Kulttuuria kerrakseen

Jos joku tuntee Venäjän kansallishymnin vaikkapa vanhoin neuvostoliitonaikaisin sanoin, tiedät jo että kappaleen nimi on suomeksi Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto. Siinä mielessä mikään ei varmasti ole muuttunut, sillä suomalaisin silmin katsottuna kaikki on täällä edelleen suurta ja mahtavaa. Käytimme koko viikonlopun nauttimalla venäläisistä kulttuuririennoista ja en usko, että pystyn millään välittämään sinne koti-Suomeen sitä fiilistä, jonka kokee kun katselee Pietarhovin palatsin seinille värivaloin heijastettua tarinaa klassisten suurteosten soidessa tarinan taustamusiikkina ja rakettien räiskyessä ympärillä. Vieläkin menee kylmät väreet selässä kun muistelen lauantai-illan tunnelmaa illan pimetessä Pietarhovissa.

Pietarhovi on Suomenlahden rannalla sijaitseva todellinen keisarin mahdin symboli. Jean Baptiste Le Blondin suunnittelemaa Suurta palatsia muutettiin keisarinna Elisabetin aikaan Bartolomeo Rastrellin toimesta, jolloin palatsiin lisätiin muun muassa kolmas kerros ja siipirakennukset. Pietarhovin puiston suuruudesta puolestaan antaa osviittaa se, että sieltä löytyy sekä englantilainen että ranskalainen puisto. Pietarhovin alue on laajuudeltaan 607 hehtaaria ja siihen kuuluu Yläpuisto, Alapuisto ja Aleksandran puisto. Alueella on palatseja, suihkukaivoja, puistoteitä, polkuja ja kaistale Suomenlahden rantaa.

Valitettavasti huonon kamerani vuoksi seuraava yksittäinen valokuva ei tee oikeutta itse illan vesiputous juhlan tunnelmalle sillä tunnin kestänyt show oli kerrassaan sanoinkuvaamaton. Yritän myöhemmin ladata pienen videonpätkän josta tosin ei kuulu musiikki joka tietenkin kulki täydellisessä synkronissa kaikkien valoefektien ja rakettien kanssa.Kuvasta saa kuitenkin idean siitä mistä illan show:ssa oli kyse. Eli mahtavan kokoisen palatsin seinälle heijastettiin koko ajan etenevää satua erilaisin valoefektein jota täydensivät suihkulähteet, tanssijat, ilotulitteet ja tähtisuihkut. Kaikin puolin sanoinkuvaamattoman kaunista!

Eilen illalla pääsimme lopulta myös ensimmäisen kerran nauttimaan venäläisestä taksikyydistä, sillä kolmenkymmenentuhannen hengen poistuminen Pietarhovin alueelta kohti keskustaa ei tapahdu hetkessä ja lopulta matka marsulla eli pienbussilla kesti puolisentoista tuntia. Missasimme noin viidellä minuutilla yön viimeisen metrovuoron kohti kampusaluettamme joten päätimme soittaa taksin. Numerosta 4 000 000 saa taksin ja valmiiksi sovitun hinnan matkalle. Kun taksi on paikalla, keskuksesta soitetaan vielää perään ja kerrotaan juuri sinun taksisi tuntomerkit eli käytännössä rekisterinumero. Erittäin hyvää palvelua. Onneksi en ole kovin heikkohermoinen sillä kun siinä sitten kaahattiin 160 kilometriä tunnissa kohti Pietarin toista puolta, saattaisi huonompi vatsainen voida pahoin. Taksikuskin kiitokseksi täytyy sanoa että kyyti päättyi noin metrin päähän kotiovestani ja kuski oli erittäin kohtelias ja kaiken lisäksi emme siis matkan varrella kolaroineet kertaakaan...

Sopivat yöunet, eli kuusi tuntia ja taas menoksi. Sunnuntain kohteeksi valitsimme Venäläisen museon, joka on pääasiassa venäläistä taidetta sisältävä mahtipontinen palatsirakennelma aivan Pietarin keskustassa. Museo on siis sijoitettu Mihailovin palatsiin, jonka on suunnitellut Carlo Rossi suuriruhtinas Mihail Pavlovitsille. Nikolai II lopulta toteutti isänsä Aleksanteri III ajatuksen kansalle avoimesta museosta 1898 ja museo sisältää maailman parhaan kokoelman venäläistä taidetta. Suomalaiselle tunnetuin teos on mitä luultavimmin Volgan lautturit, jonka maalasi Ilja Repin 1870-luvun alkuvuosina.

On hieman hankala tarjota kunnollista kuvaa museon suuresta ja mahtavasta olemuksesta sillä itse oltuamme paikanpäällä noin kolme ja puoli tuntia (pääsimme noin puoleen väliin museon kokoelmia) oli sulkemisajan vuoro ja me siirryimme raskaan urheilusuorituksen uuvuttamina kahville ja suklaakroisanteille viereiseen kafeeseen.Saleja on yhteensä 109 kappaletta ja museo sijaitsee oikeastaan kolmessa ei rakennuksessa jotka tosin ovat yhteydessä toisiinsa. Korpus Benua, Fligel Rossi ja Mihailovskin palatsi muodostavat siis yhdessä kokonaisuuden josta käytetään nimeä Venäläinen museo eli Русский Музей.

Itse Mihailovskin palatsikin oli jo kerrassaan yhtä suurta nähtävyyttä koristeellisine kattoineen ja pylväikköineen, suurine tanssiaissaleineen ja aah, ne sisääntuloaulan portaat ovat kuin Titanic-elokuvasta, tosin vaan suuremmat ja jylhemmät. Seuraava kuva on yhdestä Mihailovskin palatsin saleista:

Itse siis palatsin ihailemisen lisäksi museo oli täynnä venäläisiä taideteoksia muinaisajoilta nykypäivään...

Joka tapauksessa nähtävää on paljon ja kyseessä on siis Eremitaasia pienempi taidekokoelma joten aikaa kannattaa varata kohteeseen tutustumiseen koko päivä. Itse olen ikikiitollinen neuvostoliiton ajoilta säilyneelle perinteelle jonka vuoksi kaikki venäläisten opiskelijakortin haltijat pääsevät museoihin ilmaiseksi. Ei haittaa lainkaan, etten kerennyt tänään kiertää kuin puolet museosta, sillä pääsen sinne ilmaiseksi myös kaikkina muina päivinä vuodessa. Ja jos Suomessa vielä ihmetellään miksi on niin hankala saada nuorisoa innostumaan museoista, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla tarjota museovierailut ilmaiseksi opiskelijoille ja koululaisille. Tänäänkin väkeä oli paikalla paljon ja venäjällä museot tuntuvat sopivan myös hyväksi kohteeksi treffeille (ei ehkä ensitreffeille mutta pariskuntia oli paikalla paljon). Lisäks koululaisia ja opiskelijoita tuli vastaan jatkuvalla syötöllä. Korkeakulttuuri ei siis ole Venäjällä vaan yläluokan oikeus vaan se tarjotaan edelleen kaikille oppimishaluisille. Jos nyt oltaisiin facebookissa, napsauttaisin ilmaiset museokäynnit ehdottomasti omaksi cool like:seni.