keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tekninen arki

Tässä kohtaa voisi varmastikin jo todeta että hieman lähemmäksi arkea on elämä täällä Pietarissa jo luisunut sillä vodkan määrä on parin viimeisen päivän aikana jäänyt vain muutamaan snapsilasiin. Melkein kaikille on vihdosta viimein selvinnyt luentojen aikataulut, joten ainakin muutamat tuntuvat tosissaan yrittävän raahautua luennoille aamuisin. Tosin venäläisessä systeemissä luennot eivät jostain vielä tuntemattomasta syystä voi koskaan alkaa klo. 10 aikaisemmin joten kovin aikaisista aamuista ei voi puhua.

Hirveä syysflunssa on kaatamassa pietarilaisia tosissaan sängynpohjalle ja itsekin kärsin syysflunssan tapaisesta taudista. Ystävälleni jo tässä yksi päivä hain venäläisest apteekista ihmelääkkeitä ja itsekin asiaa harkitsin, mutta katsotaan nyt josko tauti menisi ohi juomalla samovaaritolkulla teetä (sekä vihreää että mustaa) kuivatuilla marjoilla ja lehdillä maustettuna.

Huomenna olisi tarkoitus tosissaan alkaa hoitamaan moniviisumiongelmaa. Tai no tavallaan kyse ei ole vielä ongelmasta mutta koska kellään ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan monikertaviisumin saamiseen menee on parempi olla ajoissa liikenteessä. Käsite saattaa olla jollekin tuntematon joten selvennän sen verran että monikertaviisumi mahdollistaa matkustamisen rajan yli moneen kertaan, mikä käytännössä tarkoittaa että Suomeen pääsee käymään vasta kun monikertaviisumi on hoidettu kuntoon. Saksalaiset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa lähteä käymään Suomessa ja Virossa mitä pikimmiten ja suunnitelmissa onkin lähteä porukalla käymään Suomessa jossain välissä syksyä.

Eilen koulun vahtimestari kirjaimellisesti vei пропуска:ni eli siis kulkukorttini. En tiedä mitä kyseiselle kortille on tapahtunut mutta jostain syystä se ei enää toimi koulun sisäänpääsyporteilla. Tokihan ovet avautuvat myös kun selittää tilanteen portinvartijalle mutta varsin rasittavaa se on jos totta puhutaan. Ilman propuskaa ei oikeastaan pitäisi päästä yliopistolle sisään ja tämän takia ymmärtänette ongelman luonteen. Tätäkin ongelmaa aion hoitaa suurella energialatauksella huomenna. Mahdollisesti kulkukorttini on jo kulkeutunut propuskatoimistosta kansainvälisten asioiden toimistolle tai vähintäänkin jollekin portinvartijalle. Katsotaan mistä se huomenna löytyy...

Kaikki tuttavani tietävät mitä mieltä olen tupakoinnista, mutta jos olen joskus hieman piikittelevästi kommentoinut kenenkään tupakointia, uskon etten sitä tule tekemään vaihtovuoteni jälkeen. Venäjällä KAIKKI polttavat! On suorastaan mahdotonta löytää ihmistä joka ei polttaisi. Sama koskee oikeastaan vaihtareitakin, sillä suurin osa polttaa varsinkin juodessaan. Täkäläinen hyvinkin muodikas laji on polttaa vesipiippua (itämaisittain hookah) joka on kuulemma paljon terveellisempi tapa polttaa, sillä vesi kuulemma suodattaa haitta-aineita. Vesipiippuja saa täällä esimerkiksi ravintolassa tilattua ja sitten voi porukalla poltella.

Tänään kävin testaamassa kuinka täkäläinen rahanlatausautomaatti toimii. Venäjällä puhelinlasku ei tavallisesti tule kotiin vain kaikilla on pre-paid liittymät joihin maksetaan rahaa automaateissa joita on oikeastaan jokaisessa nurkassa johon otto-automaatin kokoinen latauspiste vain mahtuu. Systeemi on varsin toimiva ja sama järjestelmä on käytössä internet- yhteyksissä. Olin ensin hieman hämmentynyt systeemistä sillä mistä sitä oikeastaan tietää paljonko kuluttaa nettiä tai puhelintaan mutta näin jälkikäteen ajateltuna systeemi on liki nerokas. Yli varojensa ei voi elää sillä tekstiviestienkin lähettäminen on mahdotonta jos puhelimella ei ole katetta. Lisäksi se, että automaatteja on käytännössä joka paikassa takaa sen, ettei maksaminen ole mitenkään hankalaa. Täytyy vain todeta, että очень интересно!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti