Eilen eli lauantaina oli täydellinen tilaisuus tutustua Pietarin baarikulttuuriin sillä sen lisäksi, että täälä oli käymässä joukko "vanhoja imop:laisia" niin suoritin itse myös eilen muuton babuskan luota tänne asuntolaan. Eli kyseessä oli siis samalla omat tuparini. Ei siinä mitään, vodkapullo ja keksejä pöytään ja taustalle soimaan Paula Koivuniemeä niin johan on kulissit kunnossa (itävaltalaisen kämppikseni toimesta kuuntelimme myös Eläkeläisiä, joka oli ainokaisia bändejä joita hän tiesi entuudestaan Suomesta; HIM ja The Rasmus, vapiskaa, Eläkeläiset on täälä!)
Anycase, hypättyämme metroon päädyimme ensimmäiseksi Gostinija Dvorin ympäristöön, josta seuraan liittyi kolme venäläistä nuorta neitokaista. He olivat hyvin innoissaan meistä vaihtareista ja etenkin saksalaisesta Markuksesta joka pitkänä vaaleana ja sinisilmäisenä nuorena miehenä tuntuu vetävän venäläisnaisia puoleensa kuin magneetti. Joka tapauksessa tytöt olivat menossa paikalliseen Onnelaan (baarin oikea nimi Shine-klubi) joten tiemme erkanivat hyvin eloisien keskustelujen ja muutaman valokuvan jälkeen.
Itse päädyimme siis paikkaan jota kutsutaan Atelieriksi. Kyseessä oli oikein tiivistunnelmainen ja hämyinen mesta, jossa soi kahdessa kerroksessa eri DJ:iden musiikki ja vodka oli suhteellisen sopuisasti 18 ruplaa shotilta eli noin 40 senttiä suomalaisessa valuutassa. Musiikissa olisi mielestäni ollut hieman toivomisen varaa ja betonilattia jossa on korkokenkien mentäviä aukkoja ei ehkä myöskään ollut turvallisin alusta heilua mutta hauskaa oli joka tapauksessa.
Jossain 02 aikoihin lähdimme siirtymään Friends Place nimiseen hieman snobbailutunnelmaiseen paikkaan. Hinnat olivat hulppeat edellä mainittuun mestaan verrattuna ja itse asiassa pysähdyksen syynäkin oli vain se, että poimimme mukaan yhden vaihtarin ja hänen venäläisen tyttöystävänsä. Siitä sitten kaupasta hakemaan vielä vähän olutta matkaevääksi ja kohti seuraavaa kohdetta.
Korkokenkien Mekassa baarista toiseen siirtyminen hoituu nopeimmin ottamalla lennosta taksin jonka kanssa pitää neuvotella sopiva hinta valmiiksi ennen kyytiin astumista. Parilla sadalla ruplalla pääsee yleensä siirtymään kohtuullisen kätevästi koko seurueen voimin seuraavaan kohteeseen ja samalla säästetään jo muutenkin särkeviä jalkoja ja korkokenkien korkolappuja.
Päädyimme viimeiseksi baariin jonka nimeä en vieläkään osaa venäjäksi. Kyseessä oli ehdottomasti tuleva lempimestani sillä alimmassa kerroksessa oli loistava tanssilattia, sohvakulmauksia ja pieni baaritiski ja yläkertaan pääsi pienen terassialueen läpi jossa oli kynttilöin valaistuja nurkkauksia puiston keskellä. Aah. Yläkerta oli jazz- tyylinen istuskelupuoli, jossa taustalla pyöri jalkapallomatsi suoraan Ranskan pääsarjasta. Jokaiselle jotakin ja kaiken lisäksi baarimikkokin oli oikein suloinen. Kerron kyllä kun opin kyseisen paikan nimen jotta pääsette kokeilemaa kyseistä mestaa Pietariin saapuessanne. ;)
Täkäläiseen tapaan ensimmäinen metro kulkee kuuden aikoihin kaupungin keskustasta poispäin ja mekin tietty viihdyimme baarissa siihen asti kun metroasemat avattiin. En muista koska olen viimeksi ollut baarissa kuuteen asti (tokkopa koskaan koska Suomessa baarit bruukataan jostain kumman syystä sulkea jo puoli neljän tienoilla), mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Aamun ensimmäinen metro on yleensä tupaten täynnä juhlakansaa, sillä keskusta on lähes suljettua aluetta siltojen ollessa yöllä auki noin yhdestä viiteen. Tällöin taksireissusta saattaisi tulla turhankin pitkä (vain yksi silta on käytössä läpi yön ja se kiertää todella kaukaa) ja kallis joten suurin osa juhlii aamuun asti keskustaan lähtiessään. Tosin suosittelen, sillä en muista koska baarireissulla olisi ollut näin hauskaa ja halpaa!! :D
Lauantaina kerkesin myös viettämään pitkän päivän Suomen konsulaatissa esittelemässä Turun yliopistoa. Kyse oli venäläisille opiskelijoille suunnatusta tapahtumasta, jossa esiteltiin opiskelumahdollisuuksia Suomessa ja esiteltiin suomalaista koulutusjärjestelmää. Kyse oli tilaisuudesta, joka pidettiin ensimmäistä kertaa ikinä ja Turun yliopiston esitteet ainakin loppuivat kesken jo ensimmäisen tunnin aikana ja suurena ongelmana koettiin se, että Suomesta ei löydy ainuttakaan kanditasoista koulutusohjelmaa englanniksi yliopistossa. Kiinnostus Suomen koulutusjärjestelmää kohtaan on täällä valtaisa, mutta opiskelu suomeksi koetaan ongelmaksi. Toki osa vanhemmista oli liikkeellä jo 8 vuotiaiden lastensa kanssa varmistaakseen riittävän tiedonsaannin ja suomalaisen koulutuksen. Tapahtumasta jäi kuitenkin varsin positiivinen kuva ja uskon että venäläisten opiskelijoiden määrä tulee Suomessa jatkuvasti kasvamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti