukossa on paljon puoliksi venäläiset sukujuuret omaavia opiskelijoita joten käyttökielenä on asuntolassakin pääasiassa venäjä ja muun muassa sunnutaina paikalla oli uusia kavereideni paikallisia ystäviä kadettikoulusta joten oli pakko vaihtaa venäjäksi kielimuurin takia. Pojista yksi puhui englantia ja loput lähinnä vain väittivät ymmärtävänsä. Sanakirjan kanssa selvittiin ja hauskaa oli!Tänään tuntui auringonpaisteessa jo varsin kotoisalta kaiken venäjänkielen ja häsläyksen keskellä. Nyt kun luennot on kunnossa ja alkaa tuntemaan ihmisiä (tai täytyy varmaan sanoa että vaihtareita, sillä hurjasti master degree:tä täälä tekeviä opiskelijoita ei vaihtareiden seurassa liiku). Anyhow, kaikki järjestyy perivenäläiseen tapaan pikkuhiljaa ja ajallaan.
Olimme eilen itävaltalaisen Lutzian ja suomalaisen Annen kanssa elokuvissa katsomassa sitä Suomessakin kuuluisaa George Clooney- leffaa Amerikkalainen, jossa mukana ovat Irina Björklund ja Samuli Vauramo. Venäjällä kaikki elokuvat on dubattu päälle joten alkuhämmennys oli suuri kun huomasin George Clooneyn puhuvan sujuvaa venäjää, ja vieläpä ainakin itselleni täysin tuntemattomalla äänellä. Elokuva ei varmastikaan ole tuleva ikisuosikkini mutta hienoa oli huomata, että pysyin koko ajan mukana ja ymmärtämisvaikeuksia ei ollut. Leffa toki oli tempoltaan rauhallinen, mikä varmasti helpotti omaa urakkaani pinnistää kuuloni äärimmilleen. Leffaan lähtö oli siis loistava idea, eli прекрасная идея.
Kävin juuri äskön kirjakaupassa hakemassa kaikkea tarpeellista ja en millään meinannut enää saada auki loksahtanutta suutani suljettua kun näin täkäläisen KV-oikeuden kirjan hinnan. 200 ruplaa eli siis suomalasittain noin 5 euroa!!! Luultavasti kotiin muuttaessani korkokenkien ja laukkujen lisäksi olen uhrannut viimeisetkin roposeni kirjoihin ja DVD-elokuviin sillä on aivan käsittämätöntä että niitä on mahdollista saada parilla eurolla. Mihin kaikkeen opintotuki riittäisi Suomessakin jos hintataso vastaisi täkäläistä! Unelmilla ei ole parasta ennen päivämäärää, onneksi!
Huomiseksi täytyy varmaan järjestää vielä kielten tunnit kuntoon sillä oma venäjän kielen edistyneiden ryhmämme alkaa vasta kun opettajalla on tiedossa meidän opiskelijoiden aikataulut. Koska kyse on natiiviopiskelijoiden jälkeen tasokkaimmasta IMOP:n venäjänkielen ryhmästä, tarkoituksena ei ole päntätä niinkään perussanastoa vaan katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja kulttuuria sekä tutustua paremmin tapoihin itse kehittää kielitaitoansa. Jo alkuun voi tietty todeta, että vodka on varmasti varsin hyvä lähtökohta lähteä luomaan kontakteja kuntoon kenen tahansa kanssa ja uskokaan tai älkää, eilenkin roudasin asuntolaan suolakurkkuja jotta on jotain закузки eli kevyitä naposteltavia vodkan seuraksia otettavaksi. Unohtakaa suomalaiset sipsit ja popparit, suolakurkkuja niiden olla pitää ja tietty kurkkujen lisäksi myös liemi kuuluu juoda pois suolakurkkupurkista! за ваше здоровье eli kippis ja eikun juhlimaan!
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Puistosunnuntai
Sunnuntai on venäläisille selkeästi viikon vapaapäivä joka vietetään mieluiten puistossa perheen tai ystävien kanssa. Niinpä mekin reippaina suomalaisina päätimme lähteä viettämään sunnuntaita kiertelemällä touristinähtävyyksiä sekä ihailemalla Pietarin moninaisia puistoja. Päädyimme Smolnajan alueelle jossa ihailimme konsulaatteja, taurian puistoa ja smolnan luostaria. Wau! Kyllä sitä osataan muualla tehdä mahtipontista arkkitehtuuria! Luostarissa kiipesimme yhteen kellotorneista ja siitä huolimatta että en laskenut portaita ylös tai alas mennessä, ainakin reisilihakset on tänään treenattu.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Shopping shopping..
On se vaan mahtavaa kuinka ihmiset täälä Venäjällä uhraavat rahaa pukeutumiseen ja eritoten kenkiin!! Kenkäkauppoja on täälä vieri vieressä ja omaksi onnekseni akadamitseskajalla on jopa tavaratalo jossa on kolmessa kerroksessa erilaisia kenkäkauppoja! Eilen olimme shoppailemassa Megassa, joka on täkäläinen Ideapark. Kaikkien ulkomaisten opiskelijoiden iloksi Megasta löytyy myös Ikea, josta saa halvalla melkein mitä vain! Itse ajattelin panostaa omaan sisustukseeni vain yhden villaisen viltin verran, joka saa kunnian toimia päiväpeittona. Itse löysin eilisen shoppausmaratonin aikana neulehameen ja tyylikkään laukun. Jospa sitä tänään sitten shoppaisi itselleen täkäläisten kriteerien mukaiset kengät (eli siis käytännössä piikkikorot joiden korkeus on noin 10-15 senttimetriä). Vaarana ei Venäjällä niinkään taida olla mitkään poliittiset ongelmat vaan se, että kohtaa kauhean tragedian korkokenkien aiheuttaessa osaamattomille nilkkavammoja ja kaatumisia ;)
Eilen selvisi myös, että tiistaina Ekaterina eli Katja (koordinaattoria tuolta Academic Mobility Departementista) vie minut tutustumaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan joka sijaitsee hieman eri puolella kampusta kuin tuo IMOP:n päärakennus. Saa nähdä pääsenkö heti tiistaina opiskelemaan vai venyykö opintojen aloittaminen vielä toisen shoppailuviikon verran. Pelkästään kieltä syksyn lukevat pääsivät aloittamaan kieliopintonsa tänään. Itse olen menossa tänään kielikokeeseen klo. 12 jossa meidät vaihtarit jaetaan ryhmiin opiskelemaan venäjää pariksi tunniksi viikossa.
Perjantain kunniaksi tänään olisi tarkoitus pitää kunnon bileet tuolla asuntolassa ainakin nyt meidän suomalaisten voimin. Champanskoe ja vodka varmasti maittavat kaikille ja samalla pääsee juhlistamaan viikonloppua. Eilen löysimme lisää suomalaisia tusinan verran, sillä Lappeenrannassa Venäjän kauppaa lukevat olivat saapuneet paikalle koko luokan voimin. Vaihto kuuluu pakollisena osana opintoihin, nice!
Eilen selvisi myös, että tiistaina Ekaterina eli Katja (koordinaattoria tuolta Academic Mobility Departementista) vie minut tutustumaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan joka sijaitsee hieman eri puolella kampusta kuin tuo IMOP:n päärakennus. Saa nähdä pääsenkö heti tiistaina opiskelemaan vai venyykö opintojen aloittaminen vielä toisen shoppailuviikon verran. Pelkästään kieltä syksyn lukevat pääsivät aloittamaan kieliopintonsa tänään. Itse olen menossa tänään kielikokeeseen klo. 12 jossa meidät vaihtarit jaetaan ryhmiin opiskelemaan venäjää pariksi tunniksi viikossa.
Perjantain kunniaksi tänään olisi tarkoitus pitää kunnon bileet tuolla asuntolassa ainakin nyt meidän suomalaisten voimin. Champanskoe ja vodka varmasti maittavat kaikille ja samalla pääsee juhlistamaan viikonloppua. Eilen löysimme lisää suomalaisia tusinan verran, sillä Lappeenrannassa Venäjän kauppaa lukevat olivat saapuneet paikalle koko luokan voimin. Vaihto kuuluu pakollisena osana opintoihin, nice!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Syyskuun ensimmäinen
Venäjällä syyskuun ensimmäinen on virallisenkin kalenterin mukaan juhlapäivä sillä kyse on uuden lukuvuoden alkamispäivästä. Jo aamupäivällä Polyteknillisen eri toimipisteissä parveili uusia venäläisfukseja intoa puhkuen valmiina tutustumaan uusiin opiskelukavereihinsa mutta ehdottomasti parhaan fiiliksen syyskuun ensimmäisestä päivästä saa kun seuraa ekaluokkalaisten koulutien alkamista: kaikilla koulun aloittavilla oli päällä tumma puku ja tytöillä puolestaan hame ja hiuksissa sellaiset Spice Girls- Emman isot valkoiset pompulat molemmilla puolilla päätä. Mielettömän söpöä ja tyylikästä samaan aikaan! Miksei Suomessa osata vaatia pukeutumista?!?!
Meille vaihtareille ei tietenkään oltu laadittu mitään omaa aloitusohjelmaa koska kaikki tulee Pietariin hieman eri päivinä. Huhun mukaan tänään saapui paikalle 5 suomalaista lisää joten tiedossa on varmasti ainakin tuolla asuntolalla paljon suomen kielistä hämmästelyä. No, koska oikeiden papareiden kanssa mun rekisteröinti hoitui 15 minuutissa meillä oli koko iltapäivä aikaa shoppailla. Ei päästy vielä kauemmaksi kuin Akademitseskajan kolmeen pieneen kauppakeskukseen, mutta nähtävää riitti tästäkin huolimatta. Kaikista paras oli ehdottomasti kolmikerroksinen lähikauppa, jossa oli ainoastaan kenkäkauppoja!!!!!!!! AAH!!! Ihanuutta!
Pistin eilen vahingossa kesäisen kelin vuoksi jalkaani suomalaisittain siistit tennarit mikä osoittautui elämäni suurimmaksi virheeksi!! Heti ulos päästyäni tajusin ettei naisen kuulu käyttää minkäänlaisia tasapohjaisia kenkiä. Tästä johtuen tunsin itseni koko illan alipukeutuneeksi kun lähdettiin porukalla Nevskille syömään blinejä. Päätinkin ensi töikseni huomenna hoitaa kenkävarastoni ajan tasalle ja löytää sopivia korkkareita muutaman parin lisää. Lisäksi laukku ja vaatevarastoni on ehdottomasti täkäläisittäin kohtuuttoman mitätön. Tiedossa on siis shoppailua päivittäin opiskelujen alkuun asti!!
Tänään istuin Polyteknillisen obshestvassa eli asuntolassa hetken juoruamassa ja kuinka helppoa onkaan tutustua uusiin ihmisiin! Vaihtaripojat lupasivat tänään pitää bileet huoneessa 714 ja toivoivat vilpittömästi että me suomalaisetkin osallistuisimme juhliin. Kellään ei oikein ole vielä tietoa mitkä ovat asuntolan ulko-ovien aukioloajat minkä vuoksi saattaa osoittautua varsin jännäksi yrittää bilettää jäämättä koko yöksi asuntolaan juhlimaan tai muuten yöksi. Onneksi yhdellä suomalaistytöllä on yksin kahdenhengen makuuhuone joten minulla on sentään tiedossa varasänky asuntolasta siinä tapauksessa että juhlat venyy ja ovimikko ei päästä minut keskellä yötä ulos.
Meille vaihtareille ei tietenkään oltu laadittu mitään omaa aloitusohjelmaa koska kaikki tulee Pietariin hieman eri päivinä. Huhun mukaan tänään saapui paikalle 5 suomalaista lisää joten tiedossa on varmasti ainakin tuolla asuntolalla paljon suomen kielistä hämmästelyä. No, koska oikeiden papareiden kanssa mun rekisteröinti hoitui 15 minuutissa meillä oli koko iltapäivä aikaa shoppailla. Ei päästy vielä kauemmaksi kuin Akademitseskajan kolmeen pieneen kauppakeskukseen, mutta nähtävää riitti tästäkin huolimatta. Kaikista paras oli ehdottomasti kolmikerroksinen lähikauppa, jossa oli ainoastaan kenkäkauppoja!!!!!!!! AAH!!! Ihanuutta!
Pistin eilen vahingossa kesäisen kelin vuoksi jalkaani suomalaisittain siistit tennarit mikä osoittautui elämäni suurimmaksi virheeksi!! Heti ulos päästyäni tajusin ettei naisen kuulu käyttää minkäänlaisia tasapohjaisia kenkiä. Tästä johtuen tunsin itseni koko illan alipukeutuneeksi kun lähdettiin porukalla Nevskille syömään blinejä. Päätinkin ensi töikseni huomenna hoitaa kenkävarastoni ajan tasalle ja löytää sopivia korkkareita muutaman parin lisää. Lisäksi laukku ja vaatevarastoni on ehdottomasti täkäläisittäin kohtuuttoman mitätön. Tiedossa on siis shoppailua päivittäin opiskelujen alkuun asti!!
Tänään istuin Polyteknillisen obshestvassa eli asuntolassa hetken juoruamassa ja kuinka helppoa onkaan tutustua uusiin ihmisiin! Vaihtaripojat lupasivat tänään pitää bileet huoneessa 714 ja toivoivat vilpittömästi että me suomalaisetkin osallistuisimme juhliin. Kellään ei oikein ole vielä tietoa mitkä ovat asuntolan ulko-ovien aukioloajat minkä vuoksi saattaa osoittautua varsin jännäksi yrittää bilettää jäämättä koko yöksi asuntolaan juhlimaan tai muuten yöksi. Onneksi yhdellä suomalaistytöllä on yksin kahdenhengen makuuhuone joten minulla on sentään tiedossa varasänky asuntolasta siinä tapauksessa että juhlat venyy ja ovimikko ei päästä minut keskellä yötä ulos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)